Yes!

Ledi kävi torstaina sydänultrassa. Kuuntelussa todetun sivuäänen vuoksi  lääkäri on aikaisemmin suositellut käyttää koiramoirasen moisessa, joten varasin ajan ja suuntasimme Ledin kanssa lekuriin.

Ledi on kyllä uskomattoman helppo potilas, antaa liikutella itseään miten vain ja makaa halutussa paikassa ties kuin kauan... iloisesti hömpöttäen seuraa lääkäreitä huoneesta toiseen ja näin, siinä mun ihmisarka koira, haha :)

 Kardiologin lausunto sanoo näin: "Sydämestä kuuluu heikko (2/6) paikallinen sivuääni. Ultraäänitutkimuksessa ei havaittu muutoksia sydämen koossa. Keuhkovaltimoläpässä on pieni takaisinvuoto, mutta se ei liity ahtaumaan eli voi olla joko fysiologinen (eli normaali) tai lievän läppämuutoksen aiheuttama.". Jes, tuli aika helpottunut olo, kun nyt sai tiedon, ettei siellä näkynyt mitään mistä olisi syytä huolestua.

Java päätti puolessa välissä viime viikkoa, että on terve. Sisällä vahti Lediä jatkuvasti (oli mm. valmiina sängyllä hyppäämässä sen niskaan), ettei tee mitään luvatonta (eli tongi treenikassia tms.) ja ulkona kyttäsi kaikki mahdolliset puunkiertopaikat, joissa ollaan jotain joskus tehty. Huhhuh.

Oon miettinyt, että onko näissä yksityiskohtaisesti selitetyissä jutuissa mitään järkeä, mutta antaa nyt mennä taas kerran!

Tänään uskalsin startata, kun koira on ollut niin monta päivää jo oireilematta, ja tämän päivän kisojen perusteella voisin varovaisesti todeta, että Java is back! Tuli niin hyvä fiilis, kun koira tuntui paljon vapaantuneemmalta liikkuessaan radalla.

Juoksimme kolme rataa. Ekalta radalta nolla ja 2. sija, radan löydät täältä . Puomilla istuessa paloi hulluna aikaa ja radan jälkeen sattui käymään mielessä sellainenkin ajatus, että mitä jos olisikin ollut tiukempi ihanneaika, hahah.

Keskimmäisella radalla pidin pääni ja palautin Javan puomille, vaikka olisi ollut mahdollisuus tuplaan. Tuli niin hurjana läpi, eikä himmannut vähääkään, painoi korvat vain päätä vasten ja antoi mennä mun huudoista huolimatta. Toisaalta olin tästä vain onnellinen, kun juoksi niin lujaa ja asenteella, silloin agility on parasta, jos vielä pysähdyttäisiin sinne puomille, eh... :D

Viimeisen radan, r.tutustumisessa ajattelin, että jo nyt on kumma ellen tee tästä nollaa, kun tuntui jotenkin ihan meidän pätkältä. Tehtiin meille hyvä nollarata ja voitettiin luokka... Rata tässä. Saako tuulettaa? Kiva, jee!

Vielä puuttuu kaksi SM- ja karsintanollaa ensi vuodelle, eli tupla uupuu, mutta onhan tässä tätä aikaa vielä kerätä. Tällä hetkellä olen yksinkertaisesti niin onnellisen iloinen, että koira alkaa olla taas kunnossa. Huomenna vien Javan jälleen Aistiin fyssariin, joten viimeisistä mahdollisista jumeista päästään toivottavasti silloin!