Tässä välissä treenaaminen agilityn merkeissä on jatkunut normaaliin rytmiin, Vähäniityn treeneissä ollaan juoksenneltu itsemme näännyksiin säännöllisesti, ja joitakin omatoimitreenejä olen pyrkinyt myös mahduttaamaan viikkoihin mukaan. Työharjoittelu on vienyt suurimman osan päivistä, joten iltapuolen treenaaminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta, kun en yksinkertaisesti ehdi hallille vapaavuoroaikoihin. Argh.
Treeneihin olen ollut viime aikoina todella tyytväinen, kyllä sen iän tuoman fiksuuden (aijaa?) vaikutuksen huomaa koirassa radalla tehdessä. Parasta on tuntea koira, nähdä sen todellinen tahto tehdä ja halu pelata yhteen ohjaajan kanssa. Nämä treenit eivät onneksi ole olleet lähiaikoina harvassa, huippu fiilis, joka kantaa pitkän aikaa! Varmaan mun liikkeessä olisi vielä paaaaljonkin tekemistä (ja työtä paiskitaan kokoajan), eikä pikkurilli ole just oikeassa ilmansuunnassa oikeaan aikaan, mutta hällä väliä, jos antaa vaan kaikkensa ja tuntee sen agilityn hauskuuden. Rättipoikki-fiilis treenien jälkeen on niin kivaa!
Java on treenannut keppejä aina silloin, kun olemme poikenneet hallilla, yhdet treenit toi mukanaan vähän takapakkia, mutta seuraavissa asia korjattiin. Nyt alkaa kropan kokoaminen avokulmiin koiralla näyttää hyvältä, sukkulana sisälle ja todella pieni käännös kakkoskepin ympäri pujotteluun. Hurjaa.
Ledin kanssa kokeilin huvikseni yhtä Vähäniityn treenien rataa. Ledi veti kaksi kertaa puhtaasti, eikä oikeasti mennyt edes mitään Ledin tyypillistä pompodipompodi vauhtia tai muuten hölmöillyt, vaan painoi radan läpi tehden jatkuvasti töitä. Kyllä se tuolla meiningillä pääsisi varmaan ihanneaikojen alle, eipä ole ollut ennen näkyvissä moista. Muutenkin tuntuu, että siitä on tullut entistä iloisempi, välillä menee jotenkin pennun tapaan ihan sekaisin. Ei äijän agilitykunto oikein tuollaisia ratoja kestä, joten treenit pidän vielä erittäin lyhyinä. Pian sillä on se lekuriaika, joka tuo vähän jännitystä mukanaan...
Minun puolestani tuo lumentulo saisi jo riittää, alkaa ottaa pikkuhiljaa pannariin tuo jatkuva hiutaleiden leijailu. Valkea joulu on ihan mukava, vaikka en kummemmin kyseisestä juhlasta välitä, sen verta materialistinen tapahtuma tätä nykyä. Onneksi pakkaset ovat pysyneet siedettävissä lukemissa, siitä huolimatta jo tämän kelin vaatiman vaatekerroksen pukeminen tuottaa tuskaa. Taitaa kulua tämä talvi Italian kuvia katsellessa, täytyy imeä niiden kautta lämpöä ja aurinkoa. Näillä mennään.
Ja voi että se Jennan Wii on pikkuriikkinen. Oli hauskaa kun kävivät meillä, Javaa ei edes kiinnostanut koko pentu, näytti lähinnä siltä, että halusi kieltää koko rääpäleen olemassa olon. Reilu. Ledi rakastaa kaikkia karvapalluraisia, haluaa aina hoitaa niitä. Ledi on sellainen setä-koira.
Videoita:
- Javan pentuvideo (laitoin takaisin tämän vanhan videon, YouTube herjasi joskus, niin jouduin poistamaan)
Ja koska rakastan valokuvaamista yhä enemmän...
Kolin valloitus kesällä 2008
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti