Moi

Esittelen Ledin avustuksella männystä tekemäni hyppyesteen, joka on edelleen vailla maalia ja rimakiinnittimiä. Siinä se olis! 65cm rimat on maksimikorkeus mitä tällä pystyy hyppäämään, ja este on kevyt kuin mikä :) Klikkaa, niin saat kuvasta hieman isomman!


Java kävi tänään Aistissa fysioterapiassa. Koira oli pysynyt joustavana, liikkui hyvin ja on kehittänyt sopivan lihasmassan nahkansa alle. Kuinka kivaa. Yleensä on ollut aina jotakin pientä kremppaa, mutta tällä kertaa ei ollut mitään muuta kuin vasemmassa takareidessä hieman lihaskireyttä. Muutenkin käynti Annan luona oli oikein kiva! Jes, uusilla ohjeilla jatketaan!

Tämän vuoden puolella ajattelin juosta Javan kanssa vielä muutamat startit, ja sen jälkeen siirtyä hetkeksi kisatauolle.



"Sinä pystyt, jos ajattelet pystyväsi. Niin käy kuin ajattelet."

Mistä aloittaisin, koska edes päivitin viimeksi? mitä olen kertonut? öööö? (lunttaus) Aaa, no eihän siitä kauaa ole!

Sain tänään nikkaroitua yhden hyppyesteen valmiiksi, vielä pitäisi keksiä jotkut kätevät riman kiinnityssysteemit ja maalata, jotta puu ei ime ulkona käytettäessä kaikkea kosteutta sisäänsä. Testasin jo, ja Java ainakin tykkäsi kovasti, ihan ikioma este! Nyt on hyvä treenata kaikkia perusjuttuja ja sen sellaista. Olen nyt viime aikoina tehnyt enemmän pienimuotoista "luonnonagilitya" ja painottanut painosanalla perusteisiin ja leikkiin. Voi hittohemmetti, kun onkin vielä opittavaa ja yhä enemmän huomaa sen, miten paljon sitä voisikin osata ja nähdä asioita.

Jes, Javalla oli eilen kisat, osallistuttiin vain kahteen agiin ja jätettiin hyppis välistä. Radat oli aika helppoja. Ensimmäiseltä radalta 5rv, muurin palikat. Oh jea, en pidä sellaisista virheistä, jotka kostautuvat omasta huolimattomuudesta... vähän vekkiä ja se olis siinä. No, eipä ollut. Kontakteihin olen tyytyväinen, ja keinu oli tällä radalla juuri sellainen kuin haluan!

Toista rataa ennen oli hyvä olo, odottava olo, jonka haluan kokea uudestaan ja pian! Rata oli kiva. Muutama kyseenalainen ohjaus tuli suoritettua (voevoe... "älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon") matkan varrella, mutta nollalla maaliin kera niin eufoorisen fiiliksen että. Oikeasti, ihan huuruinen olo: "onko tää totta!?", ihan kuin olisi voittanut jotain suurempaakin. Ehkä sitä on, kontaktit on tällä hetkellä lähes samanlaiset kuin treeneissä (toki vielä voisi vedättää, hakea sivuetäisyyttä enemmän tai vapauttaa aiemmin, mutta ajallaan kaikki). En edes tajunnut radalla luottavani koiraan niin paljon, tajusin vasta, kun katsoin videot... Tottakai ajassa jää auttamatta heti, kun pysäyttää ja pidättää, mutta silti, oh mikä fiilis! Nolla ja 3.sija = SM- ja karsintanollat kasassa vuodelle 2011, s u p e r!! :)

Nyt alkaa agility tuntumaan siltä, kuin sen pitääkin. Ylläpito onkin sitten haasteellisempaa ;)

Tänään iltapäivällä lähti auton nokkanen kohti Ojankoa, jossa treffattiin Jende ja koirat = treenaamaan! Sain tehtyä niiiiiin kivoja juttuja ja jotenkin tuntuu, että muutama treenikerta on vienyt meitä ihan hurjasti eteenpäin ja muokannut ohjaajan asennetta. Varon sanomasta liikaa, koska uskon liian paljon niiden asioiden toteutumiseen/epäonnistumiseen mitä julkistaa. Hah! :D

Ledi on voinut hyvin, eli normaalisti. Se söisi kuin hullu ja sitähän se tekisi aina, kun tuntuu elävän syödäkseen. Pillereitä menee nassuun tasaiseen tahtiin ja päivittäin. Lediä varmaan harmittaa, kun nyt ei ole niitä hyvänmakuisia nappeja mitä silloin keuhkosairauden aikaan. Ne maistuivat sille kuin mikä tahansa lihan pala, tämän hetkiset joutuu tunkemaan kurkkuun. Kuulostipa miellyttävältä.


Ainiin, Javan kisavideot - KLIK!


Ärrr, pörrr... - Java 8-viikkoa

Aina ei mene nallekarkit tasan, löydy kaikki inkkarit kanootista tai ole muumit laaksossa. Se on elämää se.

Vein Ledin eilen aamulla Viikin eläinsairaalaan päiväksi hoitoon. Java oli mukana, joten juostiin sen kanssa aamulenkki Vanhan kaupungin kautta kotiin Ledin jäätyä eläinsairaalalle. Matkahan ei ole mikään mainittavan pitkä, mutta saipahan vähän tuulettaa ajatuksia ja Javan kanssa sain jotakin aikaan sen ravin käyttöön liittyen. Java on käyttänyt peitsiä paljon, mikä ei ole ollut kuitenkaan syy huolestua, mutta pidemmän päälle se ei vaan VOI olla eduksi mm. selälle. Opittua tapaa on ehkä vaikeampi saada pois, jos se sitä on, mutta en mää aio luovuttaa, kun paranee kokoajan!

Java menee fysioon jälleen ensi viikolla, enkä minä taas malttaisi odottaa. Haluan niin kovasti tietää onko tästä hurjasta koiran jumppaamisesta ollut hyötyä. Elastiselta se ainakin vaikuttaa edelleen, vaikka on ehtinyt törttöillä jo ties mitä... auta armias, että just kun koiran on saanut kuntoon, niin sen pitää kaatuilla ja heitellä kuperkeikkoja metsässä ja pelloilla, niin ja upota ojaan... näkisitte sen onnellisen ilmeen, kun taas voi juosta kunnolla :)

Sitten Lediin. Ääh, en oikein jaksaisi kirjoittaa tästä. Ledi kävi tekemässä eilen "työpäivän", oli eläinsairaalalla noin kahdeksan tuntia. Syy miksi se vietiin sinne, oli ne kohonneet maksa-arvot, jotka olivat kuitenkin lähes normalisoituneet. Lediltä on ultrattu kohta melkein kaikki mahdollinen, ja sappihappotestissä tuli ilmi, että sappihappoarvot olivat aika hurjasti koholla. En ymmärrä niistä oikeastaan mitään, mutta luvut ovat suuret viitearvoihin verrattuna, ja se jo laittaa miettimään. Kohonneet arvot viittaavat lausunnon mukaan maksan toiminnalliseen ongelmaan... sappirakon seinämästä löydettiin siihen kiinnittynyttä massaa, josta ei ole tietoa, joitain epäilyksiä vain. Tilannetta seurataan tästä edespäin kontrollikäynneillä, sillä voi ajan myötä kuulemma pahentua.

Tällä hetkellä Ledi syö kolmea lääkettä per päivä: antibioottia, sekä maksan ja sapen toimintaa tukevia lääkkeitä. Viimeistään nyt voisin kysyä, eikö tässä ole jo ollut tarpeeksi yhdelle koiralle? Hassua on se, ettei ulospäin näy mitään, ja jos verinäytteitä ei olisi otettu muista syistä, näistä ei edes tiedettäisi... On kuitenkin helpompi katsoa koiraa, joka jaksaa olla iloinen oma itsensä ja onnellinen jokaisesta päivästä vaikka onkin vähän kipeä. Siitä, jos mistä, tulisi ottaa mallia! Nytkin repii tuolla Javan kanssa sukkaa :)

Ledin eläinlääkäri oli todella mukavan tuntuinen jo silloin, kun vein koiran Viikkiin. Sanoi haluavansa oikeasti selvittää onko Ledi jollain tapaa kipeä. Kivaa. Ei ollut ollenkaan työhönsä leipääntyneen oloinen, vaan mukana oli aito halu auttaa. Lisäksi tavalliselle tallaajalle on ihan kiva, jos selvitetään ammattisanastoa vähän perusteellisemmin. Sveitsissä kaikki Bernin eläinsairaalan Lediä hoitaneet lääkärit olivat todella mukavia, osaavia ja yrittivät selvittää potilaansa vointia parhaansa mukaan. Täällä... niin, noh.

Nyt vaan 2kk:n pituinen lääkitys Ledille, jonka jälkeen kontrolliin. Toivoa saa, että jotain positiivista tapahtuu! Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole NIIN vakava, ainakaan vielä, mutta laittaahan ne tällaiset asiat silti aina miettimään.

Sitten iloisempiin aiheisiin... Tänään olin Javan kanssa Sari Vähäniityn treeneissä, rata sisälsi juuri sellaisia juttuja, mitä meidän tulisi treenata. Monesti sitä treenaa kuitenkin jotain paljon kivempaa, eikä niitä minkä parissa saa takuta varmasti, kun ei mukamas osaa. Oma liikkuminen tuntui tänään vähän kankealta, ja siitä johtuen varmaan koirankaan liike ei tuntunut parhaalta mahdolliselta. Palaute menosta oli kuitenkin ihan toista, ja Jennakin sanoi, kun oli katsomassa treenejä, että Javan liike näytti hyvältä, jes! Luotettavia lähteitä olkoon uskominen, joten taas vaan joitain mun omia höpöjä :)

Keinuun olen kyllä tosi tyytyväinen, sivuttais etäisyys onnistui hyvin! Oma ohjaaminen saisi olla pidemmissä tekniikkapätkissä vähän hallitumpaa, välillä olen niin myöhässäkin ettei tottakaan... Pitäisi oppia näkemään vahvemmin myös kaikki se mitä osaa, eikä aina vaan katsoa sitä mitä voi parantaa. Mulle tuppaa käymään aina niin, täytyy analysoida kaikki se, mikä ei vielä ole riittävän hyvää. Täydellisyyteen meistä ei kukaan kuitenkaan ikinä missään yllä, eikä se toisaalta ole tarkoituskaan. Puutteetkin on hyvä hyväksyä.

On kiva fiilis kyllä, kun treenit on alkaneet sujumaan kerta toisensa jälkeen. Aina toki löytyy jotakin parannettavaa ja erilaisia vaihtoehtoja, mutta on niin kivaa kun koira osaa ja voi kokeilla monia asioita. Ihana koira, nöyrä ärripurri, sellainen Pikku Myy.

Noh, jokohan sitä olisi käynyt kaikki mahdolliset fiilikset tähän viestiin ja voisi poistua yöpuulle? Eiköhän. Hope so kestitte tämän jauhannan loppuun asti!

Minä niin toivon...
...noiden lääkkeiden...
...positiivista vaikutusta.

----
"Sometimes in our lives we all have pain
We all have sorrow
But if we are wise
We know that there's always tomorrow..."

Lean on me - Bill Withers

Photos etc.

Lisäsin muutamia kuvia tapeltuani "hetken" Picasan kanssa, argh... Tämän aamun naurut tuli Friskies Cup -kisojen kuvista, etenkin Javasta keinulla, selaa TÄÄLTÄ. On nuo agilitykuvat niin hauskoja, saa aina nauraa, ihme asentoja ja ilmeitä ohjaajilla sekä koirilla. Jukka Pätynen osaa ottaa kyllä kivoja kuvia muistoksi!

Unohdin ilmoittaa Javan viime viikonlopun agilitykisoihin Kirkkonummelle. Löysin kuitenkin itseni ko. kisoista siitä huolimatta, kun tarjouksen saatuani päätin lähteä ohjaamaan jälleen Hani-mammaa. "Nollaputkemme" katkesi hylkyyn ja vitoseen, pari tyhmää mokaa, mutta olipa taas hauskaa! Ei sen koiran kanssa voi kuin nauraa :D Hani, iloinen pähkinä.

Java pääsee tulevana viikonloppuna taas kirmaamaan, lähdetään metsästämään sitä viimeistä arvokisoihin oikeuttavaa nollaa. Samaan syssyyn Neon-veli depytoi 3-luokassa, whooou! Hurjaa, kun takavasemmalta ja salakavalasti se lähestyy minuakin, pentukuume (kolmas... ou mai, niitä piti olla vain yksi...) !

Java, FC-semifinaali

Nollattu!

Treeniä, kisaa, lenkkiä, kouluttamista, kisaturistina olemista, lekuria... siinä lyhyesti. Entäs se pidempi versio? Let's see...

Noin viikko sitten tehtiin Ledin kanssa jälleen visiitti Viikin eläinsairaalaan, ja tänään sain tietää mm. verikokeiden ja keuhkoröntgenin (kontrolli) tulokset. Keuhko on selkeästi parempi, muutoksia löytyy kuitenkin edelleen, ja kasvainepäilyä ei suljeta lausunnoista näköjään ikinä pois. Onneksi keuhkossa on sentään tapahtunut jotain muutoksia parempaan päin, vaikka onhan sairaudesta kulunut yli 2-vuotta aikaa...

Verikokeissa todettiin Ledin maksa-arvojen olevan koholla, joten ensi viikolla Lempparin nenu ohjataan taas kohti Viikkiä, great... ei olla ihan terveellä pohjalla nyt vissiin täälläkään, liikaa ollut näitä kaikenmaailman vastoinkäymisiä vähän jokaisella! Yleisvointi on Ledillä mun mielestä silti ihan normaali, on ollut todella pirteä ja iloinen :)

Huhhuh, no sitten Javan meininkeihin. Talvikausi hallissa alkoi viime viikolla agilityn merkeissä, Sari Vähäniityn treeneissä viihdyn kyllä todella, pidän hänen rennosta asenteestaan kouluttaa, ja on myös ihan kivaa kun ei aina tarvitse suunnitella treenejä itse! 8) Meillä on mennyt jees, ja saan jotenkin tosi hyvän fiiliksen päälle joka kerta. Viimeksi alkoi ketuttaa, kun en saanut yhtä kohtaa toimimaan sujuvasti, joten torstaina kävin treenaamassa ~5min Javan kanssa ennen kouluttamista ko. kohdan, joka toimi pienen pähkäilyn jälkeen hyvin!

Viime sunnuntaina pomppasin klo. 6:30 ylös (yök...), ja huristelin viettämään kepeää kisapäivää Purinalle. Kisakirjan jätin aamulla ~7:20 ja olin kotona vajaa yhdeksän illalla. Jep jep, ei lienee turhaan kuule "aina kisoissa" kommentteja, mutta olipas taas vallan mukava päivä!

Startattiin Javan kanssa kolme kisaa, joilta tulokset hyl-0-0, ja kaksi viimeistä kaunista ellipsiä muodostavat yhdessä tuplanollan, JEEEE!! Juhlin mielessäni jo hetken, jos toisenkin, että nollat on nyt ensi vuodelle kasassa. Jenna kuitenkin ystävällisesti pudotti minut takaisin maan pinnalle muistuttamalla, että Javalla on kolme nollaa hyppäriltä, kiitti Jenna, eli yksi agilityradan irtonolla uupuu vielä! Hyvä fiilis kuitenkin! :)

Viimeinen rata oli Friskies Cupin karsintarata, jolla sijoituttiin ensimmäisiksi. Lähdettiin siis FC-finaaliin viimeisinä, jossa tein ihan tyhmän virheen ja Java kielsi hypyn, olisi pitänyt ohjata toisella tapaa.
Tässä tuplanollan videot: hyppärin video & agiradan video. Kriittisyys puskee jälleen päälle, mutta kai se on se joka auttaa kehittymään, jos on kehittyäkseen...

Kaikkia mielessä olevia asioita en jaksa nyt tällä erää analysoida, tekstistä tulisi niin pitkä, ettei kukaan enää jaksaisi lukea sitä, ja minulla menisi koko yö kirjoittaessa niitä kaikkia tarinoita mitä ajattelen. Ensi kertaan!

Sukkulani mun.