Did you ever know that you're my hero?

Java kävi eilen Aistissa fysioterapiassa. Liikkeet oli ok, vasemmalle taipuessa heitti takaosaa ulos, mutta muuten kuulemma jees. Lannerangan alkuosassa jäykkyyttä ja muutamassa kohtaa jonkin verran lihaskireyttä. Pikkuvikoja siis enää, jotka hoidon jälkeen ok. Nyt Javan pitäisi olla lihaksistoltaan yms. kunnossa, kuinka kivaa :) Kuukauden päästä sitten uudelleen, jolloin muutetaan hoito-ohjelmaa, ja näkee vähän onko tyttö pysynyt ennallaan vai vetääkö kroppa taas vinoon.

Pitkästä aikaa mun silmä kestää katsoa kisavideoita ilman liiallista ja epäolennaista(kin) kritiikkiä. Olen katsonut sunnuntain radat moneen kertaan ja totean edelleen olevani onnellisen iloinen ja tyytyväinen. Luvattoman paljon parannettavaa on vielä omassa tekemisessa ja koiran osaamisessa, mutta ilman sitä ei pysyisikään motivaatio korkealla. On se vaan ihana koira kaikkine omituisuuksineen. Kiitos Jende, koirasta, jonka kanssa voi tehdä edes vähän jotain ;)

Eilen juostiin Ledin kanssa oikein kiva lenkki, puolisen tuntia vauhtileikittelyä. Oli kyllä niin kivaa ja aikoihin ei ole tuolla tavalla kulkenut, tuntui melkeinpä lentämiseltä ja lihakset oli niin hyvin auki, ettei mikään tuntunut rajoittavan liikkumista. Olipas siistiä!


Toiset unilla :)
(puhelimella otettu kuva hämärässä, siksi niin suttuinen...)

2 kommenttia:

Jenna Caloander kirjoitti...

Muistan kyllä sen kun puhuttiin sun kanssa n. viis vuotta taaksepäin. Haluat koiran, jonka kanssa voit tehdä edes vähän jotain. Edes vähän. :) Hih, onneksi sait semmosen, jonka kanssa voit tehdä vaikka vähän enemmänkin. <3

Sulla on kaikki syy olla iloinen ja tyytyväinen, superhienoa menoa! Nyt vaan nassukat kohti tulevia skaboja, täytyyhän ärjyjen päästä taas baanalle ;)

-Jennuli

Maiju kirjoitti...

Niinpä, aika on kyllä mennyt liian nopeaa... ja jatkaa vain kulumistaan, hui! Mutta ehkä näistä vuosista on opittukin jotain, eiks je? ;)