Vein Ledin eilen aamulla Viikin eläinsairaalaan päiväksi hoitoon. Java oli mukana, joten juostiin sen kanssa aamulenkki Vanhan kaupungin kautta kotiin Ledin jäätyä eläinsairaalalle. Matkahan ei ole mikään mainittavan pitkä, mutta saipahan vähän tuulettaa ajatuksia ja Javan kanssa sain jotakin aikaan sen ravin käyttöön liittyen. Java on käyttänyt peitsiä paljon, mikä ei ole ollut kuitenkaan syy huolestua, mutta pidemmän päälle se ei vaan VOI olla eduksi mm. selälle. Opittua tapaa on ehkä vaikeampi saada pois, jos se sitä on, mutta en mää aio luovuttaa, kun paranee kokoajan!
Java menee fysioon jälleen ensi viikolla, enkä minä taas malttaisi odottaa. Haluan niin kovasti tietää onko tästä hurjasta koiran jumppaamisesta ollut hyötyä. Elastiselta se ainakin vaikuttaa edelleen, vaikka on ehtinyt törttöillä jo ties mitä... auta armias, että just kun koiran on saanut kuntoon, niin sen pitää kaatuilla ja heitellä kuperkeikkoja metsässä ja pelloilla, niin ja upota ojaan... näkisitte sen onnellisen ilmeen, kun taas voi juosta kunnolla :)
Sitten Lediin. Ääh, en oikein jaksaisi kirjoittaa tästä. Ledi kävi tekemässä eilen "työpäivän", oli eläinsairaalalla noin kahdeksan tuntia. Syy miksi se vietiin sinne, oli ne kohonneet maksa-arvot, jotka olivat kuitenkin lähes normalisoituneet. Lediltä on ultrattu kohta melkein kaikki mahdollinen, ja sappihappotestissä tuli ilmi, että sappihappoarvot olivat aika hurjasti koholla. En ymmärrä niistä oikeastaan mitään, mutta luvut ovat suuret viitearvoihin verrattuna, ja se jo laittaa miettimään. Kohonneet arvot viittaavat lausunnon mukaan maksan toiminnalliseen ongelmaan... sappirakon seinämästä löydettiin siihen kiinnittynyttä massaa, josta ei ole tietoa, joitain epäilyksiä vain. Tilannetta seurataan tästä edespäin kontrollikäynneillä, sillä voi ajan myötä kuulemma pahentua.
Tällä hetkellä Ledi syö kolmea lääkettä per päivä: antibioottia, sekä maksan ja sapen toimintaa tukevia lääkkeitä. Viimeistään nyt voisin kysyä, eikö tässä ole jo ollut tarpeeksi yhdelle koiralle? Hassua on se, ettei ulospäin näy mitään, ja jos verinäytteitä ei olisi otettu muista syistä, näistä ei edes tiedettäisi... On kuitenkin helpompi katsoa koiraa, joka jaksaa olla iloinen oma itsensä ja onnellinen jokaisesta päivästä vaikka onkin vähän kipeä. Siitä, jos mistä, tulisi ottaa mallia! Nytkin repii tuolla Javan kanssa sukkaa :)
Ledin eläinlääkäri oli todella mukavan tuntuinen jo silloin, kun vein koiran Viikkiin. Sanoi haluavansa oikeasti selvittää onko Ledi jollain tapaa kipeä. Kivaa. Ei ollut ollenkaan työhönsä leipääntyneen oloinen, vaan mukana oli aito halu auttaa. Lisäksi tavalliselle tallaajalle on ihan kiva, jos selvitetään ammattisanastoa vähän perusteellisemmin. Sveitsissä kaikki Bernin eläinsairaalan Lediä hoitaneet lääkärit olivat todella mukavia, osaavia ja yrittivät selvittää potilaansa vointia parhaansa mukaan. Täällä... niin, noh.
Nyt vaan 2kk:n pituinen lääkitys Ledille, jonka jälkeen kontrolliin. Toivoa saa, että jotain positiivista tapahtuu! Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole NIIN vakava, ainakaan vielä, mutta laittaahan ne tällaiset asiat silti aina miettimään.
Sitten iloisempiin aiheisiin... Tänään olin Javan kanssa Sari Vähäniityn treeneissä, rata sisälsi juuri sellaisia juttuja, mitä meidän tulisi treenata. Monesti sitä treenaa kuitenkin jotain paljon kivempaa, eikä niitä minkä parissa saa takuta varmasti, kun ei mukamas osaa. Oma liikkuminen tuntui tänään vähän kankealta, ja siitä johtuen varmaan koirankaan liike ei tuntunut parhaalta mahdolliselta. Palaute menosta oli kuitenkin ihan toista, ja Jennakin sanoi, kun oli katsomassa treenejä, että Javan liike näytti hyvältä, jes! Luotettavia lähteitä olkoon uskominen, joten taas vaan joitain mun omia höpöjä :)
Keinuun olen kyllä tosi tyytyväinen, sivuttais etäisyys onnistui hyvin! Oma ohjaaminen saisi olla pidemmissä tekniikkapätkissä vähän hallitumpaa, välillä olen niin myöhässäkin ettei tottakaan... Pitäisi oppia näkemään vahvemmin myös kaikki se mitä osaa, eikä
aina vaan katsoa sitä mitä voi parantaa. Mulle tuppaa käymään aina niin, täytyy analysoida kaikki se, mikä ei vielä ole riittävän hyvää. Täydellisyyteen meistä ei kukaan kuitenkaan ikinä missään yllä, eikä se toisaalta ole tarkoituskaan. Puutteetkin on hyvä hyväksyä.
On kiva fiilis kyllä, kun treenit on alkaneet sujumaan kerta toisensa jälkeen. Aina toki löytyy jotakin parannettavaa ja erilaisia vaihtoehtoja, mutta on niin kivaa kun koira osaa ja voi kokeilla monia asioita. Ihana koira, nöyrä ärripurri, sellainen Pikku Myy.
Noh, jokohan sitä olisi käynyt kaikki mahdolliset fiilikset tähän viestiin ja voisi poistua yöpuulle? Eiköhän. Hope so kestitte tämän jauhannan loppuun asti!
Minä niin toivon...
...noiden lääkkeiden...
...positiivista vaikutusta.
----
"Sometimes in our lives we all have pain
We all have sorrow
But if we are wise
We know that there's always tomorrow..."
Lean on me - Bill Withers
