Klikkaa kuvat suuremmaksi!
Katsokaa nyt tätä...
...oh, oikeasti, jotkut ne vaan on taitavia. Alla oleva lyijykynäpiirros on lahja kasvattajalta Javan agilityvalioitumisen johdosta. Piirustus ei ole vielä saapunut minulle, mutta kelpaa tätä nettiversiotakin katsella sitä odotellessa. Pelkkä ajatus jo tällaisen piirroksen teettämisestä lämmitti mieltä silloin, kun sain tietää, että sellainen olisi tulossa. Suuri kiitos Jenna, unohtamatta tietenkään piirtäjää! Whou! :)
Klikkaa kuvat suuremmaksi!
Klikkaa kuvat suuremmaksi!
Did you ever know that you're my hero?
Java kävi eilen Aistissa fysioterapiassa. Liikkeet oli ok, vasemmalle taipuessa heitti takaosaa ulos, mutta muuten kuulemma jees. Lannerangan alkuosassa jäykkyyttä ja muutamassa kohtaa jonkin verran lihaskireyttä. Pikkuvikoja siis enää, jotka hoidon jälkeen ok. Nyt Javan pitäisi olla lihaksistoltaan yms. kunnossa, kuinka kivaa :) Kuukauden päästä sitten uudelleen, jolloin muutetaan hoito-ohjelmaa, ja näkee vähän onko tyttö pysynyt ennallaan vai vetääkö kroppa taas vinoon.
Pitkästä aikaa mun silmä kestää katsoa kisavideoita ilman liiallista ja epäolennaista(kin) kritiikkiä. Olen katsonut sunnuntain radat moneen kertaan ja totean edelleen olevani onnellisen iloinen ja tyytyväinen. Luvattoman paljon parannettavaa on vielä omassa tekemisessa ja koiran osaamisessa, mutta ilman sitä ei pysyisikään motivaatio korkealla. On se vaan ihana koira kaikkine omituisuuksineen. Kiitos Jende, koirasta, jonka kanssa voi tehdä edes vähän jotain ;)
Eilen juostiin Ledin kanssa oikein kiva lenkki, puolisen tuntia vauhtileikittelyä. Oli kyllä niin kivaa ja aikoihin ei ole tuolla tavalla kulkenut, tuntui melkeinpä lentämiseltä ja lihakset oli niin hyvin auki, ettei mikään tuntunut rajoittavan liikkumista. Olipas siistiä!
Pitkästä aikaa mun silmä kestää katsoa kisavideoita ilman liiallista ja epäolennaista(kin) kritiikkiä. Olen katsonut sunnuntain radat moneen kertaan ja totean edelleen olevani onnellisen iloinen ja tyytyväinen. Luvattoman paljon parannettavaa on vielä omassa tekemisessa ja koiran osaamisessa, mutta ilman sitä ei pysyisikään motivaatio korkealla. On se vaan ihana koira kaikkine omituisuuksineen. Kiitos Jende, koirasta, jonka kanssa voi tehdä edes vähän jotain ;)
Eilen juostiin Ledin kanssa oikein kiva lenkki, puolisen tuntia vauhtileikittelyä. Oli kyllä niin kivaa ja aikoihin ei ole tuolla tavalla kulkenut, tuntui melkeinpä lentämiseltä ja lihakset oli niin hyvin auki, ettei mikään tuntunut rajoittavan liikkumista. Olipas siistiä!
Toiset unilla :)
(puhelimella otettu kuva hämärässä, siksi niin suttuinen...)
Yes!
Ledi kävi torstaina sydänultrassa. Kuuntelussa todetun sivuäänen vuoksi lääkäri on aikaisemmin suositellut käyttää koiramoirasen moisessa, joten varasin ajan ja suuntasimme Ledin kanssa lekuriin.
Ledi on kyllä uskomattoman helppo potilas, antaa liikutella itseään miten vain ja makaa halutussa paikassa ties kuin kauan... iloisesti hömpöttäen seuraa lääkäreitä huoneesta toiseen ja näin, siinä mun ihmisarka koira, haha :)
Kardiologin lausunto sanoo näin: "Sydämestä kuuluu heikko (2/6) paikallinen sivuääni. Ultraäänitutkimuksessa ei havaittu muutoksia sydämen koossa. Keuhkovaltimoläpässä on pieni takaisinvuoto, mutta se ei liity ahtaumaan eli voi olla joko fysiologinen (eli normaali) tai lievän läppämuutoksen aiheuttama.". Jes, tuli aika helpottunut olo, kun nyt sai tiedon, ettei siellä näkynyt mitään mistä olisi syytä huolestua.
Java päätti puolessa välissä viime viikkoa, että on terve. Sisällä vahti Lediä jatkuvasti (oli mm. valmiina sängyllä hyppäämässä sen niskaan), ettei tee mitään luvatonta (eli tongi treenikassia tms.) ja ulkona kyttäsi kaikki mahdolliset puunkiertopaikat, joissa ollaan jotain joskus tehty. Huhhuh.
Oon miettinyt, että onko näissä yksityiskohtaisesti selitetyissä jutuissa mitään järkeä, mutta antaa nyt mennä taas kerran!
Tänään uskalsin startata, kun koira on ollut niin monta päivää jo oireilematta, ja tämän päivän kisojen perusteella voisin varovaisesti todeta, että Java is back! Tuli niin hyvä fiilis, kun koira tuntui paljon vapaantuneemmalta liikkuessaan radalla.
Juoksimme kolme rataa. Ekalta radalta nolla ja 2. sija, radan löydät täältä . Puomilla istuessa paloi hulluna aikaa ja radan jälkeen sattui käymään mielessä sellainenkin ajatus, että mitä jos olisikin ollut tiukempi ihanneaika, hahah.
Keskimmäisella radalla pidin pääni ja palautin Javan puomille, vaikka olisi ollut mahdollisuus tuplaan. Tuli niin hurjana läpi, eikä himmannut vähääkään, painoi korvat vain päätä vasten ja antoi mennä mun huudoista huolimatta. Toisaalta olin tästä vain onnellinen, kun juoksi niin lujaa ja asenteella, silloin agility on parasta, jos vielä pysähdyttäisiin sinne puomille, eh... :D
Viimeisen radan, r.tutustumisessa ajattelin, että jo nyt on kumma ellen tee tästä nollaa, kun tuntui jotenkin ihan meidän pätkältä. Tehtiin meille hyvä nollarata ja voitettiin luokka... Rata tässä. Saako tuulettaa? Kiva, jee!
Vielä puuttuu kaksi SM- ja karsintanollaa ensi vuodelle, eli tupla uupuu, mutta onhan tässä tätä aikaa vielä kerätä. Tällä hetkellä olen yksinkertaisesti niin onnellisen iloinen, että koira alkaa olla taas kunnossa. Huomenna vien Javan jälleen Aistiin fyssariin, joten viimeisistä mahdollisista jumeista päästään toivottavasti silloin!
Ledi on kyllä uskomattoman helppo potilas, antaa liikutella itseään miten vain ja makaa halutussa paikassa ties kuin kauan... iloisesti hömpöttäen seuraa lääkäreitä huoneesta toiseen ja näin, siinä mun ihmisarka koira, haha :)
Kardiologin lausunto sanoo näin: "Sydämestä kuuluu heikko (2/6) paikallinen sivuääni. Ultraäänitutkimuksessa ei havaittu muutoksia sydämen koossa. Keuhkovaltimoläpässä on pieni takaisinvuoto, mutta se ei liity ahtaumaan eli voi olla joko fysiologinen (eli normaali) tai lievän läppämuutoksen aiheuttama.". Jes, tuli aika helpottunut olo, kun nyt sai tiedon, ettei siellä näkynyt mitään mistä olisi syytä huolestua.
Java päätti puolessa välissä viime viikkoa, että on terve. Sisällä vahti Lediä jatkuvasti (oli mm. valmiina sängyllä hyppäämässä sen niskaan), ettei tee mitään luvatonta (eli tongi treenikassia tms.) ja ulkona kyttäsi kaikki mahdolliset puunkiertopaikat, joissa ollaan jotain joskus tehty. Huhhuh.
Oon miettinyt, että onko näissä yksityiskohtaisesti selitetyissä jutuissa mitään järkeä, mutta antaa nyt mennä taas kerran!
Tänään uskalsin startata, kun koira on ollut niin monta päivää jo oireilematta, ja tämän päivän kisojen perusteella voisin varovaisesti todeta, että Java is back! Tuli niin hyvä fiilis, kun koira tuntui paljon vapaantuneemmalta liikkuessaan radalla.
Juoksimme kolme rataa. Ekalta radalta nolla ja 2. sija, radan löydät täältä . Puomilla istuessa paloi hulluna aikaa ja radan jälkeen sattui käymään mielessä sellainenkin ajatus, että mitä jos olisikin ollut tiukempi ihanneaika, hahah.
Keskimmäisella radalla pidin pääni ja palautin Javan puomille, vaikka olisi ollut mahdollisuus tuplaan. Tuli niin hurjana läpi, eikä himmannut vähääkään, painoi korvat vain päätä vasten ja antoi mennä mun huudoista huolimatta. Toisaalta olin tästä vain onnellinen, kun juoksi niin lujaa ja asenteella, silloin agility on parasta, jos vielä pysähdyttäisiin sinne puomille, eh... :D
Viimeisen radan, r.tutustumisessa ajattelin, että jo nyt on kumma ellen tee tästä nollaa, kun tuntui jotenkin ihan meidän pätkältä. Tehtiin meille hyvä nollarata ja voitettiin luokka... Rata tässä. Saako tuulettaa? Kiva, jee!
Vielä puuttuu kaksi SM- ja karsintanollaa ensi vuodelle, eli tupla uupuu, mutta onhan tässä tätä aikaa vielä kerätä. Tällä hetkellä olen yksinkertaisesti niin onnellisen iloinen, että koira alkaa olla taas kunnossa. Huomenna vien Javan jälleen Aistiin fyssariin, joten viimeisistä mahdollisista jumeista päästään toivottavasti silloin!
Monenmonituista
Kaikkea shaibaa sitä isketäänkin eteen, ts. ei tullut mun ja Javan HKI:n piirimestaruuksista kisaamisesta sitten yhen mitään. Syy selviää lukemalla seuraavaa: viime perjantaina heräsin aamulla siihen, että Java kröhi (tsekkaa esim. youtube: reverse sneeze) suht pitkään ja aika rauhattoman oloisena, ei hyvä.
Lauantaina perjantain ääni oli vaihtunut yskäksi rasituksen yhteydessä ja päätin katsoa sunnuntai aamuna, että kisataanko vai ei. Sunnuntaina aamulenkillä kokeilin yhden puunkierron, tyyppi lähti innolla juoksemaan ja kiertämään puuta, jonka takaa ilmestyi kurkkuaan kakova koira. Ei, ei siis kisattu. Epäilen sillä olleen myös lämpöä, epäily, koska en omista kuumemittaria.
Katsoin parhaaksi jättää kisat väliin, vaikka uskon, että Java olisi sisulla vetänytkin koko päivän läpi. En halua mitään jälkitauteja, esim. jotakin keuhkoihin tai sydämeen liittyvää, joita saa sitten parannella ties kuinka kauan ja muutenkin, terveys ennen kaikkea. Paras myös olla tartuttamatta muita, kun jotain tällaista ilmaantuu.
Java ei lenssunsa (mikälie kennelyskä...) vuoksi juossut myöskään ATD:n toisessa mini-joukkueessa, joten vara-koirakko tilalle ja minä sain astua jälleen Hanin puikkoihin. Kiitos Jennalle miljoonasti, kun luovuttaa koiransa välillä vietäväksi :) Hanin kanssa on NIIN hauskaa mennä, lämppäreilläkin ennen rataa oli jo tosi hyvä fiilis.
Jenna teki Neonin kanssa aikas kovan nollan heti alkuun, hemmetti ko ne on taitavia! Sarille ja Däfille 10. Hanin kanssa starttasin joukkueesta kolmantena ja vedettiin myöskin puhtaasti rata läpi, jeee! Hanna ja Vilperi tekivät myös 0-tuloksen. ATD:n shelttijoukkue oli toinen, eli meille PiirM-jokkue hopeaa. ATD:n toinen minijoukkue uusi mestaruutensa, joten seura otti mineissä kaksoisvoiton :)
Naurattaa edelleen tämä nollien keruu Hanin kanssa, neljä kisaa ja yhteensä ehkä 20 min treeni alla, joka on muodostunut lähinnä kisojen lämppäreiltä -> tulosrivi: 10-0-0-0 (0-tuloksilla: shelttimestaruus 3. sija, nollavoitto ja piirm-joukkuekisan nollatulos -> PiirM-joukkue hopea). Se vaan kulkee kuin höyryjuna, sinne minne sen tasan itse viet, kiva Hani! :)
Nyt vaan lepoa ja hihnalenkkiä Javalle, booring... edelleen pieni rasitus saa sen yskimään, mutta parempaan päin ollaan kuitenkin menossa! Tulevana sunnuntaina olisi kolme kisaa, katsotaan pystymmekö starttaamaan. Ensi viikon maanantaina vien jälleen Javan fysioon, jesss, olen niin odottanut sitä!
Hanin joukkuerata, KLIK!
:)
Lauantaina perjantain ääni oli vaihtunut yskäksi rasituksen yhteydessä ja päätin katsoa sunnuntai aamuna, että kisataanko vai ei. Sunnuntaina aamulenkillä kokeilin yhden puunkierron, tyyppi lähti innolla juoksemaan ja kiertämään puuta, jonka takaa ilmestyi kurkkuaan kakova koira. Ei, ei siis kisattu. Epäilen sillä olleen myös lämpöä, epäily, koska en omista kuumemittaria.
Katsoin parhaaksi jättää kisat väliin, vaikka uskon, että Java olisi sisulla vetänytkin koko päivän läpi. En halua mitään jälkitauteja, esim. jotakin keuhkoihin tai sydämeen liittyvää, joita saa sitten parannella ties kuinka kauan ja muutenkin, terveys ennen kaikkea. Paras myös olla tartuttamatta muita, kun jotain tällaista ilmaantuu.
Java ei lenssunsa (mikälie kennelyskä...) vuoksi juossut myöskään ATD:n toisessa mini-joukkueessa, joten vara-koirakko tilalle ja minä sain astua jälleen Hanin puikkoihin. Kiitos Jennalle miljoonasti, kun luovuttaa koiransa välillä vietäväksi :) Hanin kanssa on NIIN hauskaa mennä, lämppäreilläkin ennen rataa oli jo tosi hyvä fiilis.
Jenna teki Neonin kanssa aikas kovan nollan heti alkuun, hemmetti ko ne on taitavia! Sarille ja Däfille 10. Hanin kanssa starttasin joukkueesta kolmantena ja vedettiin myöskin puhtaasti rata läpi, jeee! Hanna ja Vilperi tekivät myös 0-tuloksen. ATD:n shelttijoukkue oli toinen, eli meille PiirM-jokkue hopeaa. ATD:n toinen minijoukkue uusi mestaruutensa, joten seura otti mineissä kaksoisvoiton :)
Naurattaa edelleen tämä nollien keruu Hanin kanssa, neljä kisaa ja yhteensä ehkä 20 min treeni alla, joka on muodostunut lähinnä kisojen lämppäreiltä -> tulosrivi: 10-0-0-0 (0-tuloksilla: shelttimestaruus 3. sija, nollavoitto ja piirm-joukkuekisan nollatulos -> PiirM-joukkue hopea). Se vaan kulkee kuin höyryjuna, sinne minne sen tasan itse viet, kiva Hani! :)
Nyt vaan lepoa ja hihnalenkkiä Javalle, booring... edelleen pieni rasitus saa sen yskimään, mutta parempaan päin ollaan kuitenkin menossa! Tulevana sunnuntaina olisi kolme kisaa, katsotaan pystymmekö starttaamaan. Ensi viikon maanantaina vien jälleen Javan fysioon, jesss, olen niin odottanut sitä!
Hanin joukkuerata, KLIK!
:)
Onni on...
...kasa mukavia asioita: kivat ja läheiset ihmiset, omat koirat, koti, mahdollisuus tehdä asioita joista pitää. Aah :) Välillä on päiviä jolloin kaikki potkii päähän ja kaikki tuntuu menevät päin sitä itteään, eikä mukamas mikään ole koskaan hyvin. Ehkä ne päivät opettaa meitä arvostamaan ja pitämään kiinni entistä tiukemmin asioista mitkä on juuri niitä meille tärkeitä juttuja.
Tänään oli kauden päätöstreenit kuluneen kesän koulutettavien kanssa. Järjestettiin pienimuotoinen kilpailu, joten päätin pyytää Jennan tuomariksi ja suunnittelemaan jonkun radan. Ryhmä on ollut tosi kiva, on uskomatonta miten mukavan ilmapiirin ihmiset pystyvät järjestämään treeneissä joka kerta, todellinen ilo ollut mennä aina joka viikko koutsaamaan!
Tein lopuksi Javan kanssa saman radan mitä muu ryhmä. Oli oikein kivaa mennä, tytölle heräsi pieni paine hyvällä tapaa päälle ja meno oli pitkästä aikaa sen tuntuista, millaista sen kuuluukin olla, jes! Kontakteilta mimmi tuli paristi läpi, mut katsoin tämän vain positiiviseksi yritykseksi olla riiviö, hyvä että saa välillä muistuteltua :) Kaikki ei toki ole täydellistä, pitäisi treenata vielä vaikka mitä, joten talvella aletaan tekemään oikeasti suunnitelmallisesti juttuja...
Kävin itseni kanssa hienoista taistelua, mut tässä nää nyt on. Alla video SyysSkaboista, pari rataa siinä on, mut toista nollaa en saanut videolle. Kontaktien edistyminen näkyy kuitenkin ehkä noissa jollain muotoa... mut nyt se video, ennen kuin iskee taas järjetön kriittisyys päälle!
Ja vielä treeneistä, kiitos Tiina kuvaamisesta! Eihän se tuossa nyt ole ollenkaan sitä mitä pitäisi olla (ja miksen minä taas juokse...), mut tekniseen osaamiseen ja moneen muuhun juttuun olen tällä videolla tyytyväinen.
Onneksi Javalla on vielä tässä kuussa se yksi fyssa... HUUH! Olen kiinnittänyt sen lihashuoltoon nyt entistä enemmän huomiota, eilen hölköteltiin hiiiitaaaasti 50min ainoastaan sen takia, että sain itseni ja Javan palauteltua kunnolla kaikesta rääkistä, eli ravilla koko lenkki. Tuntuu, että tällä oli jotakin vaikutusta meihin molempiin.
Nyt yöt! Sunnuntaina agilityn PiirM, jeje!
Tänään oli kauden päätöstreenit kuluneen kesän koulutettavien kanssa. Järjestettiin pienimuotoinen kilpailu, joten päätin pyytää Jennan tuomariksi ja suunnittelemaan jonkun radan. Ryhmä on ollut tosi kiva, on uskomatonta miten mukavan ilmapiirin ihmiset pystyvät järjestämään treeneissä joka kerta, todellinen ilo ollut mennä aina joka viikko koutsaamaan!
Tein lopuksi Javan kanssa saman radan mitä muu ryhmä. Oli oikein kivaa mennä, tytölle heräsi pieni paine hyvällä tapaa päälle ja meno oli pitkästä aikaa sen tuntuista, millaista sen kuuluukin olla, jes! Kontakteilta mimmi tuli paristi läpi, mut katsoin tämän vain positiiviseksi yritykseksi olla riiviö, hyvä että saa välillä muistuteltua :) Kaikki ei toki ole täydellistä, pitäisi treenata vielä vaikka mitä, joten talvella aletaan tekemään oikeasti suunnitelmallisesti juttuja...
Kävin itseni kanssa hienoista taistelua, mut tässä nää nyt on. Alla video SyysSkaboista, pari rataa siinä on, mut toista nollaa en saanut videolle. Kontaktien edistyminen näkyy kuitenkin ehkä noissa jollain muotoa... mut nyt se video, ennen kuin iskee taas järjetön kriittisyys päälle!
Ja vielä treeneistä, kiitos Tiina kuvaamisesta! Eihän se tuossa nyt ole ollenkaan sitä mitä pitäisi olla (ja miksen minä taas juokse...), mut tekniseen osaamiseen ja moneen muuhun juttuun olen tällä videolla tyytyväinen.
Onneksi Javalla on vielä tässä kuussa se yksi fyssa... HUUH! Olen kiinnittänyt sen lihashuoltoon nyt entistä enemmän huomiota, eilen hölköteltiin hiiiitaaaasti 50min ainoastaan sen takia, että sain itseni ja Javan palauteltua kunnolla kaikesta rääkistä, eli ravilla koko lenkki. Tuntuu, että tällä oli jotakin vaikutusta meihin molempiin.
Nyt yöt! Sunnuntaina agilityn PiirM, jeje!
Liitelyä
Kävinpä tänään treenaamassa agilitya viikon tauon jälkeen, odotetut treenit ja samalla pieni testi Javan kunnosta. Seuraa saatiin Tiinasta ja Neldasta (8kk), ja oli taas pitkästä aikaa hauskaa palautella mieleen miten "treenataan" nuorta koiraa. Paljon on vielä oppimista vaikka missä asiassa, mutta se on ehkä juuri sitä parasta :) Siitäkin kun koulutti viimeksi omaa pentua, on kulunut aikaa jo LIIAN kauan... ja edelleen samassa koirassa on treenaamista vaikka kuinka.
Kentällä oli valmiiksi kivassa muodossa esteitä ja niistä sai ihan hyvän treenin aikaisiksi. Taas tuli huomattua miten korvaamaton apuväline videot ovat, jälleen huomasin joitain omia kummallisia sössintöjä, mitä ei tule tajunneeksi niinä hetkinä, kun pyörii itsekseen kentällä.
Eilen tein Javan kanssa vähän keppejä omilla irtokepeillä, puut toimii hyvinä apureina tekniikkatreeneissä, sekä vauhdin ja draivin tuojina kepeille. Hyvällä onnistumisprosentilla vedettiin avokulmat kovastakin vauhdista, sekä muutamat häiriötreenit jne., mutten kiellä, ettenkö olisi silloin alussa jo voinut tehdä mm. Javan keppitreenien suhteen jotakin paremmin...
Jees, pian on kesäkausi reenattu ja koulutettu ns. virallisesti päätökseen mun osalta, kun torstaina on viimeiset treenit vedettävänä ja parin viikon päästä kaikki seuran ryhmät siirtyy halliin. Mukavia oivalluksia on jäänyt käteen tästäkin kaudesta, ryhmäläiset opettavat joka kerta jotakin uutta ja Sari Vähäniityn koulutuksessa saadaan jatkaa kesän tapaan läpi talven, kivaa!
Kentällä oli valmiiksi kivassa muodossa esteitä ja niistä sai ihan hyvän treenin aikaisiksi. Taas tuli huomattua miten korvaamaton apuväline videot ovat, jälleen huomasin joitain omia kummallisia sössintöjä, mitä ei tule tajunneeksi niinä hetkinä, kun pyörii itsekseen kentällä.
Eilen tein Javan kanssa vähän keppejä omilla irtokepeillä, puut toimii hyvinä apureina tekniikkatreeneissä, sekä vauhdin ja draivin tuojina kepeille. Hyvällä onnistumisprosentilla vedettiin avokulmat kovastakin vauhdista, sekä muutamat häiriötreenit jne., mutten kiellä, ettenkö olisi silloin alussa jo voinut tehdä mm. Javan keppitreenien suhteen jotakin paremmin...
Jees, pian on kesäkausi reenattu ja koulutettu ns. virallisesti päätökseen mun osalta, kun torstaina on viimeiset treenit vedettävänä ja parin viikon päästä kaikki seuran ryhmät siirtyy halliin. Mukavia oivalluksia on jäänyt käteen tästäkin kaudesta, ryhmäläiset opettavat joka kerta jotakin uutta ja Sari Vähäniityn koulutuksessa saadaan jatkaa kesän tapaan läpi talven, kivaa!
Työvoitto
Viime viikonloppuna kisasimme SyysSkaboissa neljä starttia. Sitä edeltävän viikon huolsin Javan lihaksistoa kuin hullu ja sain jotakin aikaan, joten uskalsin startata nuo kaikki neljä kisaa.
Lauantaina ekalta radalta suht hyvä HYL ja hyvät kontaktit, pieni moka sattui, kun en USKALTANUT (oon ehkä mamo) kääntyä keinulla Javaa kohti, jotta olisin valmiina vetämässä vastakädellä koiran hypylle. Sen sijaan tyrkkäsin koiran takaakiertoon, joten hyl. Olen käsi. Näistä pikkumokista olisi päästävä, varsinkin jos ne tiedostaa jo r. tutustumisessa.
Toiselta radalta paniikkinolla, joka tuntui sellaiselta vääntämiseltä, pelastelulta ja kiireeltä koko radan ajan, etten ollut ihan varma vielä maalissa oliko se puhdas vai ei. Ehdin siinä tohinassa onneksi pitää pääni ja Java istui puomilla hetken... Puhdas rata, jolla toisia.
Sunnuntain ensimmäinen rata oli kiva, mutta sellaista juoksemista, että oikeasti nopeille ohjaajille voi hävitä jo sen vuoksi 6-0! :D Oli tosi hauskaa päästä tälle radalle, eikä luukuttamisen puutteesta ainakaan voinut valittaa.
Otettiin kielto keinulta, himmailin ihan turhaan siellä takana -> Java kääntyy kysymään -> kielto. Mun silmät olivat kuulemma pullistuneet vikan suoran putken kohdalla ”oh shit, mä en ehdi!”, kun piti ohjata sen jälkeen takaakiertoon, joten pelastin sitten tilanteen heittämällä Javan toista kautta ympäri. Vitosillahan ei mitään tee, mutta siistiä on kuitenkin tehdä radat loppuun virheistä huolimatta, ellei nyt aivan kaaoksen puolelle mene.
Viikonlopun viimeinen rata oli minulle todellinen työvoitto. Tehtiin ehkä yksi meidän parhaista kisaradoista koskaan, osaamistasolla ehkä paras (ehkä ehkä ehkä, koska kaikki minut hyvin tuntevat tietää kuinka kriittinen olen siitä mitä teen…). Kaikki kontaktit suoritettiin oikeasti hyvin ja nopeasti, samaan tapaan kuten treeneissä ja muutenkin pelattiin hyvin yhteen, mitä ei ole hetkeen ollut näkyvissä... Puhtaasti loppuun, joka riitti kontakteilla istumisien kanssa voittoon.
Tänään käytin Javan Aistissa fysioterapiassa ja koirasta löytyi kaikki mikä oli arveltavissakin. Selän toinen puoli oli todella jäykkä ja lihas jotenkin "pakkautunut", lantio kiertynyt, rintalihas arka, toinen lapa hieman jumissa... onneksi vain pieniä juttuja, jotka fyssari sai hoidettua hyvin. Java aristi lihaksistoa selkeästi ja sinne painottuneet ongelmat selittävätkin sen, miksi rasituksessa loppua kohden Java on näyttänyt jo paremmalta, kun vertyy.
Ei ihme että Javalla on ollut vaikeuksia hypyissä ja käyttää radalla takapäätään, normaalisti se saa startissa yhden polkaisun kautta täyden vauhdin ja voima tulee takaa, mutta viime kisat ja treenit on menty lähinnä etupäällä, ei hyvä... :/ Nooo, mut eipä ehtinyt onneksi kehittyä mitään hirmuisia juttuja, kun sai nopeasti hoitoon. Nyt sitten vaan lepoa ja ens viikolla taas treenien ja kisojen pariin. Meillä on aika kiva Piirimestaruus-joukkue! :)
Onnittelut vielä Jendelle Neonin (Javan puoli-veli) noususta 2-luokkaan, ja ensimmäisestä luva-nollasta ko. luokassa. Ei huono! ;) Eikä mennyt muuten huonosti Vähäniityn treeneissäkään, hieno pieni hopeinen.
Ledi hengaili mun kanssa SyysSkaboissa katsomassa 1- ja 2-luokkia, jätkä oli kyllä niin innoissaan. Vähän vaan viiveellä toimiva koira ja on sellainen hömelö, jota kiinnostaa kaikki asiat samaan aikaan, joten tuottaa minulle kivasti päänvaivaa ja tukun harmaita hiuksia keksiä keinot miten treenata.
Tänään käytiin Javan fysion jälkeen Ledin kanssa treenaamassa. Otettiin vähän keinua ja käännöksiä, kyllä sinne kupoliin jotain uppoaa, mut hitaasti :) on se kyllä niin hassu, omalaatuinen ja ihana koira! Jos me vielä kisaamaan jossain välissä...
Lopuksi VRT.
Näin ei hypätä...
...Paljon parempi näin.
Lauantaina ekalta radalta suht hyvä HYL ja hyvät kontaktit, pieni moka sattui, kun en USKALTANUT (oon ehkä mamo) kääntyä keinulla Javaa kohti, jotta olisin valmiina vetämässä vastakädellä koiran hypylle. Sen sijaan tyrkkäsin koiran takaakiertoon, joten hyl. Olen käsi. Näistä pikkumokista olisi päästävä, varsinkin jos ne tiedostaa jo r. tutustumisessa.
Toiselta radalta paniikkinolla, joka tuntui sellaiselta vääntämiseltä, pelastelulta ja kiireeltä koko radan ajan, etten ollut ihan varma vielä maalissa oliko se puhdas vai ei. Ehdin siinä tohinassa onneksi pitää pääni ja Java istui puomilla hetken... Puhdas rata, jolla toisia.
Sunnuntain ensimmäinen rata oli kiva, mutta sellaista juoksemista, että oikeasti nopeille ohjaajille voi hävitä jo sen vuoksi 6-0! :D Oli tosi hauskaa päästä tälle radalle, eikä luukuttamisen puutteesta ainakaan voinut valittaa.
Otettiin kielto keinulta, himmailin ihan turhaan siellä takana -> Java kääntyy kysymään -> kielto. Mun silmät olivat kuulemma pullistuneet vikan suoran putken kohdalla ”oh shit, mä en ehdi!”, kun piti ohjata sen jälkeen takaakiertoon, joten pelastin sitten tilanteen heittämällä Javan toista kautta ympäri. Vitosillahan ei mitään tee, mutta siistiä on kuitenkin tehdä radat loppuun virheistä huolimatta, ellei nyt aivan kaaoksen puolelle mene.
Viikonlopun viimeinen rata oli minulle todellinen työvoitto. Tehtiin ehkä yksi meidän parhaista kisaradoista koskaan, osaamistasolla ehkä paras (ehkä ehkä ehkä, koska kaikki minut hyvin tuntevat tietää kuinka kriittinen olen siitä mitä teen…). Kaikki kontaktit suoritettiin oikeasti hyvin ja nopeasti, samaan tapaan kuten treeneissä ja muutenkin pelattiin hyvin yhteen, mitä ei ole hetkeen ollut näkyvissä... Puhtaasti loppuun, joka riitti kontakteilla istumisien kanssa voittoon.
Tänään käytin Javan Aistissa fysioterapiassa ja koirasta löytyi kaikki mikä oli arveltavissakin. Selän toinen puoli oli todella jäykkä ja lihas jotenkin "pakkautunut", lantio kiertynyt, rintalihas arka, toinen lapa hieman jumissa... onneksi vain pieniä juttuja, jotka fyssari sai hoidettua hyvin. Java aristi lihaksistoa selkeästi ja sinne painottuneet ongelmat selittävätkin sen, miksi rasituksessa loppua kohden Java on näyttänyt jo paremmalta, kun vertyy.
Ei ihme että Javalla on ollut vaikeuksia hypyissä ja käyttää radalla takapäätään, normaalisti se saa startissa yhden polkaisun kautta täyden vauhdin ja voima tulee takaa, mutta viime kisat ja treenit on menty lähinnä etupäällä, ei hyvä... :/ Nooo, mut eipä ehtinyt onneksi kehittyä mitään hirmuisia juttuja, kun sai nopeasti hoitoon. Nyt sitten vaan lepoa ja ens viikolla taas treenien ja kisojen pariin. Meillä on aika kiva Piirimestaruus-joukkue! :)
Onnittelut vielä Jendelle Neonin (Javan puoli-veli) noususta 2-luokkaan, ja ensimmäisestä luva-nollasta ko. luokassa. Ei huono! ;) Eikä mennyt muuten huonosti Vähäniityn treeneissäkään, hieno pieni hopeinen.
Ledi hengaili mun kanssa SyysSkaboissa katsomassa 1- ja 2-luokkia, jätkä oli kyllä niin innoissaan. Vähän vaan viiveellä toimiva koira ja on sellainen hömelö, jota kiinnostaa kaikki asiat samaan aikaan, joten tuottaa minulle kivasti päänvaivaa ja tukun harmaita hiuksia keksiä keinot miten treenata.
Tänään käytiin Javan fysion jälkeen Ledin kanssa treenaamassa. Otettiin vähän keinua ja käännöksiä, kyllä sinne kupoliin jotain uppoaa, mut hitaasti :) on se kyllä niin hassu, omalaatuinen ja ihana koira! Jos me vielä kisaamaan jossain välissä...
Lopuksi VRT.
Näin ei hypätä...
...Paljon parempi näin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)