Kolmen kopla

Mitähän sitä kirjottaisi. Nooh... Hani on ollut meillä nyt viikon, ja minusta tuntuu siltä, kuin se olisi ollut täällä aina. Ajattelin kolmen koiran kanssa elämisen olevan jotenkin hankalaa, mutta ei ainakaan näiden kolmen, pelaavat niin hyvin yhteen! Ledille Hanin läsnäolo on tehnyt oikeastaan vain hyvää, se on jotenkin tasapainottanut sitä. Java on edelleen välillä vähän "loukkaantunut", eikä katso hyvällä, jos teen jotakin Hanin kanssa.

Hani on viihtynyt täällä hyvin ja on myös ollut mukana treenaamassa pariin otteeseen. Olen super tyytyväinen kaikkiin mustiin :) Javan keppikulmilla on yhä enemmän toivoa, ja pimeät putkikulmat ovat kokeneet todellisen harppauksen. Saas nähdä, kuin meidän Vähäniityn treeneissä käy, nyt kun sanoin näin ;) Luvassa on jälleen kerran juuri sellainen rata, joka sisältää sellaisia juttuja, mitä meidän täytyy vahvistaa. Jesjes.

Ledi oli muutaman päivän ruokahaluton ja hieman väsyneen oloinen. Kädestäni se söi jonkin verran kyllä, kuppiin katsoi vain nyrpistääkseen nenäänsä. Puurokasvismössöä söi eilen ihan ok, muttei edelleenkään normaalilla ruokahalulla. Tänään söi aamusta jo paremmin. Täytyy nyt seurata vielä hetki, ja jos ei ala homma muuttumaan, niin ottaa puhelua lekuriin. En todella kestä, jos Ledin tila alkaa jostain syystä huonontua, en todella... :( Tänään juuri kävin ostamassa uuden satsin maksan toimintaa tukevaa lääkettä, kuukaudessa menee yksi paketti, eikä ole mitään halpaa. Huhhuh. Mää en tykkää tuosta Ledin jutusta nyt yhtään... kun varmuutta ei ole tulevaisuuteen liittyen kuitenkaan mistään...

Hani on kyllä niin piristänyt mun päiviä noiden kahden ohella, ja tuonut itsestään esiin uusia puolia mistä en tiennytkään. Koira muuttuu vaan hauskemmaksi, mitä enemmän sen kanssa tekee. On niissä Javan kanssa tosi paljon samaa riehakkuutta, etenkin kun tehdään töitä! :)

 Hallilla treenaamassa, tytär&äiti puomilla :)


Mun tietyt haaveet alkaa nostaa päätään, kuinka siistiä!

Ei kommentteja: