Terapiakoira

Nimeltään Hani. On jännä, miten suuri vaikutus jollain tällaisella asialla on, eli sillä, että Hani on edelleen meillä. Koiria on ennestään jo kaksi, ja silti olen ihan samanlainen kuin lapsi, joka on saanut tikkarin, uuden lelun tai vaikkapa sen pitkään toivomansa oikean koiran. Hani on niin leppoisan letkeä kaveri, ja menee mukana ihan kaikessa. Välillä on kyllä pysähdyttävä miettimään onko Java oikeasti sen pentu, hymyilyttää katsoa noita kahta :) Paljon niissä on myös samaa, kun molemmat on ahneita sikoja, säpäköitä, iisejä arjessa ja aina valmiita töihin, mutta siinä missä Hani on iloisen hömelö, on Java raivoisa, terävä ja välillä vähän liiankin fiksu. On jotenkin tosi mielenkiintoista seurata samanaikaisesti emää ja sen jälkeläistä.

Kävin treenaamassa kaikki koirat tuossa pari päivää taakse päin, olipa outoa treenata KOLME koiraa. Tein vähän tekniikkaa, muutaman irtoamiseen liittyvän harjoituksen, plus yksittäistä estetreeniä, oli hyvät treenit.

Ledi oli tosi hyvä, olen niin yllättynyt! Kääntyi yllättävän hyvin, katsoi ohjausta, eikä mennyt ohikuljetuksissa mm. A:lle, vaikka se on sen lempieste ja linja tuli edelliseltä esteeltä suoraan sitä kohti. Luki sivuttaishyppyjä (Ledille hankalia) yms. Jes! Eihän se mikään ns. tykki ole, mutta vauhti pysyi kivasti yllä kohdissa, mitkä ovat tuottaneet meille haastetta!

Hanin & Javan kanssa oli myös hauskaa tehdä. Javan avokulmien suhteen näkyy vielä enemmän valoa tunnelin päässä sen vähän lisäksi mitä sieltä on jo pilkahdellut. Tavoitteena itsenäiset avokulmat vauhdista kuin vauhdista ja kulmista riippumatta. Tällä hetkellä kulmat menee ok, kun ehdin suht lähelle keppejä, tai kauempaa, jos olen magneettina itse Javan vasemmalla puolella (ymmärsiköhän kukaan, ei?). "Takakulmat" Javalla on vahvat. En kyllä suosittele kennellekään pohjatyössä "mokaamista", kiva korjata myöhemmin omia virheitä ja miettiä etenkin, et miten... huoh.

Javalle putkien umpikulmat on olleet todella vaikeita, olisi pitänyt tehdä paljon paremmat pohjat putkienkin kanssa. Noo, tiedänpähän ainakin mitä voin tehdä toisin taas seuraavan koiran kanssa, sitten joskus... Kävin viime viikolla tekemässä yhden treenin painottaen putkien umpikulmia, ja tämän viikon treeneissä näkyi ihan valtava ero, kun putket imi ihan eri tavalla Javaa. Java irtosi pitkiltä matkoilta ja kovasta vauhdista, ja sujahti loppujen lopuksi pienellä tiellä, voimalla ja raivolla putken umpikulmaan. Vaikea selittää sitä riemua, kun saa hankalia juttuja treenattua eteenpäin - sitä vaan juoksee ympäri hallia ja hihkuu koiran kanssa :)

Tänään naksuttelin kaikille koirille iltasafkan. Terveisiä vaan Jennalle, että yritin opettaa Hanille uutta temppua! Hanilla oli VÄHÄN nälkä, ja keskittyminen sen vuoksi huippuluokkaa, ts. pomppi ja hyppi ketterästi kaikkea muuta mitä halusin. Ohhoi, mut oli hauskaa! :D

Kesä 2009 Ledin&Javan kanssa

Onnistuu se agility muuallakin :)