Tuli, oli ja meni

Lahjojen antaminen on aina kivaa, etenkin jos keksii jotakin toisen persoonallisuuteen sopivaa. Seuraavaksi edessä on kuonojen siirtäminen kohti uusia elämyksiä ajatellen vuotta 2011.

En ole vielä miettinyt tavoitteita oikeastaan ollenkaan vuodelle 2011, ihan hämmästyin, kun käytin Javan fysiossa ja fyssari sattui kysymään tulevan vuoden tavoitteista. Huuli pyöreänä siinä mietin, että öööh!? Olisiko jo korkea aika olla tietoinen tavoitteistaan?

Noh, tärkeimpänä tavoitteena voisi ehkä pitää koiran hyvää fyysistä kuntoa ja terveyttä, kehittyminen harrastuksissa tulee sitten hyvänä kakkosena niiden jälkeen. Java on pysynyt säännöllisten fysioterapiakäyntien avulla hyvässä kuosissa. Se on koira, joka kaatuu lähes jokaisissa treeneissä, liukastelee ulkona, kompuroi metsässä. Syvälihakset siis ovat kunnossa. Ei viitsi koirapoloinen katsoa eteensä... terveys on pysynyt hyvänä, tästä olen erityisen iloinen!

Javan fysioterapiakäynnillä ei ilmennyt merkittäviä lihaskireyksiä. Jäykkyyttä sen sijaan oli lannerangassa ja lapaluiden etuosassa tms., mutta ei mitään merkittävää, jotka kumpainenkin hoidolla ohi. Oli ihana nähdä Javan ilmava ravi saman tien kun astuttiin Aistin ovesta pihalle, pienikin hoito vaikuttaa.

Ledin kilpailut agilityn suhteen ovat ohi. Ainakin viralliset. Sapen toimintaan vaikuttava lääke, jota se syö, on luokiteltu dopingiksi. Jännä juttu sinänsä... Tärkein on kuitenkin pitää Ledi kunnossa. Ensi vuonna se täyttää jo kahdeksan, pian edessä on kastraatio ja loppu vuodesta taas kontrolli sapen osalta. Toivottavasti pysytään Ledin tulevat vuodet tällä mallilla. En haluaisi luopua tuosta koiramorasesta koskaan, ikinä, milloinkaan...

Katse kuluneen vuoden tavoitteisiin ja niiden täyttymiseen. Oikeastaan vuosi 2010 ei pitänyt sisällään minkäänlaisia tavoitteita (joo-o)... loppuvuodesta 2009 pitkälle vuoteen 2010 taistelin motivaatiopulan kanssa, jota ei vain löytynyt treeneihin ja kisaamiseen tarvittavaa määrää.

Vuosi 2010 pähkinänkuoressa:

•  Javasta tuli agilityvalio toukokuussa ensimmäisessä mahdollisessa kilpailussa
•  Hyppysertit -> valionarvo mahdollista vastaanottaa vuoden 2011 puolella
•  agilityn SM-joukkuekisassa minien 4. sija (kiitos joukkuekavereiden!)
•  Agirotu 2010: minien joukkuehopeaa
•  agilityn MM-karsinnoista ei puhuta, meinasin jättää kisat välistä...
•  ohjasin Hanin (Javan emä) shelttimestaruuksissa sijalle 3.
•  Piirimestaruuksissa Java oli kipeä, ohjasin Hania ATDn toisessa mini-joukkueessa -> Piirimestaruus-joukkuehopeaa
•  loppuvuosi piti sisällään taistelua Javan kisakontaktien kanssa, joka tuotti tulosta
•  Javan SM- ja karsintanollat kasaan maraskuussa, joka oli minulle todellinen yllätys...
•  Matka Italiaan teki ihmeitä
•  Plussana ryhmäläisten tekemä hyvä työ ja tulokset, sekä mukavat treenit - lämmittää aina mieltä! :) 

Vuoden 2010 aikana halusin oppia tuntemaan Ledin vielä paremmin, sekä kehittää leikkimistä sen kanssa. Agilityn suhteen oli pieniä tavoitteita, lähinnä treenien osalta. Sain ehkä enemmän, kun lähdin hakemaan :) Ledi on hyvä esimerkki koirasta, joka todella haluaa hyötyä tehdäkseen jotain. Kokeilee ja testaa kaiken...

Loppuun vielä: laitoin uusia kuvia joulukuun albumiin, sekä alle pari kuvaa puisista avaimenperistä, koristeista tms. jotka olen tehnyt. 

 

sheltin siluetti

...

Onnea, iloa ja menestystä vuodelle 2 0 1 1 !!!

Joulukoirat

Huh, aika kirpsakka pakkassää. Pääsin tänään työharjoittelusta aikaisemmin joulun kunniaksi ja suuntasin samantien kotiin päästyäni ulos AURINKOISEEN ilmaan. Olipa ihanaa olla ulkona valoisan aikaan ja vielä auringon paisteessa. Enpä muista tällaista joulukussa hetkeen olleen! :)

Käytin Ledin alkuviikosta lääkärissä. Kaksi viimeistä Lediä hoitanutta eläinlääkäriä ovat olleet ihan parhaita. Olen saanut nähdä mm. kaikki Ledistä otetut röntgen- ja ultrakuvat vertailun kanssa ja minulle on selitetty yksityiskohtaisesti mitä niissä näkyi, nyt olen taas jonkin verran fiksumpi ja tietoisempi Ledin tilanteesta!

Verinäytteissä oli kaikki ok, maksa-arvot olivat normalisoituneet ja sappihappotesti näytti normaalia myös. Eläinlääkäri totesi sappeen vaikuttavista lääkkeistä olleen Ledille suurta apua, ja suositteli jatkamaan sitä niin pitkään kuin tarve vaatii, eli todennäköisesti koko Ledin elämän ajan... Suosittelivat myös vuosittaista kontrollia. Tankerolla tavalla selitettynä Ledin sappi ei toimi normaalisti, neste ei poistu ruokailun jälkeen ilman lääkitystä, vaan jää lillumaan sappeen, josta voi seurata ajan kanssa shelteillä yleiseksi todettu mucocele. Uutisista voisi olla ristiriitainen fiilis, mutta minä valitsen onnellisuuden. On todella hyvä, että ongelma huomattiin jo tässä vaiheessa ja Ledi voi luultavasti lääkityksen avulla elää normaalin elämän :)

Keuhkokuvista sain hieman lisälausuntoa. Rakkulaa ja arpikudosta siellä on edelleen, mutta totesivat, ettei tarvitse enää olla huolissaan. Ledin tilanne keuhkojen osalta on hyvä ja mahdollinen kastraatio onnistuu!

Jesss, tällaista tällä erää. Kohta lähden vetämään vuoden viimeiset treenit!

Mukavaa joulua kaikille!

 

Klikkaa suuremmaksi

Lumous jatkukoon

Hetken tauko tekee hyvää, ja sen hetken piti olla pidempi. Heikko on ihminen. Yritin saada joitakin ulkoasumuutoksia aikaan, mutta en onnistunut toistaiseksi muokkaamaan blogin ilmettä muulla tavoin, kun yläbannerin avustuksella. Kelvatkoon ainakin tovin näin.

Tässä välissä treenaaminen agilityn merkeissä on jatkunut normaaliin rytmiin, Vähäniityn treeneissä ollaan juoksenneltu itsemme näännyksiin säännöllisesti, ja joitakin omatoimitreenejä olen pyrkinyt myös mahduttaamaan viikkoihin mukaan. Työharjoittelu on vienyt suurimman osan päivistä, joten iltapuolen treenaaminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta, kun en yksinkertaisesti ehdi hallille vapaavuoroaikoihin. Argh.

Treeneihin olen ollut viime aikoina todella tyytväinen, kyllä sen iän tuoman fiksuuden (aijaa?) vaikutuksen huomaa koirassa radalla tehdessä. Parasta on tuntea koira, nähdä sen todellinen tahto tehdä ja halu pelata yhteen ohjaajan kanssa. Nämä treenit eivät onneksi ole olleet lähiaikoina harvassa, huippu fiilis, joka kantaa pitkän aikaa! Varmaan mun liikkeessä olisi vielä paaaaljonkin tekemistä (ja työtä paiskitaan kokoajan), eikä pikkurilli ole just oikeassa ilmansuunnassa oikeaan aikaan, mutta hällä väliä, jos antaa vaan kaikkensa ja tuntee sen agilityn hauskuuden. Rättipoikki-fiilis treenien jälkeen on niin kivaa!

Java on treenannut keppejä aina silloin, kun olemme poikenneet hallilla, yhdet treenit toi mukanaan vähän takapakkia, mutta seuraavissa asia korjattiin. Nyt alkaa kropan kokoaminen avokulmiin koiralla näyttää hyvältä, sukkulana sisälle ja todella pieni käännös kakkoskepin ympäri pujotteluun. Hurjaa.

Ledin kanssa kokeilin huvikseni yhtä Vähäniityn treenien rataa. Ledi veti kaksi kertaa puhtaasti, eikä oikeasti mennyt edes mitään Ledin tyypillistä pompodipompodi vauhtia tai muuten hölmöillyt, vaan painoi radan läpi tehden jatkuvasti töitä. Kyllä se tuolla meiningillä pääsisi varmaan ihanneaikojen alle, eipä ole ollut ennen näkyvissä moista. Muutenkin tuntuu, että siitä on tullut entistä iloisempi, välillä menee jotenkin pennun tapaan ihan sekaisin. Ei äijän agilitykunto oikein tuollaisia ratoja kestä, joten treenit pidän vielä erittäin lyhyinä. Pian sillä on se lekuriaika, joka tuo vähän jännitystä mukanaan...

Minun puolestani tuo lumentulo saisi jo riittää, alkaa ottaa pikkuhiljaa pannariin tuo jatkuva hiutaleiden leijailu. Valkea joulu on ihan mukava, vaikka en kummemmin kyseisestä juhlasta välitä, sen verta materialistinen tapahtuma tätä nykyä. Onneksi pakkaset ovat pysyneet siedettävissä lukemissa, siitä huolimatta jo tämän kelin vaatiman vaatekerroksen pukeminen tuottaa tuskaa. Taitaa kulua tämä talvi Italian kuvia katsellessa, täytyy imeä niiden kautta lämpöä ja aurinkoa. Näillä mennään.

Ja voi että se Jennan Wii on pikkuriikkinen. Oli hauskaa kun kävivät meillä, Javaa ei edes kiinnostanut koko pentu, näytti lähinnä siltä, että halusi kieltää koko rääpäleen olemassa olon. Reilu. Ledi rakastaa kaikkia karvapalluraisia, haluaa aina hoitaa niitä. Ledi on sellainen setä-koira.

Videoita:

• Java treenaa  

• Javan pentuvideo (laitoin takaisin tämän vanhan videon, YouTube herjasi joskus, niin jouduin poistamaan)

Ja koska rakastan valokuvaamista yhä enemmän...

• Joulukuun kuvia

• myös Javan ja Ledin, sekä albumista kesä 2010 & Misc. löytyy uusia vanhoja kuvia.

 

Kolin valloitus kesällä 2008

<3

Kolmen kopla, part II

Ei ne Vähäniityn treenit viikko sitten keskiviikkona menneetkään niin huonosti mitä olisin muutamien kohtien osalta ajatellut. Parissa kohtaa ohjasin rumasti, enkä saanut toimimaan ohjauksia vaikka kuinka yritin, ja putken umpikulma oli pidemmältä Javalle hankala, ts. koiralta tuli huutoa. Kivat treenit! muutama kohta jää välillä vaan häiritsemään, mutta onneksi koulutan seuraavana päivänä, joten voin pikatreeninä ottaa kaikki kohdat yksitellen ja palkaten, joita en saa toimimaan tuolla ohjatuissa. Video treeneistä, jonka lopussa on taas erittäin hyvä esimerkki hyvin käyttäytyvästä koirasta...

Hani hengaili viikon kotona, ja tuli taas tämän viikon keskiviikkona meille muutamaksi päiväksi. Samalla kävin katsomassa vähän Neonin treenejä ja omatoimitreenaamassa sekä Javan, että Hanin kanssa. Hanin kanssa kisaan lauantaina kahden startin verran, joten ihan jees saada vähän enemmän treenattua myös sen kanssa. Ohhoi, hassu koira, ei meinaa minulla pokka pysyä olleskaan! :)

Tänään ennen kouluttamista otin ihan pikatreenit koirille. Hani teki todella hyvin keppejä ja puomia, on edistynyt paljon! Javan kanssa tein oikeastaan vain avokulmia ja häiriötreenejä kepeille, sekä puomin pariin kertaan, kun oli eilen jotenkin normia hitaampi. Noh, tänään ei ollut.

Javan keppikulmat oli tänään niin hienot, että melkein alkoi itkettämään. Noo, hehkutus sikseen, mutta jos tämä oikeasti näyttää näin valoisalta, ja saan myöhemmin vielä siirrettyä osaamisen kisoihin, niin oksat pois, kun alkaa helpottaa omaa tekemistä! Mulla on ollut aina niin kiire suoristamaan avokulmiin Javan linjaa, joka ei ole osoittautunut kovinkaan varmaksi keinoksi, sillä olen onnistunut niin usein sössäämään sisäänmenot. Toisaalta olen myös ajatellut näitä itsenäisiä avoja, että saisinko koulutettua koiralle ikinä niin vahvoja sisäänmenoja, jotta se voisi lähettyä sinne oikeasti voimalla ja vauhdilla miettimättä sen enempää, jonka jälkeen se pystyisi siitä huolimatta kokoamaan itsensä tokaan väliin.

Tämän päivän keppitreeneistä. Lähetin Javaa eri asteisiin avokulmiin ~10m matkalta, leikkasin takaa, juoksin koiraa vastaan kun se pujotteli, ja häiritsin sitä monin eri tavoin pujottelun aikana. Kokeilin myös ihan piruuttani putken ja hypyn kautta avokulmaan niin, että linja oli hypyltä kohtisuoraan keppien kakksoväliä, Java suoristi itse keppien ekaan väliin. Voi hulluus, vähänkö mulla oli pippalot käynnissä hallissa! :D Jotenkin ihan uskomatonta tällainen kaikkien niiden keppiongelmien jälkeen mitä mekin on läpi käyty. Mitäs ei silloinen 16-vuotias ohjaaja osannut opettaa silloista nuorta koiraansa kunnolla... huh! Mut jotenkin ihan mieletön fiilis, kun saa koiralle opetettua jotakin uutta!

Ledi on ihan mun paras kaveri, se on aina siellä missä minäkin, makaa jaloissa kun istun tässä koneella tai tulee kylkeen nukkumaan kun luen sängyllä kokeisiin. On niin ihana nähdä miten lumi saa sen sekaisin, ja nyt on myös helpottavaa, kun Ledi on alkanut taas syömään kunnolla. Mikä lie vaihe ollut se syömättömyys.

Ei teksti toimi tänään(kään), joten paras lopettaa ennen kuin tästä aiheutuu suurta vahinkoa verkkokalvoille... eli miten olisi se kokeisiin luku, yritän.

Ja aikaisemmin esimerkkeihin viitaten, tässä vähän kuvaa viime kesältä (voi kun olisi taas lämmin, ja radan reunalla lungi koira).

Java ja suoritusvuoron odotus = ei hyvä

Kolmen kopla

Mitähän sitä kirjottaisi. Nooh... Hani on ollut meillä nyt viikon, ja minusta tuntuu siltä, kuin se olisi ollut täällä aina. Ajattelin kolmen koiran kanssa elämisen olevan jotenkin hankalaa, mutta ei ainakaan näiden kolmen, pelaavat niin hyvin yhteen! Ledille Hanin läsnäolo on tehnyt oikeastaan vain hyvää, se on jotenkin tasapainottanut sitä. Java on edelleen välillä vähän "loukkaantunut", eikä katso hyvällä, jos teen jotakin Hanin kanssa.

Hani on viihtynyt täällä hyvin ja on myös ollut mukana treenaamassa pariin otteeseen. Olen super tyytyväinen kaikkiin mustiin :) Javan keppikulmilla on yhä enemmän toivoa, ja pimeät putkikulmat ovat kokeneet todellisen harppauksen. Saas nähdä, kuin meidän Vähäniityn treeneissä käy, nyt kun sanoin näin ;) Luvassa on jälleen kerran juuri sellainen rata, joka sisältää sellaisia juttuja, mitä meidän täytyy vahvistaa. Jesjes.

Ledi oli muutaman päivän ruokahaluton ja hieman väsyneen oloinen. Kädestäni se söi jonkin verran kyllä, kuppiin katsoi vain nyrpistääkseen nenäänsä. Puurokasvismössöä söi eilen ihan ok, muttei edelleenkään normaalilla ruokahalulla. Tänään söi aamusta jo paremmin. Täytyy nyt seurata vielä hetki, ja jos ei ala homma muuttumaan, niin ottaa puhelua lekuriin. En todella kestä, jos Ledin tila alkaa jostain syystä huonontua, en todella... :( Tänään juuri kävin ostamassa uuden satsin maksan toimintaa tukevaa lääkettä, kuukaudessa menee yksi paketti, eikä ole mitään halpaa. Huhhuh. Mää en tykkää tuosta Ledin jutusta nyt yhtään... kun varmuutta ei ole tulevaisuuteen liittyen kuitenkaan mistään...

Hani on kyllä niin piristänyt mun päiviä noiden kahden ohella, ja tuonut itsestään esiin uusia puolia mistä en tiennytkään. Koira muuttuu vaan hauskemmaksi, mitä enemmän sen kanssa tekee. On niissä Javan kanssa tosi paljon samaa riehakkuutta, etenkin kun tehdään töitä! :)

 Hallilla treenaamassa, tytär&äiti puomilla :)

Mun tietyt haaveet alkaa nostaa päätään, kuinka siistiä!

Terapiakoira

Nimeltään Hani. On jännä, miten suuri vaikutus jollain tällaisella asialla on, eli sillä, että Hani on edelleen meillä. Koiria on ennestään jo kaksi, ja silti olen ihan samanlainen kuin lapsi, joka on saanut tikkarin, uuden lelun tai vaikkapa sen pitkään toivomansa oikean koiran. Hani on niin leppoisan letkeä kaveri, ja menee mukana ihan kaikessa. Välillä on kyllä pysähdyttävä miettimään onko Java oikeasti sen pentu, hymyilyttää katsoa noita kahta :) Paljon niissä on myös samaa, kun molemmat on ahneita sikoja, säpäköitä, iisejä arjessa ja aina valmiita töihin, mutta siinä missä Hani on iloisen hömelö, on Java raivoisa, terävä ja välillä vähän liiankin fiksu. On jotenkin tosi mielenkiintoista seurata samanaikaisesti emää ja sen jälkeläistä.

Kävin treenaamassa kaikki koirat tuossa pari päivää taakse päin, olipa outoa treenata KOLME koiraa. Tein vähän tekniikkaa, muutaman irtoamiseen liittyvän harjoituksen, plus yksittäistä estetreeniä, oli hyvät treenit.

Ledi oli tosi hyvä, olen niin yllättynyt! Kääntyi yllättävän hyvin, katsoi ohjausta, eikä mennyt ohikuljetuksissa mm. A:lle, vaikka se on sen lempieste ja linja tuli edelliseltä esteeltä suoraan sitä kohti. Luki sivuttaishyppyjä (Ledille hankalia) yms. Jes! Eihän se mikään ns. tykki ole, mutta vauhti pysyi kivasti yllä kohdissa, mitkä ovat tuottaneet meille haastetta!

Hanin & Javan kanssa oli myös hauskaa tehdä. Javan avokulmien suhteen näkyy vielä enemmän valoa tunnelin päässä sen vähän lisäksi mitä sieltä on jo pilkahdellut. Tavoitteena itsenäiset avokulmat vauhdista kuin vauhdista ja kulmista riippumatta. Tällä hetkellä kulmat menee ok, kun ehdin suht lähelle keppejä, tai kauempaa, jos olen magneettina itse Javan vasemmalla puolella (ymmärsiköhän kukaan, ei?). "Takakulmat" Javalla on vahvat. En kyllä suosittele kennellekään pohjatyössä "mokaamista", kiva korjata myöhemmin omia virheitä ja miettiä etenkin, et miten... huoh.

Javalle putkien umpikulmat on olleet todella vaikeita, olisi pitänyt tehdä paljon paremmat pohjat putkienkin kanssa. Noo, tiedänpähän ainakin mitä voin tehdä toisin taas seuraavan koiran kanssa, sitten joskus... Kävin viime viikolla tekemässä yhden treenin painottaen putkien umpikulmia, ja tämän viikon treeneissä näkyi ihan valtava ero, kun putket imi ihan eri tavalla Javaa. Java irtosi pitkiltä matkoilta ja kovasta vauhdista, ja sujahti loppujen lopuksi pienellä tiellä, voimalla ja raivolla putken umpikulmaan. Vaikea selittää sitä riemua, kun saa hankalia juttuja treenattua eteenpäin - sitä vaan juoksee ympäri hallia ja hihkuu koiran kanssa :)

Tänään naksuttelin kaikille koirille iltasafkan. Terveisiä vaan Jennalle, että yritin opettaa Hanille uutta temppua! Hanilla oli VÄHÄN nälkä, ja keskittyminen sen vuoksi huippuluokkaa, ts. pomppi ja hyppi ketterästi kaikkea muuta mitä halusin. Ohhoi, mut oli hauskaa! :D

Kesä 2009 Ledin&Javan kanssa

Onnistuu se agility muuallakin :)

Koiria kodin täydeltä

Olen tällä hetkellä onnesta soikea, ja sen aiheuttaja on Hani, Javan mamma, joka on ollut täällä ilostuttamassa iltaani sekä huomista päivää.

Iltalenkillä kaikki kolme mustaa vetivät sellaista iloista rallia tuolla nurmella, että väkisinkin tulee hyvälle tuulelle katsellessa sitä! :) Java on onnessaan kun saa juosta Hanin kanssa, mutta samalla sitä ottaa pannuun niin vietävästi se, että joutuu jakamaan minun huomiotani vielä yhden koiran kanssa lisää. Sen ilme on näkemisen arvoinen, silmät leimuten tuijottaa jos silitänkin Hania, puhumattakaan jos teen sen kanssa jotain. Viimeinen reaktio on kunnon älämölö ihmeellisten äännähdysten kera. Rauhoittuisi tuo Kaustinen. Javalle on aina ollut kova paikka kilpailla huomiosta, ja viimeinen tikki on se, jos lurjus näkee minun iloitsevan pennuista.

Huomenna lisää!

Huonolaatuista puhelinkuvaa valkoiseksi maalatusta hyppyesteestä

- eikö tullutkin ihan kiva?

Hani, Java & Ledi

Kartturikurssille?

Viikonloppuna käväistiin moikkaamassa Turkua ATT:n hallilla. Viimeksi olen kisannut karsinnat siellä, joten... Melkein voisin todeta, että kaksi ensimmäistä rataa olivat kuin Javan ja minun karsintojen radat lauantaina, mikään ei tuntunut toimivan. Hieno homma, noin pahasti ei ole kyllä oma tekeminen hajonnut hetkeen. Viimeistä rataa ennen jouduin toden totta kasaamaan pääni, jotta edes viitsin lähteä radalle, sillä en halua olla koiralle epäreilu, vaikka olisinkin tyytymätön nimenomaan omaan tekemiseeni...

Viimeisellä radalla meno tuntui kivalta, kumpikin keskittyi jälleen ja nyt luotin enemmän meihin koirakkona. Puomin kontaktilla pitkä istuminen, putken ohikuljetus oli kiva, A oli hidas (Java haki alastulopaikkaa, mitä ei ikinä tee) ja keinulla pitäisi muistaa se agilityn avainsana (joka pitäisi muistaa muuallakin...): luotto. Rata riitti voittoon, hieno mimmi! :) On kyllä niin paljon vielä tehtävää & opittavaa yms., pitäisi varmaan mennä opiskelemaan kuinka olla hyvä kartturi, niin ihme juttuja välittää minulle tuo videoiden ihmeellinen maailma...
Viimeisen radan VIDEO.

Vaikka kyse on normaalista kilpailusta, on se aivan yhtä tärkeä, kuin jotkin isommatkin karkelot. Java on hieno, se on minulle maailman paras ja juuri se koira, jonka kanssa haluan kokea vielä paljon! Oli kyse sitten arjesta, harrastuksista, kilpailuista tai ihan mistä muusta vain.

Jenna oli Neonin kanssa ihan super, ja muutenkin, onni on hyvä ystävä - kiitsa kaikesta!

Nämä olivat näillä näkymin viimeiset kisat Javan kanssa tälle vuodelle, jäämme nyt pienelle kisatauolle ja keskitymme treenaamiseen. Minä en todennäköisesti vielä jätä kisakenttiä tämän vuoden osalta, Hanin kanssa saattaa olla tiedossa muutama kipale startteja, joten voisi ehkä treenata enemmän myös sen kanssa, vink vink! :)

Ledin vointi on jatkunut normaalina ja äijä on pysynyt pirteänä. Antibioottikuuri loppui tuossa hetki sitten, sapen ja maksan lääkitys on päällä edelleen sen vajaa kaksi kuukautta. Ledin kanssa olen panostanut arkikäyttäytymiseen yhä enemmän ja yrittänyt vahvistaa meidän suhdetta, sekä leikin muodossa palannut agilityn perusteisiin ihan vain oppiakseni itsekin enemmän. Hallilla on tullut Ledinkin kanssa vietettyä aikaa mukavasti, ja käännös- ja vauhdin ylläpitotreenit ovat tuottaneet tulosta, myös leikkiminen on parantunut välillämme jonkin verran. Miten se voikin olla tämän koiran kanssa niin vaikeaa? Noh, oppia ikä kaikki. Lemppis-Ledi :)

Tänään maalasin hyppyesteen siivekkeet uudemman kerran valkoisiksi, ja hommasin pari harjanvartta, jotka toimittavat myöhemmin riman virkaa. Vielä ne rimankannattimet, sitten se on valmis, jonka jälkeen voisin tehdä pari aitaa vielä lisää!

 

Moona & Java

 

Kingi-koira<3

"Te heitätte minulle haasteen; kuvitteletteko, etten minä tekisi sitä?"
- Fjodor Dostojevski - Pelurit

(mukaansatempaava kirja, suosittelen!)

Moi

Esittelen Ledin avustuksella männystä tekemäni hyppyesteen, joka on edelleen vailla maalia ja rimakiinnittimiä. Siinä se olis! 65cm rimat on maksimikorkeus mitä tällä pystyy hyppäämään, ja este on kevyt kuin mikä :) Klikkaa, niin saat kuvasta hieman isomman!

Java kävi tänään Aistissa fysioterapiassa. Koira oli pysynyt joustavana, liikkui hyvin ja on kehittänyt sopivan lihasmassan nahkansa alle. Kuinka kivaa. Yleensä on ollut aina jotakin pientä kremppaa, mutta tällä kertaa ei ollut mitään muuta kuin vasemmassa takareidessä hieman lihaskireyttä. Muutenkin käynti Annan luona oli oikein kiva! Jes, uusilla ohjeilla jatketaan!

Tämän vuoden puolella ajattelin juosta Javan kanssa vielä muutamat startit, ja sen jälkeen siirtyä hetkeksi kisatauolle.



"Sinä pystyt, jos ajattelet pystyväsi. Niin käy kuin ajattelet."

Mistä aloittaisin, koska edes päivitin viimeksi? mitä olen kertonut? öööö? (lunttaus) Aaa, no eihän siitä kauaa ole!

Sain tänään nikkaroitua yhden hyppyesteen valmiiksi, vielä pitäisi keksiä jotkut kätevät riman kiinnityssysteemit ja maalata, jotta puu ei ime ulkona käytettäessä kaikkea kosteutta sisäänsä. Testasin jo, ja Java ainakin tykkäsi kovasti, ihan ikioma este! Nyt on hyvä treenata kaikkia perusjuttuja ja sen sellaista. Olen nyt viime aikoina tehnyt enemmän pienimuotoista "luonnonagilitya" ja painottanut painosanalla perusteisiin ja leikkiin. Voi hittohemmetti, kun onkin vielä opittavaa ja yhä enemmän huomaa sen, miten paljon sitä voisikin osata ja nähdä asioita.

Jes, Javalla oli eilen kisat, osallistuttiin vain kahteen agiin ja jätettiin hyppis välistä. Radat oli aika helppoja. Ensimmäiseltä radalta 5rv, muurin palikat. Oh jea, en pidä sellaisista virheistä, jotka kostautuvat omasta huolimattomuudesta... vähän vekkiä ja se olis siinä. No, eipä ollut. Kontakteihin olen tyytyväinen, ja keinu oli tällä radalla juuri sellainen kuin haluan!

Toista rataa ennen oli hyvä olo, odottava olo, jonka haluan kokea uudestaan ja pian! Rata oli kiva. Muutama kyseenalainen ohjaus tuli suoritettua (voevoe... "älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon") matkan varrella, mutta nollalla maaliin kera niin eufoorisen fiiliksen että. Oikeasti, ihan huuruinen olo: "onko tää totta!?", ihan kuin olisi voittanut jotain suurempaakin. Ehkä sitä on, kontaktit on tällä hetkellä lähes samanlaiset kuin treeneissä (toki vielä voisi vedättää, hakea sivuetäisyyttä enemmän tai vapauttaa aiemmin, mutta ajallaan kaikki). En edes tajunnut radalla luottavani koiraan niin paljon, tajusin vasta, kun katsoin videot... Tottakai ajassa jää auttamatta heti, kun pysäyttää ja pidättää, mutta silti, oh mikä fiilis! Nolla ja 3.sija = SM- ja karsintanollat kasassa vuodelle 2011, s u p e r!! :)

Nyt alkaa agility tuntumaan siltä, kuin sen pitääkin. Ylläpito onkin sitten haasteellisempaa ;)

Tänään iltapäivällä lähti auton nokkanen kohti Ojankoa, jossa treffattiin Jende ja koirat = treenaamaan! Sain tehtyä niiiiiin kivoja juttuja ja jotenkin tuntuu, että muutama treenikerta on vienyt meitä ihan hurjasti eteenpäin ja muokannut ohjaajan asennetta. Varon sanomasta liikaa, koska uskon liian paljon niiden asioiden toteutumiseen/epäonnistumiseen mitä julkistaa. Hah! :D

Ledi on voinut hyvin, eli normaalisti. Se söisi kuin hullu ja sitähän se tekisi aina, kun tuntuu elävän syödäkseen. Pillereitä menee nassuun tasaiseen tahtiin ja päivittäin. Lediä varmaan harmittaa, kun nyt ei ole niitä hyvänmakuisia nappeja mitä silloin keuhkosairauden aikaan. Ne maistuivat sille kuin mikä tahansa lihan pala, tämän hetkiset joutuu tunkemaan kurkkuun. Kuulostipa miellyttävältä.


Ainiin, Javan kisavideot - KLIK!

Ärrr, pörrr... - Java 8-viikkoa

Aina ei mene nallekarkit tasan, löydy kaikki inkkarit kanootista tai ole muumit laaksossa. Se on elämää se.

Vein Ledin eilen aamulla Viikin eläinsairaalaan päiväksi hoitoon. Java oli mukana, joten juostiin sen kanssa aamulenkki Vanhan kaupungin kautta kotiin Ledin jäätyä eläinsairaalalle. Matkahan ei ole mikään mainittavan pitkä, mutta saipahan vähän tuulettaa ajatuksia ja Javan kanssa sain jotakin aikaan sen ravin käyttöön liittyen. Java on käyttänyt peitsiä paljon, mikä ei ole ollut kuitenkaan syy huolestua, mutta pidemmän päälle se ei vaan VOI olla eduksi mm. selälle. Opittua tapaa on ehkä vaikeampi saada pois, jos se sitä on, mutta en mää aio luovuttaa, kun paranee kokoajan!

Java menee fysioon jälleen ensi viikolla, enkä minä taas malttaisi odottaa. Haluan niin kovasti tietää onko tästä hurjasta koiran jumppaamisesta ollut hyötyä. Elastiselta se ainakin vaikuttaa edelleen, vaikka on ehtinyt törttöillä jo ties mitä... auta armias, että just kun koiran on saanut kuntoon, niin sen pitää kaatuilla ja heitellä kuperkeikkoja metsässä ja pelloilla, niin ja upota ojaan... näkisitte sen onnellisen ilmeen, kun taas voi juosta kunnolla :)

Sitten Lediin. Ääh, en oikein jaksaisi kirjoittaa tästä. Ledi kävi tekemässä eilen "työpäivän", oli eläinsairaalalla noin kahdeksan tuntia. Syy miksi se vietiin sinne, oli ne kohonneet maksa-arvot, jotka olivat kuitenkin lähes normalisoituneet. Lediltä on ultrattu kohta melkein kaikki mahdollinen, ja sappihappotestissä tuli ilmi, että sappihappoarvot olivat aika hurjasti koholla. En ymmärrä niistä oikeastaan mitään, mutta luvut ovat suuret viitearvoihin verrattuna, ja se jo laittaa miettimään. Kohonneet arvot viittaavat lausunnon mukaan maksan toiminnalliseen ongelmaan... sappirakon seinämästä löydettiin siihen kiinnittynyttä massaa, josta ei ole tietoa, joitain epäilyksiä vain. Tilannetta seurataan tästä edespäin kontrollikäynneillä, sillä voi ajan myötä kuulemma pahentua.

Tällä hetkellä Ledi syö kolmea lääkettä per päivä: antibioottia, sekä maksan ja sapen toimintaa tukevia lääkkeitä. Viimeistään nyt voisin kysyä, eikö tässä ole jo ollut tarpeeksi yhdelle koiralle? Hassua on se, ettei ulospäin näy mitään, ja jos verinäytteitä ei olisi otettu muista syistä, näistä ei edes tiedettäisi... On kuitenkin helpompi katsoa koiraa, joka jaksaa olla iloinen oma itsensä ja onnellinen jokaisesta päivästä vaikka onkin vähän kipeä. Siitä, jos mistä, tulisi ottaa mallia! Nytkin repii tuolla Javan kanssa sukkaa :)

Ledin eläinlääkäri oli todella mukavan tuntuinen jo silloin, kun vein koiran Viikkiin. Sanoi haluavansa oikeasti selvittää onko Ledi jollain tapaa kipeä. Kivaa. Ei ollut ollenkaan työhönsä leipääntyneen oloinen, vaan mukana oli aito halu auttaa. Lisäksi tavalliselle tallaajalle on ihan kiva, jos selvitetään ammattisanastoa vähän perusteellisemmin. Sveitsissä kaikki Bernin eläinsairaalan Lediä hoitaneet lääkärit olivat todella mukavia, osaavia ja yrittivät selvittää potilaansa vointia parhaansa mukaan. Täällä... niin, noh.

Nyt vaan 2kk:n pituinen lääkitys Ledille, jonka jälkeen kontrolliin. Toivoa saa, että jotain positiivista tapahtuu! Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole NIIN vakava, ainakaan vielä, mutta laittaahan ne tällaiset asiat silti aina miettimään.

Sitten iloisempiin aiheisiin... Tänään olin Javan kanssa Sari Vähäniityn treeneissä, rata sisälsi juuri sellaisia juttuja, mitä meidän tulisi treenata. Monesti sitä treenaa kuitenkin jotain paljon kivempaa, eikä niitä minkä parissa saa takuta varmasti, kun ei mukamas osaa. Oma liikkuminen tuntui tänään vähän kankealta, ja siitä johtuen varmaan koirankaan liike ei tuntunut parhaalta mahdolliselta. Palaute menosta oli kuitenkin ihan toista, ja Jennakin sanoi, kun oli katsomassa treenejä, että Javan liike näytti hyvältä, jes! Luotettavia lähteitä olkoon uskominen, joten taas vaan joitain mun omia höpöjä :)

Keinuun olen kyllä tosi tyytyväinen, sivuttais etäisyys onnistui hyvin! Oma ohjaaminen saisi olla pidemmissä tekniikkapätkissä vähän hallitumpaa, välillä olen niin myöhässäkin ettei tottakaan... Pitäisi oppia näkemään vahvemmin myös kaikki se mitä osaa, eikä aina vaan katsoa sitä mitä voi parantaa. Mulle tuppaa käymään aina niin, täytyy analysoida kaikki se, mikä ei vielä ole riittävän hyvää. Täydellisyyteen meistä ei kukaan kuitenkaan ikinä missään yllä, eikä se toisaalta ole tarkoituskaan. Puutteetkin on hyvä hyväksyä.

On kiva fiilis kyllä, kun treenit on alkaneet sujumaan kerta toisensa jälkeen. Aina toki löytyy jotakin parannettavaa ja erilaisia vaihtoehtoja, mutta on niin kivaa kun koira osaa ja voi kokeilla monia asioita. Ihana koira, nöyrä ärripurri, sellainen Pikku Myy.

Noh, jokohan sitä olisi käynyt kaikki mahdolliset fiilikset tähän viestiin ja voisi poistua yöpuulle? Eiköhän. Hope so kestitte tämän jauhannan loppuun asti!

Minä niin toivon...

...noiden lääkkeiden...

...positiivista vaikutusta.

----

"Sometimes in our lives we all have pain
We all have sorrow
But if we are wise
We know that there's always tomorrow..."

Lean on me - Bill Withers

Photos etc.

Lisäsin muutamia kuvia tapeltuani "hetken" Picasan kanssa, argh... Tämän aamun naurut tuli Friskies Cup -kisojen kuvista, etenkin Javasta keinulla, selaa TÄÄLTÄ. On nuo agilitykuvat niin hauskoja, saa aina nauraa, ihme asentoja ja ilmeitä ohjaajilla sekä koirilla. Jukka Pätynen osaa ottaa kyllä kivoja kuvia muistoksi!

Unohdin ilmoittaa Javan viime viikonlopun agilitykisoihin Kirkkonummelle. Löysin kuitenkin itseni ko. kisoista siitä huolimatta, kun tarjouksen saatuani päätin lähteä ohjaamaan jälleen Hani-mammaa. "Nollaputkemme" katkesi hylkyyn ja vitoseen, pari tyhmää mokaa, mutta olipa taas hauskaa! Ei sen koiran kanssa voi kuin nauraa :D Hani, iloinen pähkinä.

Java pääsee tulevana viikonloppuna taas kirmaamaan, lähdetään metsästämään sitä viimeistä arvokisoihin oikeuttavaa nollaa. Samaan syssyyn Neon-veli depytoi 3-luokassa, whooou! Hurjaa, kun takavasemmalta ja salakavalasti se lähestyy minuakin, pentukuume (kolmas... ou mai, niitä piti olla vain yksi...) !

Java, FC-semifinaali

Nollattu!

Treeniä, kisaa, lenkkiä, kouluttamista, kisaturistina olemista, lekuria... siinä lyhyesti. Entäs se pidempi versio? Let's see...

Noin viikko sitten tehtiin Ledin kanssa jälleen visiitti Viikin eläinsairaalaan, ja tänään sain tietää mm. verikokeiden ja keuhkoröntgenin (kontrolli) tulokset. Keuhko on selkeästi parempi, muutoksia löytyy kuitenkin edelleen, ja kasvainepäilyä ei suljeta lausunnoista näköjään ikinä pois. Onneksi keuhkossa on sentään tapahtunut jotain muutoksia parempaan päin, vaikka onhan sairaudesta kulunut yli 2-vuotta aikaa...

Verikokeissa todettiin Ledin maksa-arvojen olevan koholla, joten ensi viikolla Lempparin nenu ohjataan taas kohti Viikkiä, great... ei olla ihan terveellä pohjalla nyt vissiin täälläkään, liikaa ollut näitä kaikenmaailman vastoinkäymisiä vähän jokaisella! Yleisvointi on Ledillä mun mielestä silti ihan normaali, on ollut todella pirteä ja iloinen :)

Huhhuh, no sitten Javan meininkeihin. Talvikausi hallissa alkoi viime viikolla agilityn merkeissä, Sari Vähäniityn treeneissä viihdyn kyllä todella, pidän hänen rennosta asenteestaan kouluttaa, ja on myös ihan kivaa kun ei aina tarvitse suunnitella treenejä itse! 8) Meillä on mennyt jees, ja saan jotenkin tosi hyvän fiiliksen päälle joka kerta. Viimeksi alkoi ketuttaa, kun en saanut yhtä kohtaa toimimaan sujuvasti, joten torstaina kävin treenaamassa ~5min Javan kanssa ennen kouluttamista ko. kohdan, joka toimi pienen pähkäilyn jälkeen hyvin!

Viime sunnuntaina pomppasin klo. 6:30 ylös (yök...), ja huristelin viettämään kepeää kisapäivää Purinalle. Kisakirjan jätin aamulla ~7:20 ja olin kotona vajaa yhdeksän illalla. Jep jep, ei lienee turhaan kuule "aina kisoissa" kommentteja, mutta olipas taas vallan mukava päivä!

Startattiin Javan kanssa kolme kisaa, joilta tulokset hyl-0-0, ja kaksi viimeistä kaunista ellipsiä muodostavat yhdessä tuplanollan, JEEEE!! Juhlin mielessäni jo hetken, jos toisenkin, että nollat on nyt ensi vuodelle kasassa. Jenna kuitenkin ystävällisesti pudotti minut takaisin maan pinnalle muistuttamalla, että Javalla on kolme nollaa hyppäriltä, kiitti Jenna, eli yksi agilityradan irtonolla uupuu vielä! Hyvä fiilis kuitenkin! :)

Viimeinen rata oli Friskies Cupin karsintarata, jolla sijoituttiin ensimmäisiksi. Lähdettiin siis FC-finaaliin viimeisinä, jossa tein ihan tyhmän virheen ja Java kielsi hypyn, olisi pitänyt ohjata toisella tapaa.
Tässä tuplanollan videot: hyppärin video & agiradan video. Kriittisyys puskee jälleen päälle, mutta kai se on se joka auttaa kehittymään, jos on kehittyäkseen...

Kaikkia mielessä olevia asioita en jaksa nyt tällä erää analysoida, tekstistä tulisi niin pitkä, ettei kukaan enää jaksaisi lukea sitä, ja minulla menisi koko yö kirjoittaessa niitä kaikkia tarinoita mitä ajattelen. Ensi kertaan!

Sukkulani mun.

Katsokaa nyt tätä...

...oh, oikeasti, jotkut ne vaan on taitavia. Alla oleva lyijykynäpiirros on lahja kasvattajalta Javan agilityvalioitumisen johdosta. Piirustus ei ole vielä saapunut minulle, mutta kelpaa tätä nettiversiotakin katsella sitä odotellessa. Pelkkä ajatus jo tällaisen piirroksen teettämisestä lämmitti mieltä silloin, kun sain tietää, että sellainen olisi tulossa. Suuri kiitos Jenna, unohtamatta tietenkään piirtäjää! Whou! :)

Klikkaa kuvat suuremmaksi!

Did you ever know that you're my hero?

Java kävi eilen Aistissa fysioterapiassa. Liikkeet oli ok, vasemmalle taipuessa heitti takaosaa ulos, mutta muuten kuulemma jees. Lannerangan alkuosassa jäykkyyttä ja muutamassa kohtaa jonkin verran lihaskireyttä. Pikkuvikoja siis enää, jotka hoidon jälkeen ok. Nyt Javan pitäisi olla lihaksistoltaan yms. kunnossa, kuinka kivaa :) Kuukauden päästä sitten uudelleen, jolloin muutetaan hoito-ohjelmaa, ja näkee vähän onko tyttö pysynyt ennallaan vai vetääkö kroppa taas vinoon.

Pitkästä aikaa mun silmä kestää katsoa kisavideoita ilman liiallista ja epäolennaista(kin) kritiikkiä. Olen katsonut sunnuntain radat moneen kertaan ja totean edelleen olevani onnellisen iloinen ja tyytyväinen. Luvattoman paljon parannettavaa on vielä omassa tekemisessa ja koiran osaamisessa, mutta ilman sitä ei pysyisikään motivaatio korkealla. On se vaan ihana koira kaikkine omituisuuksineen. Kiitos Jende, koirasta, jonka kanssa voi tehdä edes vähän jotain ;)

Eilen juostiin Ledin kanssa oikein kiva lenkki, puolisen tuntia vauhtileikittelyä. Oli kyllä niin kivaa ja aikoihin ei ole tuolla tavalla kulkenut, tuntui melkeinpä lentämiseltä ja lihakset oli niin hyvin auki, ettei mikään tuntunut rajoittavan liikkumista. Olipas siistiä!

Toiset unilla :)

(puhelimella otettu kuva hämärässä, siksi niin suttuinen...)

Yes!

Ledi kävi torstaina sydänultrassa. Kuuntelussa todetun sivuäänen vuoksi  lääkäri on aikaisemmin suositellut käyttää koiramoirasen moisessa, joten varasin ajan ja suuntasimme Ledin kanssa lekuriin.

Ledi on kyllä uskomattoman helppo potilas, antaa liikutella itseään miten vain ja makaa halutussa paikassa ties kuin kauan... iloisesti hömpöttäen seuraa lääkäreitä huoneesta toiseen ja näin, siinä mun ihmisarka koira, haha :)

 Kardiologin lausunto sanoo näin: "Sydämestä kuuluu heikko (2/6) paikallinen sivuääni. Ultraäänitutkimuksessa ei havaittu muutoksia sydämen koossa. Keuhkovaltimoläpässä on pieni takaisinvuoto, mutta se ei liity ahtaumaan eli voi olla joko fysiologinen (eli normaali) tai lievän läppämuutoksen aiheuttama.". Jes, tuli aika helpottunut olo, kun nyt sai tiedon, ettei siellä näkynyt mitään mistä olisi syytä huolestua.

Java päätti puolessa välissä viime viikkoa, että on terve. Sisällä vahti Lediä jatkuvasti (oli mm. valmiina sängyllä hyppäämässä sen niskaan), ettei tee mitään luvatonta (eli tongi treenikassia tms.) ja ulkona kyttäsi kaikki mahdolliset puunkiertopaikat, joissa ollaan jotain joskus tehty. Huhhuh.

Oon miettinyt, että onko näissä yksityiskohtaisesti selitetyissä jutuissa mitään järkeä, mutta antaa nyt mennä taas kerran!

Tänään uskalsin startata, kun koira on ollut niin monta päivää jo oireilematta, ja tämän päivän kisojen perusteella voisin varovaisesti todeta, että Java is back! Tuli niin hyvä fiilis, kun koira tuntui paljon vapaantuneemmalta liikkuessaan radalla.

Juoksimme kolme rataa. Ekalta radalta nolla ja 2. sija, radan löydät täältä . Puomilla istuessa paloi hulluna aikaa ja radan jälkeen sattui käymään mielessä sellainenkin ajatus, että mitä jos olisikin ollut tiukempi ihanneaika, hahah.

Keskimmäisella radalla pidin pääni ja palautin Javan puomille, vaikka olisi ollut mahdollisuus tuplaan. Tuli niin hurjana läpi, eikä himmannut vähääkään, painoi korvat vain päätä vasten ja antoi mennä mun huudoista huolimatta. Toisaalta olin tästä vain onnellinen, kun juoksi niin lujaa ja asenteella, silloin agility on parasta, jos vielä pysähdyttäisiin sinne puomille, eh... :D

Viimeisen radan, r.tutustumisessa ajattelin, että jo nyt on kumma ellen tee tästä nollaa, kun tuntui jotenkin ihan meidän pätkältä. Tehtiin meille hyvä nollarata ja voitettiin luokka... Rata tässä. Saako tuulettaa? Kiva, jee!

Vielä puuttuu kaksi SM- ja karsintanollaa ensi vuodelle, eli tupla uupuu, mutta onhan tässä tätä aikaa vielä kerätä. Tällä hetkellä olen yksinkertaisesti niin onnellisen iloinen, että koira alkaa olla taas kunnossa. Huomenna vien Javan jälleen Aistiin fyssariin, joten viimeisistä mahdollisista jumeista päästään toivottavasti silloin!

Monenmonituista

Kaikkea shaibaa sitä isketäänkin eteen, ts. ei tullut mun ja Javan HKI:n piirimestaruuksista kisaamisesta sitten yhen mitään. Syy selviää lukemalla seuraavaa: viime perjantaina heräsin aamulla siihen, että Java kröhi (tsekkaa esim. youtube: reverse sneeze) suht pitkään ja aika rauhattoman oloisena, ei hyvä.

Lauantaina perjantain ääni oli vaihtunut yskäksi rasituksen yhteydessä ja päätin katsoa sunnuntai aamuna, että kisataanko vai ei. Sunnuntaina aamulenkillä kokeilin yhden puunkierron, tyyppi lähti innolla juoksemaan ja kiertämään puuta, jonka takaa ilmestyi kurkkuaan kakova koira. Ei, ei siis kisattu. Epäilen sillä olleen myös lämpöä, epäily, koska en omista kuumemittaria.

Katsoin parhaaksi jättää kisat väliin, vaikka uskon, että Java olisi sisulla vetänytkin koko päivän läpi. En halua mitään jälkitauteja, esim. jotakin keuhkoihin tai sydämeen liittyvää, joita saa sitten parannella ties kuinka kauan ja muutenkin, terveys ennen kaikkea. Paras myös olla tartuttamatta muita, kun jotain tällaista ilmaantuu.

Java ei lenssunsa (mikälie kennelyskä...) vuoksi juossut myöskään ATD:n toisessa mini-joukkueessa, joten vara-koirakko tilalle ja minä sain astua jälleen Hanin puikkoihin. Kiitos Jennalle miljoonasti, kun luovuttaa koiransa välillä vietäväksi :) Hanin kanssa on NIIN hauskaa mennä, lämppäreilläkin ennen rataa oli jo tosi hyvä fiilis.

Jenna teki Neonin kanssa aikas kovan nollan heti alkuun, hemmetti ko ne on taitavia! Sarille ja Däfille 10. Hanin kanssa starttasin joukkueesta kolmantena ja vedettiin myöskin puhtaasti rata läpi, jeee! Hanna ja Vilperi tekivät myös 0-tuloksen. ATD:n shelttijoukkue oli toinen, eli meille PiirM-jokkue hopeaa. ATD:n toinen minijoukkue uusi mestaruutensa, joten seura otti mineissä kaksoisvoiton :)

Naurattaa edelleen tämä nollien keruu Hanin kanssa, neljä kisaa ja yhteensä ehkä 20 min treeni alla, joka on muodostunut lähinnä kisojen lämppäreiltä -> tulosrivi: 10-0-0-0 (0-tuloksilla: shelttimestaruus 3. sija, nollavoitto ja piirm-joukkuekisan nollatulos -> PiirM-joukkue hopea). Se vaan kulkee kuin höyryjuna, sinne minne sen tasan itse viet, kiva Hani! :)

Nyt vaan lepoa ja hihnalenkkiä Javalle, booring... edelleen pieni rasitus saa sen yskimään, mutta parempaan päin ollaan kuitenkin menossa! Tulevana sunnuntaina olisi kolme kisaa, katsotaan pystymmekö starttaamaan. Ensi viikon maanantaina vien jälleen Javan fysioon, jesss, olen niin odottanut sitä!


Hanin joukkuerata, KLIK!



:)

Onni on...

...kasa mukavia asioita: kivat ja läheiset ihmiset, omat koirat, koti, mahdollisuus tehdä asioita joista pitää. Aah :) Välillä on päiviä jolloin kaikki potkii päähän ja kaikki tuntuu menevät päin sitä itteään, eikä mukamas mikään ole koskaan hyvin. Ehkä ne päivät opettaa meitä arvostamaan ja pitämään kiinni entistä tiukemmin asioista mitkä on juuri niitä meille tärkeitä juttuja.

Tänään oli kauden päätöstreenit kuluneen kesän koulutettavien kanssa. Järjestettiin pienimuotoinen kilpailu, joten päätin pyytää Jennan tuomariksi ja suunnittelemaan jonkun radan. Ryhmä on ollut tosi kiva, on uskomatonta miten mukavan ilmapiirin ihmiset pystyvät järjestämään treeneissä joka kerta, todellinen ilo ollut mennä aina joka viikko koutsaamaan!

Tein lopuksi Javan kanssa saman radan mitä muu ryhmä. Oli oikein kivaa mennä, tytölle heräsi pieni paine hyvällä tapaa päälle ja meno oli pitkästä aikaa sen tuntuista, millaista sen kuuluukin olla, jes! Kontakteilta mimmi tuli paristi läpi, mut katsoin tämän vain positiiviseksi yritykseksi olla riiviö, hyvä että saa välillä muistuteltua :) Kaikki ei toki ole täydellistä, pitäisi treenata vielä vaikka mitä, joten talvella aletaan tekemään oikeasti suunnitelmallisesti juttuja...

Kävin itseni kanssa hienoista taistelua, mut tässä nää nyt on. Alla video SyysSkaboista, pari rataa siinä on, mut toista nollaa en saanut videolle. Kontaktien edistyminen näkyy kuitenkin ehkä noissa jollain muotoa... mut nyt se video, ennen kuin iskee taas järjetön kriittisyys päälle!



Ja vielä treeneistä, kiitos Tiina kuvaamisesta! Eihän se tuossa nyt ole ollenkaan sitä mitä pitäisi olla (ja miksen minä taas juokse...), mut tekniseen osaamiseen ja moneen muuhun juttuun olen tällä videolla tyytyväinen.



Onneksi Javalla on vielä tässä kuussa se yksi fyssa... HUUH! Olen kiinnittänyt sen lihashuoltoon nyt entistä enemmän huomiota, eilen hölköteltiin hiiiitaaaasti 50min ainoastaan sen takia, että sain itseni ja Javan palauteltua kunnolla kaikesta rääkistä, eli ravilla koko lenkki. Tuntuu, että tällä oli jotakin vaikutusta meihin molempiin.

Nyt yöt! Sunnuntaina agilityn PiirM, jeje!

Liitelyä

Kävinpä tänään treenaamassa agilitya viikon tauon jälkeen, odotetut treenit ja samalla pieni testi Javan kunnosta. Seuraa saatiin Tiinasta ja Neldasta (8kk), ja oli taas pitkästä aikaa hauskaa palautella mieleen miten "treenataan" nuorta koiraa. Paljon on vielä oppimista vaikka missä asiassa, mutta se on ehkä juuri sitä parasta :) Siitäkin kun koulutti viimeksi omaa pentua, on kulunut aikaa jo LIIAN kauan... ja edelleen samassa koirassa on treenaamista vaikka kuinka.

Kentällä oli valmiiksi kivassa muodossa esteitä ja niistä sai ihan hyvän treenin aikaisiksi. Taas tuli huomattua miten korvaamaton apuväline videot ovat, jälleen huomasin joitain omia kummallisia sössintöjä, mitä ei tule tajunneeksi niinä hetkinä, kun pyörii itsekseen kentällä.

Eilen tein Javan kanssa vähän keppejä omilla irtokepeillä, puut toimii hyvinä apureina tekniikkatreeneissä, sekä vauhdin ja draivin tuojina kepeille. Hyvällä onnistumisprosentilla vedettiin avokulmat kovastakin vauhdista, sekä muutamat häiriötreenit jne., mutten kiellä, ettenkö olisi silloin alussa jo voinut tehdä mm. Javan keppitreenien suhteen jotakin paremmin...

Jees, pian on kesäkausi reenattu ja koulutettu ns. virallisesti päätökseen mun osalta, kun torstaina on viimeiset treenit vedettävänä ja parin viikon päästä kaikki seuran ryhmät siirtyy halliin. Mukavia oivalluksia on jäänyt käteen tästäkin kaudesta, ryhmäläiset opettavat joka kerta jotakin uutta ja Sari Vähäniityn koulutuksessa saadaan jatkaa kesän tapaan läpi talven, kivaa!

Työvoitto

Viime viikonloppuna kisasimme SyysSkaboissa neljä starttia. Sitä edeltävän viikon huolsin Javan lihaksistoa kuin hullu ja sain jotakin aikaan, joten uskalsin startata nuo kaikki neljä kisaa.

Lauantaina ekalta radalta suht hyvä HYL ja hyvät kontaktit, pieni moka sattui, kun en USKALTANUT (oon ehkä mamo) kääntyä keinulla Javaa kohti, jotta olisin valmiina vetämässä vastakädellä koiran hypylle. Sen sijaan tyrkkäsin koiran takaakiertoon, joten hyl. Olen käsi. Näistä pikkumokista olisi päästävä, varsinkin jos ne tiedostaa jo r. tutustumisessa.

Toiselta radalta paniikkinolla, joka tuntui sellaiselta vääntämiseltä, pelastelulta ja kiireeltä koko radan ajan, etten ollut ihan varma vielä maalissa oliko se puhdas vai ei. Ehdin siinä tohinassa onneksi pitää pääni ja Java istui puomilla hetken... Puhdas rata, jolla toisia.

Sunnuntain ensimmäinen rata oli kiva, mutta sellaista juoksemista, että oikeasti nopeille ohjaajille voi hävitä jo sen vuoksi 6-0! :D Oli tosi hauskaa päästä tälle radalle, eikä luukuttamisen puutteesta ainakaan voinut valittaa.
Otettiin kielto keinulta, himmailin ihan turhaan siellä takana -> Java kääntyy kysymään -> kielto. Mun silmät olivat kuulemma pullistuneet vikan suoran putken kohdalla ”oh shit, mä en ehdi!”, kun piti ohjata sen jälkeen takaakiertoon, joten pelastin sitten tilanteen heittämällä Javan toista kautta ympäri. Vitosillahan ei mitään tee, mutta siistiä on kuitenkin tehdä radat loppuun virheistä huolimatta, ellei nyt aivan kaaoksen puolelle mene.

Viikonlopun viimeinen rata oli minulle todellinen työvoitto. Tehtiin ehkä yksi meidän parhaista kisaradoista koskaan, osaamistasolla ehkä paras (ehkä ehkä ehkä, koska kaikki minut hyvin tuntevat tietää kuinka kriittinen olen siitä mitä teen…). Kaikki kontaktit suoritettiin oikeasti hyvin ja nopeasti, samaan tapaan kuten treeneissä ja muutenkin pelattiin hyvin yhteen, mitä ei ole hetkeen ollut näkyvissä... Puhtaasti loppuun, joka riitti kontakteilla istumisien kanssa voittoon.

Tänään käytin Javan Aistissa fysioterapiassa ja koirasta löytyi kaikki mikä oli arveltavissakin. Selän toinen puoli oli todella jäykkä ja lihas jotenkin "pakkautunut", lantio kiertynyt, rintalihas arka, toinen lapa hieman jumissa... onneksi vain pieniä juttuja, jotka fyssari sai hoidettua hyvin. Java aristi lihaksistoa selkeästi ja sinne painottuneet ongelmat selittävätkin sen, miksi rasituksessa loppua kohden Java on näyttänyt jo paremmalta, kun vertyy.

Ei ihme että Javalla on ollut vaikeuksia hypyissä ja käyttää radalla takapäätään, normaalisti se saa startissa yhden polkaisun kautta täyden vauhdin ja voima tulee takaa, mutta viime kisat ja treenit on menty lähinnä etupäällä, ei hyvä... :/ Nooo, mut eipä ehtinyt onneksi kehittyä mitään hirmuisia juttuja, kun sai nopeasti hoitoon. Nyt sitten vaan lepoa ja ens viikolla taas treenien ja kisojen pariin. Meillä on aika kiva Piirimestaruus-joukkue! :)

Onnittelut vielä Jendelle Neonin (Javan puoli-veli) noususta 2-luokkaan, ja ensimmäisestä luva-nollasta ko. luokassa. Ei huono! ;) Eikä mennyt muuten huonosti Vähäniityn treeneissäkään, hieno pieni hopeinen.

Ledi hengaili mun kanssa SyysSkaboissa katsomassa 1- ja 2-luokkia, jätkä oli kyllä niin innoissaan. Vähän vaan viiveellä toimiva koira ja on sellainen hömelö, jota kiinnostaa kaikki asiat samaan aikaan, joten tuottaa minulle kivasti päänvaivaa ja tukun harmaita hiuksia keksiä keinot miten treenata.

Tänään käytiin Javan fysion jälkeen Ledin kanssa treenaamassa. Otettiin vähän keinua ja käännöksiä, kyllä sinne kupoliin jotain uppoaa, mut hitaasti :) on se kyllä niin hassu, omalaatuinen ja ihana koira! Jos me vielä kisaamaan jossain välissä...

Lopuksi VRT.

Näin ei hypätä...


...Paljon parempi näin.

Mietintämyssy

Videot on kyllä erittäin hyvä keksintö, on helppoa palata ajassa taaksepäin niiden välityksellä ja tutkailla miltä meno on radalla näyttänyt muutamia viikkoja tai kuukausiakin aiemmin.

Sunnuntaina oltiin kisaamassa pari starttia BATin kisoissa Ojangossa, agi- ja hyppyrata. Nyt täytyy viimeistään todeta, ettei Java ole kunnossa. Meno ei tuntunut normaalilta viime viikonloppuna, eikä muutosta viikon aikana ole tapahtunut mihinkään suuntaan, luonnollisesti. Vähän näyttää nyt siltä että tytöllä on jotakin kremppaa ja melkeinpä toivonkin sitä, että syy vauhdin putoamiseen, huonoihin hyppyihin, outoihin kieltoihin ja rimojen pudotuksiin tulee ilmi. Java on aina ollut hyvä hallitsemaan kroppansa radalla ja koordinaatiokyky on yksi sen vahvuuksista. Nyt tuntuu, että se on vähän kadoksissa...

Tänään agiradalla tuli heti eka rima alas, joten viimeistään siitä sain syyn tehdä kontaktit kiireettömästi. Olen oikeasti nyt niin iloinen, kun ne alkaa toimimaan. Harmittelin vain sitä ettei radalla ollut keinua, jotta olisi päässyt treenaamaan sitäkin. Muutamia outoja hyppyjä mahtui matkan varrelle mukaan (...), maaliin tultiin tuloksella 10, kaksi rimaa alas...

Hyppäri oli kiva, ko. rata meiltä ihan ok, mutta ei kuitenkaan meidän parasta menoa. Tuntui vähän oudolta, Javan hypyt ei olleet parhaita mahdollisia ja kepitkin oli kummallisen hitaat. Java kyllä yrittää tehdä kuten ennenkin, mutta minkäs voit, jos kroppa ei anna periksi. Yksi jännä mun mielestä kielloksi tulkittava putkella sähläys tapahtui myös, kun Java lähti hakemaan väärää putken päätä. Sain kuitenkin pelastettua ja väännettiin nolla.

Oltiin tällä radalla toisia Outin ja Ainon jälkeen (Onnea!) ja saatiin siirtona meidän toinen SERT-H (tämä oli myös meidän ensimmäinen SM- ja karsintanolla vuodelle '11)! Pöh, nää siirtosäännöt, ois tullu sitten kun olisi sen oikeasti "ansainnut", mut nooh ja valivali :D Ensi vuoden maaliskuusta alkaen Java voi vastaanottaa sitten viimeisen hyppysertinsä.

Viime treeneissä oli tosi kiva rata, sai "kikkailla" kaikenmoista hauskaa, mutta myös paahtaa! Kokoamista on aina hyödyllistä treenata ja keinun treenaamiseen sain kyllä nyt sellaisen inspiksen että jes, kivaa! :)

Vasta kuukauden päästä on aika fysioon, pakko nyt yrittää että saisi aikaisemmin Javan hoitoon, tiedä vaan sitten onnistuuko. Kremppoja nyt vaan välillä tulee, toivottavasti Java kuntoutuu kuitenkin pian!

Pakko vielä tähän loppuun lisätä, että nyt on pari peräkkäistä viikonloppua ollut kyllä ihan mielettömiä tulosviikonloppuja vähän kaikilla. Pari ryhmäläistäni nousi 3-luokkaan, yksi teki nollan 2-luokassa, kaksi muuta kaveria nousi 3-luokkaan ja seuralaiset ovat tehneet hienoja tuloksia. Javan puoli-veli Neon sai toisen nollan mini1-luokasta ja Javan toinen puoli-veli Calle aloitti kisauransa mini1-luokassa nollavoitolla, ja ja ja... onnea kaikille!! :))

Nyt kohti uusia tuulia!

Pysty parempaan!

Olen taas treenannut Javan kanssa tokoa, vaikka minä ja toko ei välttämättä olla hyvä yhdistelmä...

Tänään aamulenkillä palauttelin kummankin mieleen kosketusalustaa, Java muisti samantien ja aloin treenata vähän ruudun tapaan. Tyyppi juoksee sinne hirmuisella innolla, yrittää mahduttaa kummatkin etutassut Pringlespurkin kannelle ja tapittaa herkeämättä mitä seuraavaksi. Hii, hauska :)

Ledillä on maailman huonoin muisti. Naksutellessa huomaa kuinka hehkulamppu syttyy miljoonan tarjotun asian jälkeen ja himmenee lähes samantien, kun Ledi on osunut oikeaan. Nauroin tänään niin paljon, kun Ledi yritti väkisin kantaa alustaa mun luokse ja oli niin tyytyväisen näköinen, kun muka keksi heti Sen jutun. Se niin tykkää noutamisesta. Sitten alkoi tassun läiskintä, oli koomista kun Ledi yritti samalla tuijottaa minua ja samalla osua tassullaan alustaan. Sinänsä toimiva tapa, varsinkin jos yrittää kurottaa metrin päästä! Sen kanssa ei vaan pysy pokka :D

Vedettiin taas lenkki Outin kanssa, tällä kertaa 9km vauhtikestävyys, jos vaikka alkaisi muodostua jotain järkevyyttä tähän treenaamiseen, ettei aina vaan lönköttelisi niitä peruslenkkejä... Koirat meni kyllä ihan superhyvin. Oon mennyt nyt myös pyörällä kouluun, joku 5,5km suuntaan.

Viikonloppuna kisaamaan. Pysty parempaan!

Treeneistä ja vähän muustakin

Onpa energinen olo. Eilen heitettiin Outin kanssa kevyet noin 22km (jotakin sellaista, eikö?) juosten. Luulin nääntyväni vähintään puolessa välissä matkaa, mutta menikin yllättävän kivuttomasti. Lihakset ovat palautuneet hyvin ja tänään treeneissä tuntui, että juoksin paremmin kuin pitkään aikaan.

Viime viikonloppuna oli pari starttia juostavana Porvoossa, Javan kanssa kaksi femmaa... Harvoin sanon, että meidän radat tuntuu ihan hirveiltä, sillä ne eivät siltä useinkaan tunnu, vaikka virheitä tulisikin. Oltiin kumpikin jotenkin aivan liisterissä. Molempien ratojen virheet täysin omia mokia. Kontakteilla alkaa kuitenkin tapahtua selkeästi nyt jotakin positiivista.

Hyppärillä vein myös Hania. Hani on niin mutkaton kisakaveri, menee tasan sinne minne ohjaaja vie ja kaikki mitä radalla tapahtuu, johtuu ainoastaan siitä mitä kaksijalkainen tekee. Tehtiin Hanin kanssa nolla ja voitettiin luokka, oho! Mut on ne kyllä niin erilaisia Javan kanssa, aika terapiakoira tuo Hani :D Kiitti Jenna taas! :)

Ledi oli kisoissa maskottina, sai tulla haistelemaan vähän agilityn tuulahduksia, jos vielä joskus pääsisi sinne radallekin asti! Ledi on kyllä sellainen hassu pappaikään tuleva hömelö. Viime viikolla kävin treenaamassa sen kanssa, oli aika hauskaa! Se on niin tyytyväinen elämän perusasioista; kun ympärillä on tärkeät ihmiset, tulee RUOKAA ja pääsee haaveilemaan ulos hajujen maailmaan. Onnellinen koira :)

Tänään treeneissä meno tuntui hyvältä, molemmat meistä keskittyi rataan hyvin ja Java eteni jotenkin kuin ajatus, mitä ei viime kisoissa todellakaan ollut havaittavissa. Korvasi kyllä kisoista jääneen fiiliksen ihan täysin, nyt alkaa selkenemään päässä mitä on treenattava talvikaudella ja näin, ihan jees. Koko kesä ollaan saatu treenata Sari Vähäniityn koulutuksessa ja on ollut vaihteeksi kyllä ihan mukavaa tehdä rataa valvovan silmän alla.

Ainiin ja psst, Javan agilityn valionarvo näkyy nyt KoiraNetissä, jei!

Pari juttua viime viikonlopusta

Paluu arkeen, koulu alkoi... kiva kesä tulikin vietettyä, olisin halunnut vielä käydä maalla ja viettää siellä pidemmän aikaa, mutta se ei onnistunut tällä kertaa. Ensi kesänä sitten!

Viime viikonloppuna skabailtiin ensimmäiset kisat tauon jälkeen. Javan kanssa lauantaina virallisissa kolme starttia, kolme hylkyä (huimaa :), mutta tavoitteet tuli tuloksista huolimatta täytettyä. Lähdin agilityradoille keskittyen vain ja ainoastaan kontakteihin, joten ohjasin aivan päin sitä itseään. Java teki hienon puomin ja An (en vain lieemmin pidä 2on-2off -tyylistä). Ihan hurja muutos, mihin en olisi oikeasti uskonut, ainakaan näin pian!

Toinen agilityrata oli ohjauksellisesti jo vähän parempi. A oli jälleen hyvä (jibijibi!!), puomille asti ei aivan päästy, kun jouduin uusimaan keinun.

Hyppäri oli kiva, olin ihan innoissani rataantutustumisessa radan profiilista ja sain todella hyvän fiiliksen päälle. Olin jälleen hieman myöhässä parissakin kohtaa (täytyy nyt petrata tän ohjauksen suhteen) ja sain Javan työnnettyä väärään putken päähän. Hylyn ollessa alla uskalsin hetken mielenjohteesta testata jäämällä kepeillä todella paljon Javan taakse ja valssaamalla valmiiksi vastaanottamaan yhdelle hypylle (näiden selittäminen on NIIN turhaa, eikä kukaan jaksa lukea, mutta kuitenkin!) onnistui!

Ohjaamisen ja kunnollisen keskittymisen kanssa työsarkaa kyllä riittää, jos se pakka kasaantuisi sieltä pikkuhiljaa.

Sunnuntain shelttimestaruudet: Päivä oli hauska, tuli naurettua vedet silmissä ja vatsa kipeänä kaikenlaisille jutuille, huhhuh...

Javan karsintaradalta 10. Keinun kielto jostain kumman syystä, jota seurasi kuitenkin niin hyvä keinu, että aivan sama! :) Kepeillä seisoin suoraan edessä, joten koiran on ehkä hieman mahdotonta tällöin päästä edes pujottelun alkuun... A hyvä (JES!), puomilta läpi -> palautus. HYL.

Starttasin myös Hanin kanssa, tuloksena kymppi, jolla finaaliin... Finaalirata olikin sitten kiva, oli tosi hyvä fiilis mennä ja oli jotenkin niin hauskaa juosta Hanin kanssa. Kepeillä tuli pientä kaarretta ja törkkäystä ekaan väliin. Vedoissa olin TAAS myöhässä (en vain liiku...). Nollalla maaliin, lopullinen sijoitus shelttimestaruuksissa 3.!

Kiitos Jennalle Hanin lainasta, oli kyllä jees mennä kahden koiran kanssa, äidin & tyttären :) Huomenna juostaan Porvoossa kaksi kisaa Javan kanssa, todennäköistä on, että vien Hania myös hyppärillä.

Olipas jorinat... loppu!

Maiju myöhäinen...

...tahtoo toivottaa pienelle mustuaiselleen sylin täydeltä onnea! Javalle tuli 5.8. 5-vuotta mittariin ja pian jo eletäänkin Kaatosateen ns. parasta ikää. Toivottavasti saamme nauttia yhteisistä vuosista vielä kauan ja liitää kentillä vielä toinen samanmoinen. Vierineet vuodet ovat olleet tapahtumarikkaita, opetuksia ja kokemuksia täynnä - kiitokset siitä kaikesta rakkaalle koiralleni!

Reissuelämää

Kaksi karsintojen jälkeistä viikkoa hurahti muilla main, lähdin Roomaan melkeinpä extempore, jossa vietin kaverini kanssa päälle viikon. Vielä enemmän extempore suuntasimme Napoliin ja kävimme mm. Pompei-kylässä, sekä eräässä MIELETTÖMÄN kauniissa rantakaupungissa. Se meri on kyllä aika uskomaton, oli siistiä kellua siellä aalloissa :) Napolin jälkeen pari päivää meni vielä Roomassa ja sitten olikin jo Suomeen lähdön aika.

Olipas kiva reissu, kotimaahan palaamisesta en ole aivan samaa mieltä. Toki on jees nähdä kaikki läheiset ihmiset ja pienen ikävän jälkeen saada taas tiimi kasaan koirien muodossa, mutta kaipuu maailmalle on siitä huolimatta suuri. Reissuelämään voisin melkein tottua, kunhan sais hundenit mukaan!

Huomenna luvassa ekat treenit tämän pienen tauon jälkeen ja parit kisat tiedossa. Hetki kerrallaan, mietintämyssy korvilla.

Eilen oli hauskaa olla katsomassa Jennan & Neonin treenejä. On siinä kyllä hieno pari, jos tuossa vaiheessa meno näyttää jo tuolta, niin mitä onkaan vielä luvassa, huh!? Tutiskaa ihmiset! ;) Perusteellista työtä on Jenna kyllä tehnyt, suuuper!

Keskikesä...

...ja hullu kuumuus, mutta ei aihetta valitukseen menneen talven talven jälkeen, viileässä ehtii sitten myöhemminkin olla!

Mulla on nyt tässä meneillään Javan kanssa projekti "opetellaan tykkäämään uimisesta", joka etenee aika hyvin! Pitäisi joskus ottaa kuva Javasta muutaman uintikerran jälkeen, kun on niin huvittavan näköinen. Silmät pullollaan vettä kohti, että "vhou, aika sairaan jännä aine!" Kyllä minä vielä saan sen tykkäämään siitä! :D Ledin kanssa ehkä ei toivoa... se pieni vanha hölmö, joka vain nauraa meille muille rannalta, kun kastutaan ja sen ei tarvitse :)

Viime viikolla Javalla oli fyssari, oli koira pysynyt tosi hyvänä, JES! MM-karsintojen jälkeen aloitetaan kuitenkin uusia jumppaliikkeitä ja pallolla on tehty palautuksia hyppytreeneistä.

Lauantaina kävin heittämässä itsekseni pienet treenit kahden viikon tauon jälkeen, oli aika huippua juosta tuon sukkulan kanssa. Treenattiin kivoja juttuja ja saatiin toimimaan monta meille vaikeampaa asiaa yllättävän hyvin!

Eilen sunnuntaina oli myös hauskaa juosta Javan kanssa. Kisaseuraa Riihimäelle saatiin Jennasta & Hanista, molemmilla (Javalla ja Hanilla) oli kaksi starttia.

Ensimmäisenä hyppäri. Pussin jälkeen onnistuin vaihtamaan vastakäden liian nopeasti ja Java luki samantien takaakiertoon (lukee kaikki kropan liikkeet niin hemmetin hyvin, että saa kyllä olla tarkkana...), oma moka! Loppuradan kokeilin kaikenmaailman juttuja, joten osa kohdista kosahteli, mutta myös onnistui.

Sitten agilityradalle, me & kontaktit :D Alkurata lähti tosi hyvin, ajattelin tokan hypyn kohdalla, että tuleepa se koira lujaa, painoi ihan täysillä puomin alla olevaan putkeen. Ensimmäisenä kontakteista puomi, ja tusin miten Java kokeili. Läpihän se tuli ja käskin takaisin. Tuomarin luvalla saatiin jatkaa rataa, kepeille avokulmaan hyvin, seuraavana kontakteista A -> alas asti -> luvalla pois. Sitten keinu, joka oli hyvä. Olen niin iloinen, että saatiin tehdä rata loppuun, tässä vaiheessa vuotta niin reilu juttu, jäi tosi hyvä mieli!

Onnea Javan puoliveljille ja heidän omistajilleen minimäisyydestä, teretulemast kilpakumppaineiksi myös nuoremmilla koirilla! :)

Agirotu 2010

Hahhah kun oli aika jännä reissu mm. teltassa yöpymisineen, kivaa kyllä oli ja säät suosivat!

Tuloksellisesti ei kyllä iiiihan meidän viikonloppu (miten tuntuu, että olen sanonut tämän myös joskus aiemmin?), mutta hyviä juttuja saatiin vihdoin aikaan.

Lauantaina startattiin puolenpäivän aikoihin Open SM -kisassa ja vedettiin ko. rata puoleen väliin tosi jees, jälleen yksi parhaimpia ratoja (koomista kyllä) vaikka ei loppuun päästykään. Keinun Java jätti kesken, hyppäsi puolen välin jälkeen pois ja minä uusin, koska halusin korjata virheen. Seliseli ja näin; jäin vissiin liian taakse ja keinu oli muutenkin jotenkin raskas.

La iltakisa meni sitten päin prinkkalaa radallisesti. Siellä missä ei ollut takaakierrettävää hyppyä, me mentiin se suoraan ja siellä missä oli, se me kierrettiin takaa. Nauratti ihan katsoa sitä videota, kun samaan aikaan tunsin että ehkä Javan ja minun yksi huonoimmista radoista oli samalla hetkellä onnistuneimpia. Huh! Kontaktit teki siitä radasta paremman, alas asti ja luvalla pois. Ihmettelin että mistä moinen loksahdus meidän molempien pään sisässä (ja radan jälkeen mietin ettei taida olla mun koira), mutta toimi, ei ne samanlaiset olleet kun treeneissä, mut ehkä pian!

Sunnuntaina joukkuekisa. Meille Javan kanssa keinulta taas moka (painun pian treenaamaan...), eli lentokeinu ja sitten yhden hypyn ohitus, kun jäin niin jälkeen. Muuten olen tosi tyytyväinen meidän rataan, olen iloinen, sekä kummissani että esimerkiksi kepeillä pystyin jäämään niin kauas taakse, putket imi Javaa kunnolla ja puomin maltoin tehdä loppuun! Painettiin kaikki neljä koirakkoa aika lujaa, kun muutamilla virheitä saatiin joukkue hopeaa! Tähän tilanteeseen sopii lause: "vauhti korvaa virheet!" Oli kyllä kivaa, kiitos kaikille ja otetaan minunkin puolesta uusiksi! :)

Vaikka tuloksellisesti ei ollut paras viikonloppu noiden meidän yksilökisojen kannalta, mahtui joukkoon niin monta voittoa koulutuksellisissa asioissa (eikä tullut rimojakaan alas), ettei voisi tämän parempi fiilis olla!

Javan lauantain karsintarata tässä, sekä sunnuntain joukkue. Miljoona kuvaa Agirodusta löydätte täältä.

"Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota"

(Tämä päivitystahti on ihan tajuton, ei tän näin pitänyt mennä!)

Tässä on ollut nyt vähän taukoa agilitysta, lähinnä ollaan vaan juostu ja nautittu lämpimistä keleistä. Yksi päivä lenkkeiltiin läheiselle kirpparille, oli kiva reissu, törmäsin samalla erääseen hauskaan ihmiseen ja jäin juttelemaan. Kivoja piristysruiskeita erilaiset tarinat!

Karsintoihin on nyt ilmottu. Agirotuun ollaan suuntaamassa viikonloppuna ja reissusta vaikuttaa tulevan aika mielenkiintoinen, mutta varmasti mukava! Ensi viikolla Java menee fysioon, pääsee pieni hoitoon, vaikka ihan kunnossa vaikuttaa olevankin.

Alla Batman, alias Ledi, jonka nimeksi meinasi silloin seitsemän vuotta sitten tulla Zorro :)

- Nyt vetämään reenejä, hejdo!



" I wanna be high, so high
I wanna be free to know
The things I do are right
I wanna be free
Just me! "

Try and see...

Juhannus meni maalla, elämä siellä on kyllä niin erilaista verrattuna kaupunkiin. Samalla hetkellä kun auto kurvasi tutuille teille, alkoi tehdä mieli takaisin. Koiratkin pitivät kovasti ja ovat nyt aivan väsyneitä kaikesta touhuilusta :)

Reaktio naapurin kissaan oli molemmilla varsin mielenkiintoinen. Esitys oli kova, ettei moinen karvanaama muka kiinnosta, kuitenkin kissan silmän välttäessä kumpikin oli menossa sitä tsekkaamaan.

Nyt siis kaupungissa ja meinaan palata maalaiselämään kyllä niin pian kuin se on mahdollista. Muutamia kuvia täällä.

Innokkuutta havaittavissa

Jees. Lisäsin kuvat-sivun ja sitä myöten myös uusia kuvia, mm. kesältä '07 & '09 (hmmm, taidan todella olla aikataulussa?), sekä agilitykuvia ja molemmille omat albumit.


Java ja Moona

Let's Go!

SM-kisat takana. Kolme päivää agilitya, pe iltakisa (hyppäri), la joukkue ja su yksilö. Perjantain hyppäriltä tuli rima alas (...vaihteeksi...), luokan nopein aika, joten toinen sert-H meni siinä. Hyvä rata muuten!

Joukkuerata hajosi totaalisesti An kiellon jälkeen, ei siitä sen enempää sitten... ATDn minien lopullinen sijoitus kisassa oli neljäs, joukkuekaverit tekivät hienoa työtä!

Sunnuntain yksilöön lähtiessä olisin kaivannut jotain kunnon potkua persuksille. Olen kelannut radan mielessäni noin 50 kertaa läpi, varmasti ylikin - se olisi ollut ihan meille, vaikka olikin haastava. Sellaisia kiemuroita me ollaan treenattu koko talvi ja Java on teknisesti vahva koira, ohjaajalla ei vaan toiminut... Olisi pitänyt löytää jostain kunnon tahto päästä finaaliin, missä lie ollut?

Nyt se on kuitenkin takana ja jossittelu ynnä muu sikseen. Oli kiva nähdä tuttuja ja fiilistellä muiden suorituksia. Suuret onnittelut menestyneille!

Seuraavat startit todennäköisesti Agirodussa, jossa kisaamme lauantaina & sunnuntaina. Ja ne MM-karsinnat, mjoo...

---

Tällä viikolla ajattelen ihan muita asioita kun agilitya ja sen jälkeen on pakko alkaa työstämään ajatuksia ja treenejä.

Heipodei!

Keskittyminen perjantain iltakisaan...

Hei kamut !

Tässä tämä nyt on, jota jo jonkin aikaa olen miettinyt, blogi ja sivut ikään kuin samassa. Palautetta saa antaa ja se olisi ihan toivottavaakin, mikäli kommentoinnin kokee omakseen! Päivitystahdista en lupaa mitään, kirjoittelen silloin, kun jotakin sen arvoista tapahtuu.

Kesken tämä on vielä. Albumi on tulossa myöhemmin ja videoitakin lisään jossain välissä, kun ehdin.