Sain tänään nikkaroitua yhden hyppyesteen valmiiksi, vielä pitäisi keksiä jotkut kätevät riman kiinnityssysteemit ja maalata, jotta puu ei ime ulkona käytettäessä kaikkea kosteutta sisäänsä. Testasin jo, ja Java ainakin tykkäsi kovasti, ihan ikioma este! Nyt on hyvä treenata kaikkia perusjuttuja ja sen sellaista. Olen nyt viime aikoina tehnyt enemmän pienimuotoista "luonnonagilitya" ja painottanut painosanalla perusteisiin ja leikkiin. Voi hittohemmetti, kun onkin vielä opittavaa ja yhä enemmän huomaa sen, miten paljon sitä voisikin osata ja nähdä asioita.
Jes, Javalla oli eilen kisat, osallistuttiin vain kahteen agiin ja jätettiin hyppis välistä. Radat oli aika helppoja. Ensimmäiseltä radalta 5rv, muurin palikat. Oh jea, en pidä sellaisista virheistä, jotka kostautuvat omasta huolimattomuudesta... vähän vekkiä ja se olis siinä. No, eipä ollut. Kontakteihin olen tyytyväinen, ja keinu oli tällä radalla juuri sellainen kuin haluan!
Toista rataa ennen oli hyvä olo, odottava olo, jonka haluan kokea uudestaan ja pian! Rata oli kiva. Muutama kyseenalainen ohjaus tuli suoritettua (voevoe... "älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon") matkan varrella, mutta nollalla maaliin kera niin eufoorisen fiiliksen että. Oikeasti, ihan huuruinen olo: "onko tää totta!?", ihan kuin olisi voittanut jotain suurempaakin. Ehkä sitä on, kontaktit on tällä hetkellä lähes samanlaiset kuin treeneissä (toki vielä voisi vedättää, hakea sivuetäisyyttä enemmän tai vapauttaa aiemmin, mutta ajallaan kaikki). En edes tajunnut radalla luottavani koiraan niin paljon, tajusin vasta, kun katsoin videot... Tottakai ajassa jää auttamatta heti, kun pysäyttää ja pidättää, mutta silti, oh mikä fiilis! Nolla ja 3.sija = SM- ja karsintanollat kasassa vuodelle 2011, s u p e r!! :)
Nyt alkaa agility tuntumaan siltä, kuin sen pitääkin. Ylläpito onkin sitten haasteellisempaa ;)
Tänään iltapäivällä lähti auton nokkanen kohti Ojankoa, jossa treffattiin Jende ja koirat = treenaamaan! Sain tehtyä niiiiiin kivoja juttuja ja jotenkin tuntuu, että muutama treenikerta on vienyt meitä ihan hurjasti eteenpäin ja muokannut ohjaajan asennetta. Varon sanomasta liikaa, koska uskon liian paljon niiden asioiden toteutumiseen/epäonnistumiseen mitä julkistaa. Hah! :D
Ledi on voinut hyvin, eli normaalisti. Se söisi kuin hullu ja sitähän se tekisi aina, kun tuntuu elävän syödäkseen. Pillereitä menee nassuun tasaiseen tahtiin ja päivittäin. Lediä varmaan harmittaa, kun nyt ei ole niitä hyvänmakuisia nappeja mitä silloin keuhkosairauden aikaan. Ne maistuivat sille kuin mikä tahansa lihan pala, tämän hetkiset joutuu tunkemaan kurkkuun. Kuulostipa miellyttävältä.
Ainiin, Javan kisavideot - KLIK!
Ärrr, pörrr... - Java 8-viikkoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti