Hani hengaili viikon kotona, ja tuli taas tämän viikon keskiviikkona meille muutamaksi päiväksi. Samalla kävin katsomassa vähän Neonin treenejä ja omatoimitreenaamassa sekä Javan, että Hanin kanssa. Hanin kanssa kisaan lauantaina kahden startin verran, joten ihan jees saada vähän enemmän treenattua myös sen kanssa. Ohhoi, hassu koira, ei meinaa minulla pokka pysyä olleskaan! :)
Tänään ennen kouluttamista otin ihan pikatreenit koirille. Hani teki todella hyvin keppejä ja puomia, on edistynyt paljon! Javan kanssa tein oikeastaan vain avokulmia ja häiriötreenejä kepeille, sekä puomin pariin kertaan, kun oli eilen jotenkin normia hitaampi. Noh, tänään ei ollut.
Javan keppikulmat oli tänään niin hienot, että melkein alkoi itkettämään. Noo, hehkutus sikseen, mutta jos tämä oikeasti näyttää näin valoisalta, ja saan myöhemmin vielä siirrettyä osaamisen kisoihin, niin oksat pois, kun alkaa helpottaa omaa tekemistä! Mulla on ollut aina niin kiire suoristamaan avokulmiin Javan linjaa, joka ei ole osoittautunut kovinkaan varmaksi keinoksi, sillä olen onnistunut niin usein sössäämään sisäänmenot. Toisaalta olen myös ajatellut näitä itsenäisiä avoja, että saisinko koulutettua koiralle ikinä niin vahvoja sisäänmenoja, jotta se voisi lähettyä sinne oikeasti voimalla ja vauhdilla miettimättä sen enempää, jonka jälkeen se pystyisi siitä huolimatta kokoamaan itsensä tokaan väliin.
Tämän päivän keppitreeneistä. Lähetin Javaa eri asteisiin avokulmiin ~10m matkalta, leikkasin takaa, juoksin koiraa vastaan kun se pujotteli, ja häiritsin sitä monin eri tavoin pujottelun aikana. Kokeilin myös ihan piruuttani putken ja hypyn kautta avokulmaan niin, että linja oli hypyltä kohtisuoraan keppien kakksoväliä, Java suoristi itse keppien ekaan väliin. Voi hulluus, vähänkö mulla oli pippalot käynnissä hallissa! :D Jotenkin ihan uskomatonta tällainen kaikkien niiden keppiongelmien jälkeen mitä mekin on läpi käyty. Mitäs ei silloinen 16-vuotias ohjaaja osannut opettaa silloista nuorta koiraansa kunnolla... huh! Mut jotenkin ihan mieletön fiilis, kun saa koiralle opetettua jotakin uutta!
Ledi on ihan mun paras kaveri, se on aina siellä missä minäkin, makaa jaloissa kun istun tässä koneella tai tulee kylkeen nukkumaan kun luen sängyllä kokeisiin. On niin ihana nähdä miten lumi saa sen sekaisin, ja nyt on myös helpottavaa, kun Ledi on alkanut taas syömään kunnolla. Mikä lie vaihe ollut se syömättömyys.
Ei teksti toimi tänään(kään), joten paras lopettaa ennen kuin tästä aiheutuu suurta vahinkoa verkkokalvoille... eli miten olisi se kokeisiin luku, yritän.
Ja aikaisemmin esimerkkeihin viitaten, tässä vähän kuvaa viime kesältä (voi kun olisi taas lämmin, ja radan reunalla lungi koira).
Java ja suoritusvuoron odotus = ei hyvä
