Vuosi 2011

Oli todella tarkoitus laittaa vain pähkinänkuoressa tämän vuoden kokemukset, mutta tämä vähän lähti lapasesta...

Kulunut vuosi on ollut täynnä tapahtumia ja edennyt hyvin nopeasti tähän päivään. Sen lisäksi, että eräs lurjus shelttipentu Lux liittyi laumaamme, on Javan kanssa saanut kokea mitä mahtavampia hetkiä. Omat näkemykseni ovat kehittyneet ja olen oivaltanut paljon uusia asioita, joka on minulle todella tärkeä asia. Voin siis sanoa, että olen päässyt tavoitteeseeni!


Viime kevät oli treenien kannalta merkittävä. Sarin tuella on ollut valtavan suuri merkitys siihen kuinka tänä vuonna on mennyt. Myös oivallukset minusta itsestäni ovat tuoneet oman osansa tehtyihin tuloksiin. Tiesin osaamistasomme olevan niin vahva, että vain minä itse olin se suurin este onnistumiselle. On työvoitto ajatella jo sitä, kuinka paljon olemme Javan kanssa vuoden aikana kehittyneet ja sitä, että alan viimein oppia ohjaamaan tuota koiraa.

Tämän vuoden SM-kisat olivat hieno kokemus, vaikka kenraalitreenit eivät antaneet siitä osviittaa -> menivät aivan persiilleen, ehkä vuoden huonoimmat treenit sattuivat juuri "hyvään" paikkaan.

En ole jännittäjätyyppiä, mutta on mielenkiintoista ajatella näin jälkeenpäin mm. hetkeä ennen SM-karsintarataa. Rehellisesti sanoen olin oksentaa, en pysynyt paikallani, tärisin ja oli yhtä tuskaa odottaa se 10 koiraa, joka on mulla merkki todellisesta valmistautumisesta rataan. Lähtökarsinassa paha olo jatkui. Polvet olivat vetelät, joten pystyin vain istumaan, hetket tuntuivat ikuisuudelta ja meitä edeltävän koirakon suorittaessa rataa pahoinvointi vain yltyi. Lähtöön kävellessä helpotti ja kun annoin Javalle luvan tulla ensimmäisen hypyn yli, tuli tajuton flow olo. Sillä oli hyvä jatkaa ja tein yhden parhaimmista radoistani koskaan!



SM-finaalia ennen oli Jennan kanssa lämppälenkillä aika hiljaista. Kumpikin meistä keskittyi täysin tulevaan rataan ja panikoi finaaliradan loppuosaa. Saatoimme silloin tällöin vaihtaa muutaman sanan. Jenna on hieno kilpakumppani, tiesimme SM-kisoissakin hänen kanssaan tasan sen hetken, jolloin on oltava hiljaa ja annoimme arvoa toisen hetkelle miettiä asioita. Myös tuki on aina lähellä.

Sarin sanoilla oli vahva merkitys noin kymmenisen koiraa ennen meidän vuoroa SM-finaalissa. Jennan ja Neonin onnistuneesta suorituksesta sain todella vahvan luoton Javaan ja itseeni. Tosin voin myöntää, että oli hieman hankalaa yrittää keskittyä omaan suoritukseen, kun olisi vain tehnyt mieli juosta onnittelemaan Jendeä! :)

Finaalirata ei ollut meiltä niin hyvä kuin karsintarata ja olisin saanut tehdä suuremmalla temmolla ja varmistelematta töitä. Taitaa videoltakin kuulua: "nyt Maiju varmistelee". Taas yksi asia josta haluan päästä eroon... mutta en voi valittaa, fiilis oli hieno radan aikana, keskittyminen vahvaa ja oli ilo jakaa onnistuminen hyvän ystävän kanssa. Mahdit SM-kisat ja aivan varmasti once in a lifetime -kokemus!


Heinäkuussa oli vuorossa Agirotu-reissu, joka osoittautui kivaksi myös agilitykentän ulkopuolella, kiitos asianosaisille! Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Kohokohtana oli ehdottomasti moottoripyörä-ajelu, josta olen edelleen fiiliksissä. Pitäisikö hommata se suunniteltu kortti?

Kisoista on sanottavaa oikeastaan vain positiivisessa mielessä. OpenSM-karsintarata ei ollut parasta mahdollista meitä, minulla oli heikko olo, johon huono tankkaus oli syynä. Ennen finaalia sitten "voitonsmoothieta" nassuun ja rata kulki sen mukaisesti!

Karsinnat... eipä ole järkipolville kerrottavaa. Tuollainen arvokisojen määrän kestävyys on selkeästi vielä hakusessa, ihailen heitä, jotka todella pystyvät pitämään tulostasonsa kirkkaana niinkin kovan kisaviikonlopun ajan.

Agility on siitä jännä laji, että kaikki on niin herkkää, aina voi tapahtua mitä vain. Tankkaus voi olla pielessä, itse mokaa, henkinen puoli pettää, koiralle sattuu arviointivirhe hypyllä tms. Osaamisen on oltava hyvä, mutta tuuriakin tarvitaan matkassa. Se rataprofiili joka sopii toiselle, voi vaatia toiselta paljon enemmän panostusta. Meillä oli sitä huonoa tuuria muutamaan otteeseen, mm. keppien sisäänmeno, rima... mutta tapahtui siellä monta muutakin asiaa, joita ei voi laittaa huonon tuurin piikkiin.


European Open 2011 Itävallassa oli hieno kokemus. Joukkuekisassa meillä oli mukava joukkuehenki ja tsemppasimme toisiamme kunnolla, kävimme lämmittelemässä/jäähdyttelemässä yhdessä ja muutenkin vietimme aikaa keskenämme. Minit ja medit kisasivat (makseja arvostetaan siellä suunnalla paljon enemmän...) toisiaan vastaan, joten oli hieno fiilis päästä finaaliin kymmenen parhaan joukkoon minijoukkueena. Yksilökisan finaaliin pääsy oli minulle myös merkittävä. Tuloksena yksilön finaalista tuli rima ja tyytymättömyys siihen, etten tehnyt töitä niin hyvin kuin osaan... argh. Fiilis oli siitä huolimatta mitä mahtavin!


EO:n jälkeen kiersimme ystäväni kanssa viikon Itävallassa vuokra-autolla. Reissu oli toiveiden täyttymys. Pääsin taas Alpeille tallustelemaan ja käymään kaupungeissa, joissa olen halunnut käydä. Vuoret veivät ihan 10-0 voiton kaupunkeihin verraten. Road tripin viimeiseksi kokemukseksi jäi autossa nukuttu yö huoltoaseman pihassa, 5min matkan päässä Münchenin lentokentältä. Hahhaa, loistava sijainti aamulentoa ajatellen! Aamulla aiheutimme varmasti ihmetystä kömpiessämme ulos autosta ja huoltoasemalle hampaiden pesuun suunnatessa. Pakkaaminenkin näytti herättävän katseita.



Lux on aloittanut pentutreenit. Alusta alkaen olen painottanut itsenäiseen työskentelyyn ja tiukkoihin käännöksiin sekä rytmityksen ja rintamasuunnan lukuun. Ohjaustekniikoita olemme jonkin verran tehneet ja mietinnän alla on muutama asia ohjauksen luvun suhteen. Olen tyytyväinen pennun osaamiseen, oikeastaan tämä on jo mennyt yli odotusteni. Jännä nähdä mitä tulee. Yritän ylittää koulutuksessa mahdollisimman paljon itseäni ja opetella uusia asioita.

Tärkeä tämän vuoden asia on ollut myös se, että Ledin lääkitys on purrut sappirakko-ongelmiin, joten on yksi stressi vähemmän :) Toivottavasti Ledi pysyy tästä eteen päin terveenä, sekä yhtä onnellisena ja iloisena koirana vielä pitkään. Ledin arkuus on historiaa, pelkohaukkua ilmenee kyllä edelleen, joka on välillä suunnattoman raivostuttavaa... ihmisten luo Ledi menee nykyisin häntä heiluen ja on tyytyväinen saamistaan rapsutuksista. Hieno pieni koirani!

 
Koulutuksia on tänä vuonna ollut entistä enemmän ja toivon, että sama tahti jatkuu. Hienoa porukkaa, onnistumisia, itsensä voittamista, kehittymistä, motivaatiota ja lupaavia koirakoita. Plussana pari uutta ystävää heidän joukostaan.


Sitten Javan agilityvuoden saldo...

•   Hyppyvalionarvo
•   Friskies Cup -voitto
•   SM–yksilö hopeaa 2011
•   SM–­­­­­­­­­­joukkue kultaa 2011
•    Avo-SM kultaa 2011
•   Piirimestaruus hopeaa 2011
•   Piirimestaruus joukkue pronssia 2011
•    European Open yksilöfinaalipaikka
•   European Open joukkuefinaalipaikka
•   9 tuplanollaa (Friskies Cup, SM- ja Avo-SM-kisat mukaan laskettuna) + 1 triplanolla
•   26 nollatulosta (mukaan lukien SM- ja AvoSM -finaalit)
•    14 voittonollaa
•   vuoden 2012 arvokisanollat kasaan syksyllä (-11) yhdeksällä peräkkäisellä kisalla. 
•   Top Team -paikka
  

Vuosi on ollut etenkin kisakokemuksen kannalta arvokas. Tuli todella selväksi mitä rääkkiä nuo henkistä keskittymistä vaativat viikonloput voivat pahimmillaan olla...  SM-kisojen jälkeen seuraavat treenit menivät löysäilyksi, ei yksinkertaisesti pystynyt tekemään hyvää rataa, kun koko kroppa ja pää huusivat hoosiannaa. Siitä huolimatta oli mentävä ja tehtävä. Ja siitä huolimatta on mentävä ja tehtävä edelleen ja uudelleen, aina silloinkin, kun tuntuu ettei kehitystä, oppimista tai onnistumisia tapahdu. Kaikkeen sitä ihminen itsensä laittaa :)

Mahtavaa-tajutonta-hienoa-upeaa-huikeaa-mukavaa-loistavaa-superia... Alkais ehkä jo riittää, hävettää jo!!

Alla Javan vuosi videona, jonka tein lähinnä itselleni muistoksi. Tätä on hyvä katsoa niinä itsekriittisyyden hetkinä, jotka ovat minulle hyvin tuttuja. Videosta ei löydy paljonkaan kohtia, joissa toivoisin olevani parempi, analyysit ratasuorituksista on tehty ja niistä olen ottanut opikseni. Kehittymistä voi kaivaa kaikesta, mutta tämä on video, johon en moisia ajatuksia tällä erää iske.

Iloista, menestyksellistä, tavoitteellista (ja niiden täyttymistä) vuotta 2012. Kippis ja ensi vuoteen, silloin on taas uudet kujeet!

Valopallo

On kyllä ollut kivaa pelleillä tuon valoisan pikku-monsterin kanssa. Ajoittain teen ilman rimoja ja välillä vilautan erilaisia hyppykorkeuksia. Hyvin Lux alkaa hahmottaa jo, taitaa nuo rimat videolla olla jotakin 20-25 cm:n luokkaa. Valmiina oleva palkka on auttanut kyllä todella paljon koulutuksessa, toivottavasti nään tulevaisuudessa mahdollisimman vähän kysymistä ja kyttäämistä... tällä mennään, hauskaa on ollut! :)

Video on pimeä, pöh...

Mukavaa Joulua kaikille!

... vaikka en erityisen jouluihmisiä olekaan ja osa lahjoista on edelleen ostamatta. Kuinka se voikin olla niin hiton vaikeaa löytää sellaista oikeasti ihmisen näköistä lahjaa!? Mur.

Joudun nyt laittamaan vanhan joulukorttikuvan (jossa ei ole Luxia mukana, kuvitelkaa se siihen, se on kuitenkin enemmän kuin hengessä mukana!), kun ei tuolla kuraisessa mustassa säässä voi kuvata mitään joulukuvia. Ei vaan voi ja sisällä en saa hyviä. Ei onnaa. Joten tässä sama vanha, mutta minun mielestä ihan kiva (perus koiran nolaus kuva...), vaikka Ledi uppoaakin hankeen aika railakkaasti :D Kivaa Joulua kaikille teille siellä ruudun toisella puolen!

Mutta hei, tsekatkaa tuota lumimäärää mikä oli vuosi sitten (alla olevat kuvat), oh my...! Ledin kannalta on kyllä surullista, kun ei ole lunta, se iloitsee joka ikisestä lumipläntistä vielä keväälläkin. Talvi, jolloin on lunta, on Ledin mielestä maailman parasta aikaa! On sillä iloja myös lumettomaan aikaan, sillä läheisen puiston pienet keinonurmikukkulat ovat jostain syystä aivan pop. En voi ymmärtää mikä niissä kiehtoo, mutta suuri leikin riemu ukkelista heräilee, kun niille pääsee riehumaan ja kaikkien kolmen päällä vuorotellen juoksemaan.

Ja vähänkö mahtavaa, kun ~15 minuutin ajomatkan päähän on noussut tuo BAT:n ja HSKH:n uusi suuren suuri hieno halli! Maltan tuskin odottaa, että pääsen viikonlopuksi leireilemään sinne tammikuussa ja näkee taas kaikkia tiimin tyyppejä! Jeje!

Lux pääsi mukaan kouluun käymään viimeisen päivän kunniaksi ennen lomaa. Ledi ja Java odottivat hetken autossa ja nyt mars treenaamaan. Tänään vielä yritän ostaa niitä joululahjoja ja treffaan pari kaveria. ÄN-YY-TEE-NYT, LOMA! Olen tällä hetkellä ehkä onnellisin ihminen ikinä! :) Edelleen, Jouluja kaikille!

 ...JA LUX MYÖS, TIETTY!

Aika nätin näköistä

Rise again little fighter and let the world know the reason why

Arki rullaa taas. Viime viikonlopun 12 tunnin yöunien ja 3,5 tunnin päikkäreiden jälkeen olo on hieman virkeämpi, mikä univelka? Pahimmillaan viime viikolla olin menossa päivisin 16-18 h, aivan järjetöntä, hetki elämässäni, jota olen sanonut aina välttäväni -> koulua ja töitä samaan aikaan. Silti jouduin siihen, ihan omasta tahdostani. Onpahan sekin testattu, vielä edessä kolme päivää, niin on parin viikon loma! Mitä onnea, ehtii Lupan kanssa enemmän hallillekin humputtelemaan ja tavata myös kavereita, joita ei nyt kiireisinä viikkoina ole kunnolla ehtinyt nähdä :)

Lauantaina pääsin pitkästä aikaa treenaamaan (Java on tauolla edelleen) ja oli kyllä kivaa, Tiinan ja Ennan kanssa olimme matkassa. Mua kyllä vähän hirvittää tuo pennun koko (voiko se hajota, kun on tuollainen tikkujalka?? :D massaa kyllä kehittää jatkuvasti ja rotevoituu, joten ei ehkä aivan realistinen ajatus, kun on kuitenkin niin kevyt rakenteinen), vaikka ei se nyt suhteessa lainkaan niin pieni ole, kuin pienet medit ja maksit maksimi hyppykorkeuksiin verrattuna. On niitä nähty miljoonaa kipittäviä pikku-shelttejä, jotka ovat todella todistaneet asemansa kenttien kiitureina laittaen kampoihin ~34,5 cm korkuisille sheilteille. Riippuu pitkälti koiran tahdosta edetä ja kuinka oppii hyppäämään, niin ja siitä koulutuksesta, mutta on tää vaan aika rankka ja nykyisin ehkä myös hieman raaka laji näiden asioiden suhteen. No, ei siitä sen enempää sitten, aika sen kaiken näyttää.

Pian olisi aika koota tämä vuosi pieneen pähkinään, hurjaa, että sekin on tullut kohta päätökseen. Tämän vuoden koulutukset ovat nyt minun osaltani ohi, mutta ensi vuonna jatketaan taas samalla innolla ja temmolla. Lux täyttää muutaman kuukauden kuluttua jo vuoden ja enemmänkin voisimme asioita sen kanssa osata, mutta tällä mennään. Minkäs teet, kun on rajallista aikaa ja ollut pari aika vaikuttavaa muuttujaa matkan varrella... seli seli, mutta ihan totta! Ledillekin tulee 9-vuotta täyteen helmikuussa, eikä siitä uskoisi sitä millään. Niin, ja kuinka esimerkiksi siitä voi olla jo ~9-vuotta, kun Jennan kanssa rämmimme Ruoholahessa 20 senttisessä lumihangessa tekemässä hieman agilitya? juu, tietämättömät lapset. Ainakin tuon asian suhteen on tähän ikään mennessä viisastunut, muusta en sitten menekään takuuseen! :D

Sheltit-lehdessä oli pieni haastattelu meistä, olipas jännää, ja Luxista on taas videomatskua, josta yritän jossain vaiheessa väsätä jälleen pienen koosteen. Uusia suunnitelmiakin mielessä, katsotaan kuinka ottavat tulta alleen! :)

Pieni ja suuri

Osa minusta

Tuli niin tippa silmään, kun katselin tuota alla olevaa videota, vaikka en usein olekaan herkistelijä. Eksyin omalle Vimeo-kanavalleni, löysin tämän videon ja katsoin sen pitkästä aikaa. Jokainen hetki on ollut Javan kanssa ainutlaatuinen ja mitä vanhemmaksi se tulee, sitä tärkeämpi se minulle on. Nautin todella jokaisesta hetkestä. Kaikki koirani ovat minulle todella tärkeitä ja tasapainottavat toisiaan, mutta Javassa on jotain ainutlaatuista, se on osa minua, toinen puolikas ja todellakin Elämäni Koira.

Muistan kuin eilisen päivän sen, kun menin katsomaan Javaa ensimmäisen kerran ja kun aloitin yhteisen taipaleen Javan kanssa sen muuttaessa luokseni. Ja sen, kun toko-treeneissä teimme ensimmäisen kerran hyppyä ja Java meni aivan sekaisin. Se syttyi agilityyn jo silloin, kun ei ollut päässyt vielä kunnolla esteille. Toko-kouluttajammekin taisi todeta, että siinä on selkeästi tuleva agility koira. Muistan myös elävästi sen, kun Java hyppäsi ensimmäisen agilityesteen ja sen, kun teimme ensimmäisen virallisen kisaradan aivan päin per*että. Hitto vie, olen niin onnellinen, kun tuo koira päätyi minulle.

En ehkä osannut alussa kouluttaa sitä ja olen joutunut korjaamaan virheitäni sekä joudun tänäkin päivänä työstämään niitä. Se on ollut paljon vaikeampi koira kuin esimerkiksi Lux. Lux on helppo koulutettava, eikä se kyseenalaista minua enää pätkän vertaa, ellei perus pentupelleilyä lasketa. Java on vakava ja agility on sille työ, sen mielestä ei ole kovinkaan hauskaa, jos otan homman huumorilla, enkä yritä tarpeeksi. Se tekee aina raivolla, sata lasissa ja antaa itsestään kaiken. Herkkyys ohjaajan liikkeille ratatyöskentelyssä on sitä ohjatessa suuri vaikeus, mutta fiilis on sitäkin hienompi, kun radan saa toimimaan. Osaa se olla myös leppoisa ja hyvin huumorintajuinen, onneksi. Se on kuin minä ja ehkä minun on siksi niin helppo ymmärtää sitä.

Alla video. Toivon todella joskus törmääväni saman kaltaiseen pentuun, mutta silti on todettava, mikseivät koirat voi elää yhtä pitkään kuin ihmiset? Olen ehkä naiivi ja äitini nauraa aina hyväntahtoisesti lennokkaalle mielikuvitukselleni ja haaveilleni, mm. lentoliskojen naksuttelulle niin, että voisin lentää niillä. Aikakone olisi kiva.

Java ~4-viikkoa, ensimmäinen ulkoilu 

Ensimmäistä kertaa treeneissä mukana, ikä 8-viikkoa

Ensilumi maahan suli

Tämä räntäsade ei ole aivan minun juttuni, joka Helsingin yllä tuossa iltapäivällä vallitsi. Koulusta kotiin tultuani oli kuitenkin kiva huomata sen moskan muuttuneen lumihiutaleiksi, siispä ulos lunta moikkaamaan! Lux näki ensimmäistä kertaa tuota valkoista ihmeainetta ja sai hepuleita nurmikentällä, olisi hauska nähdä mitä tuumaisi ihan kunnon määrästä lunta. Uppoaisi ainakin jo noin 10cm:n hankeen ihan heittämällä, jos ei muuta.

Viime lauantaina pakkasin lauman ja kamat autoon ja lähdin ajelemaan Porvoon suuntaan käyttämään pari lahjakorttia. Kolme starttia, vuoden viimeiset kisat ja minä halusin vain vetää täysillä. Kaksi nollavoittoa sieltä pukkasi, kolmas tupla tälle syksylle triplan lisäksi. Viimeinen rata alkoi ja loppui hyvin, keskiosan voi sensuroida :D Ei vaan, Java ei lähtenyt sivuhyppyyn mukaan vaikka otin haltuun ja ohjasin ihan tasan tarkkaan sinne, joten siitä ohi. Joskus tuo koira vaan hullunkiilto silmissään unohtaa katsoa minne pitää mennä ja sen jälkeen sössinkin sitten olan takaa itse. Mutta kuten sanottu, alku ja loppu hyvät, Java kesti hienosti sivuttaisirtoamisen kepeillä!

Tokan radan puomi ei ollut parasta, Java juoksi sen täysillä läpi ja minä tajusin tilanteen vasta, kun koira oli jo maalissa. Näytti oikein sihtaavan katseensa puomilta maaliin ja tsudum, heippa. Nice. Huomaa heti kyllä suoritusajassa kun tuolla lailla juoksee läpi, pysäytykset verottaa... ja siitä täysillä tekemisestä, kyllä siellä kummasti tulee tavoitteesta huolimatta aina löysäiltyä, argh. Mutta olen tyytyväinen, paljon hyviä juttuja tarttui matkaan! :) Ens vuosi alkaakin sitten kontaktitreenillä, onneksi keväällä on paaaaaljon epävirallisia.

Koska mulla on nyt hirmuinen agilityinnostus ja ainainen kehittymisentarve, niin kävin vielä lauantaina illalla kisojen jälkeen pennun kanssa hallilla. Tein koko hallin pituudelta (tässä kohtaa on kerrottava, että meidän halli on 30m pitkä) pientä juoksurataa. Mukana oli pari suoraa putkea, yksi mutkaputki ja muutama hyppy ja hitto kun sain juosta... Reenailin myös rengasta ja aika nopeasti löytyi jutun juju. Pentu lukee aika hyvin jo rataa, lähettyy putkiin suht kaukaa ja lukitsee esteitä. On tää pohjatyö vaan jännää.

Laitoin tuonne "Me" -linkin taakse vähän päivitystä, muokkasin Luxin tekstiä ja päivitin pentukuvan nykypäivään.

Alla taas huonoa puhelinkamerakuvaa, mutta kestäkää, kun on nyt aivan pakko jakaa tämä.

Koiramoiraset unilla, Ledi peiton alla ja Lux peiton päällä.

Top Team, leiri 1 + videot

Nonnii, nyt on viikko jo lähes lopussa ja vastahan sitä treenattiin ATT-hallilla koko TT-tiimin voimin.

Viikko sitten perjantaina matka starttasi iltapäivästä kohti Turkua, autoon mahtui niinkin iso porukka kuin Jenna, Jade, Kaisa, minä ja neljä koiraa + tavarat. Ei tehnyt edes tiukkaa, eihän? Perillä oli ohjelmassa ruokailu ja muuta pientä ohjelmaa.

Lauantaina päivä pyörähti käyntiin jo kuudelta. Lähdimme heittämään treenikamat autoon ja lämppäämään koiria ennen aamupalaa. Meidän ryhmä aloitti treenit jo kasilta, joten koirat oli oltava luonnollisesti lämpiminä ennen sitä. Nammm, hotelliaamiaiset, sai ihan hyvät energiapohjat päivään :)

Lauantain eka treeni oli Juhan noin 30 estettä pitkä rata. Teimme ensimmäisellä yrityksellä nollaa yli puolen välin ja otti niin paljon päähän, kun en saanut yhtä kohtaa toimimaan ollenkaan. Se ohjaus ei vaan sopinut mulle (ts. en vaan osaa ja olen toispuoleinen) ja Java luki ihan muita juttuja mitä oli tarkoitus. Sain ohjauksen kuitenkin toimimaan, mutta erittäin huono se oli silti... Kaikki muu toimi ihan jees.

Sitten Elinan radalle. Totesimme jo hallilla, että 10min treeniaika oli liian lyhyt, mutta silti treenistä sai paljon irti. Ohjaukset onnistuivat yllättävän hyvin, on niin hieno tunne luottaa täysin koiraan ja tuntea kuinka homma pelaa yhteen. Oivallukset ovat mahtavia! :)

Päivän viimeinen oli Jarin rata, jonka avainsana oli juokseminen, todella. Alkoi olla aika löysä olo jo fysiikka- ja lajitreenien, sekä miljoonien lämppä- ja jäähkälenkkien jälkeen, joten keskittyminen ei ollut ihan parasta mahdollista. Sähläsin ihan miljoonassa kohtaa, mutta saan onneksi olla erittäin tyytyväinen Javan työskentelyyn mm. putken umpikulmaan lähetyksessä. Miksi pitää mokailla... ja olla näin huonossa kunnossa :D

Sunnuntaina jälleen aamupalan kautta hallille. Heti aamutuimaan juoksimme Jarin radan, jossa mokailin taas armottomasti ohjausvalintojeni kanssa. Teki mieli luovuttaa kesken radan, kun tuntui, että meni niin persiilleen. Mulle on todella vaikeaa rytmittää käännökset sen jälkeen, kun on juossut ensin "miljoonaa". Noh, kyllä tämäkin parantui ja loppujen lopuksi meni hyvin, kun sattui ne oikeat ohjausvalinnat.

Leiri oli kiva katkaisu arjen keskelle, oli hauskaa viettää enemmän aikaa ihmisten kanssa keitä näkee usein kisoissaa vain pikaisesti ja vain relata treenien välissä silloin, kun ei ollut lämppäämässä tai jäähdyttelemässä koiria. Leiriltä sain mitä lähdin hakemaan, tuli taas se itsensä ylitys olo ja veitsenterällä tekemisen riemu. Voi kuinka olikaan hyvä fiilis tehdä! :)

Jotta ei nyt aivan hehkutukseen mene niin, omat huolimattomuusvirheet ärsyttää aina ja niitä tuli viikonlopun aikana aika paljon... Olisi vaan kerralla pystyttävä niin täydelliseen suoritukseen kuin mahdollista, suurella dravilla ja tahdolla. Eipä niistä treeneistä toisaalta olisi hyötyä, jos kaikki onnistuisi heti ykkösellä, mutta silti. Mun olisi uskallettava tehdä kaikki niin satalasissa radalla kuin minusta lähtee ja elettävä seuraavaa estettä heti kun mahdollista. Sunnuntain Juhan treeni antoi kyllä potkua näihin ajatuksiin, joten eiköhän tämä lähde toteutukseen.

Kiitän seurasta teitä kaikkia, tammikuussa mennään taas! :)





Lauantaina kisaamme vuoden vikat startit. Treenit on treenattu ja tammikuussa jatkamme taas. Kuinka sitä malttaa jäädä tauolle Javan kanssa juuri nyt, kun olisi ihan hirmuisesti motivaatiota tehdä erilaisia treenejä. Jossain välissä se tauko on pidettävä ja sen sauma on nyt, ens keväänä mennään taas.

Javan saappaisiin tauon ajaksi astuu herra Lupus. Minulla on tosin aivan järjetön kiire nyt koulun ja töiden suhteen, mutta onneksi on keksitty parin viikon jouluoma, joka todennäköisesti tulee kulumaan aikas haipakkaa hallilla. Sitä odotellessa.


Alla klippi Luxin treeneistä marraskuulta

Menoa ja meisinkiä

Hellou. Näyttää olevan tämä blogin päivitys aika raskasta, kun ei ole tullut kirjoiteltua. Lähinnä koirapuolen touhuilut ovat painottuneet kouluttamiseen (oli taas ihan huiput sunnuntain treenit), treeniin ja lenkkeilyyn. Lenkit ovat olleet suht minimissä, sillä en ole parantunut vieläkään kunnolla tästä sairastelusta... ottaa henkeen tuo ulkoilma, jos liian kovaa tahtia pitää yllä ja tämän hetkinen tahti, joka voisi olla, ei olisi juurikaan eduksi toipumiselle. Onneksi mun ääni alkaa sentään olla korjaantunut, en kuulosta enää tiettyjen puhelinlinjojen tähtöseltä, joka on ihan positiivinen juttu!


Edessä on ensimmäinen Top Team -leiri tulevana viikonloppuna ja siellä olisi kiva olla suhteellisen ok:ssa kunnossa, jotta pystyisi kuolematta jotain tekemäänkin... Toivottavasti tulee hauska ja antoisa leiri! Valintatilaisuus meni meidän osalta hyvin, pidin kovasti kontaktiosuudesta, joka ei olisi mielestäni paremmin voinut mennä. Oli ihan hullu adrenaliini päällä ja testi toi jotenkin rataprofiililtaan mieleen EO:n joukkuefinaaliradan, joka toi kivat muistot mieleen. Oli erittäin hyvä fiilis tehdä. Kuntotestit olisin voinut vetää kovemmin, joka jäi vähän harmittamaan. Tosin hyviin pisteisiin kuntotestissä en olisi tällä rapakunnolla edes päässyt, hoho!

Lux on nyt 8kk ja olen joka viikko treenaillut sen kanssa jotakin pientä. Olen aika iloinen siitä, kuinka hyvin se lukee rataa. Vähän hämää välillä sen hahmotusvaikeudet n. 10cm hypyissä, mutta tiistaina hämäys hälveni, kun treenatessa hahmotus parani ihan huimasti ja hypyt laskeutuivat selkeästi enemmän laakaan. On tosi outoa miten erilainen liikkuja Lux on radalla kuin Java, mä vaan rakastan yli kaiken sitä kaikkea millainen Java on radalla ja on välillä hiukan hankalaa ajatella millainen tuosta kasvavasta pienestä lurjuksesta tulee. No, katellaan, nuorihan se on, eikä siitä voi vielä sanoa oikein yhtään mitään. Hieno tahtoapina tuo Lupus on ja kovin elämäniloinen kaveri. Helppo tyyppi, vaikka välillä yrittääkin esitellä ison jäbän elkeitä :)

Viime perjantaina huristelin Turkkuseen moikkaamaan Kirsiä ja Jippua. Matka alkoi seitsemältä aamulla ja päättyi kuudelta illalla ja voi kuinka kiva reissu olikaan! Sisarukset olivat hetken ihmeissään ja tutkivat toisiaan ja sen jälkeen alkoi hurja ja tasavertainen leikki, jota oli ilo katsoa! Olimme varanneet vuoron ATT:n hallista, joten pääsimme treenailemaan pentuja. Hitto, kun pitääkin asua niin kaukana, voisi useammin pyörähtää mm. hallilla pentutreenaamassa.

Jipun & Luxin pelleilyä alla, syksyalbumista löytyy muutamia kuvia lisää, KLIK.

Sisko ja sen veli.

 Jippu ja Lux, sisarukset vauhdissa

Viime viikonloppuna pyörähdimme Leppävaarassa nurmikentällä ottamassa hovikuvaajan (Tiina Jurvakainen) kanssa kuvia. Kiitos taas miljoonasti, ihailen sitä objektiivia kyllä aina niin paljon ja toki myös itse työn tulosta. Luxilla oli taas riemukasta aikaa, tykkäsi temmeltää laumassa ja labbiksien kanssa. Yirittipä lähteä myös vetoleikkiin mukaan, mutta ero voiman suhteen on pienellä sheltillä ja labukalla aika suuri :D hyvä yritys kuitenkin! Alla muutamia kuvia ja linkin takaa löytyy otoksia lisää, KLIK.

Kuva: Tiina Jurvakainen

Kuva: Tiina Jurvakainen

Kuva: Tiina Jurvakainen

Kuva: Tiina Jurvakainen

Että semmosta tällä kertaa, pian taas uusissa merkeissä! Luxista on jälleen uutta agiklippiä, laitan jossain välissä sellaisenkin blogin täytteeksi.

Terveiden kirjoissa?

Nonniin, tämä on pitkä teksti.

Että mä diggaan olla kipeänä ja koirat pitävät asiasta myös, juu eivät... Viikko sitten perjantaina hyvät viikonloppu- ja viikkosuunnitelmat vaihtuivat aika nopeasti sängyn pohjalla oleiluun ja telkkarin tuijotteluun (en rehellisesti sanoen muista, koska olen viimeksi katsonut tv:tä...), unohtamatta vaatekerrosta, hanskoja, villasukkia ja noin viittä peittoa... Aika reippaasti nousi kuume n. 39 asteeseen ja siinä meni sitten mukavasti se viikonloppu. Ihme horkka.

No juu, mutta se siitä. Nyt olo alkaa olla jo voiton puolella, jihuuuuu, johan tässä on yli viikko sairastettukin ja mikään mun toiminta kuluneella viikolla ei ole edesauttanut parantumista, hyvä minä. Koirat ovat olleet vähän sekaisin ja vailla mitään tekemistä. Onneksi Luxilla on Java, tyypit telmivät ihan taukoamatta silloin, kun eivät ole väsyneitä ja Ledi on onnellinen, kun se saa vetää sikeitä ihan rauhassa. Ledi on ihan paras, se on aina siellä missä minä, nukkuu ihan vieressä tai jaloissa, jos istun jossakin. Eikä sitä haittaa, jos se saa tehtävän toimia tyynynäni, päin vastoin, se sulkee simmunsa ja nukahtaa entistä tyytyväisenpään uneen. Se on ollut kunnon lämpöpatteri tässä kuumeessa ollessa!

Asiasta lennokkaasti toiseen. Luxin lempparilelu on sellainen pieni "näätä", joka vinkuu ja on sellainen pehmolelu ilman pumpulia, tiedätte varmaan. Sitä se käy pöllimässä aina treenikassista, jos on sattunut vetoketjut jäämään auki. Myös Javan kisoista voittama pehmolelu, jonka sisällä on muovipullo, on yksi sen lemppareista. En tiedä mikä muovipulloissa viehättää, kai se ääni tai jotain, mutta niitä Lux tykkää purra ja kantaa ympäri kämppää. Onneksi ymmärtää olla tuhoamatta niitä... samoin kaikki mun tavarat on saaneet olla lattialla ihan rauhassa (miten niin olen ahkera siivoamaan). Korjaan, puhelimeni laturin se tuhosi pienempänä ja viime viikolla melkein söi ratapiirroksen ja mulla oli vielä kiire kouluttamaan. Nauratti :)

Kävin tässä eräänä päivänä tekemässä Luxin kanssa vauhti-/motivointitreeniä. On tuolla pennulla motivaatio kohdillaan, mutta ikinä ei voi leikkiä liikaa esteiden kanssa, oli kyllä hauskaa juosta ja pelata. Rimat oli n. 5cm korkeudessa ja homma pyöri kivasti. Menipä tuo pennu itsekseen myös keinulle, kun silmä vältti ja minä syöksyin hurjana ottamaan keinun vastaan, ettei se rämähdä. Ei todella ollut tarkoitus lähteä tekemään ko. estettä vielä, mutta Lux päätti toisin ja otin sitten muutaman toiston keinua. Pikku-ukkeli oli aika innoissaan menossa, tuli hyvin keinun päähän, eikä jännittänyt yhtään. Plussana jäi nätisti vielä odottamaan lupaa poistumiseen! Ihan jees fiilis, on tuo aika itsevarma kaveri :)

Keskiviikkona oli Sarin treenit ja minä fiksuna tyttönä lähdin mukaan kyseisiin karkeloihin vaikka olin yhä kuumeessa. Olin todella huono, en voi olla tyytyväinen omaan työskentelyyni en sitten yhtään. Tein ihan typeriä virheitä, olin väärissä paikoissa ja tein lähes kaikki aivan päin vastoin mitä sanoisin esimerkiksi ryhmäläisilleni. Aina ei vaan voi onnistua, mutta se tunne, kun ei vaan irtoa, eikä pysty antamaan itsestään sitä kaikkea mihin kykenee, on kerrassaan raivostuttava.

Inhoan selityksiä (olen henk. koht. sitä mieltä, että jos ihmiset antavat hyvää palautetta, on otettava se vastaan ilman selityksiä, mutta on osattava myös myöntää se, jos ei oikeasti ole mennyt ihan putkeen), mutta tuntui, ettei kipeänä ollessa aivotoimintani ollut oikein kirkkaimmissa lukemissa. No, eipä tuo maailmaa kaada, oppia vaan ja kohti parempaa keskittymistä! Jenna ja Neon vetivät meidänkin puolesta homman kotiin, en käsitä sitä taitoa millä ne tahkoo töitä! Noin nuori ja hyvin motivoitunut koira, hienojahan ne on, ei siitä mihinkään pääse! =)

No mutta, taisi olla jutustelut tässä. Mitään järkevää en kirjoittanut, mutta antaa mennä :D Tänään illalla kävin kouluttamassa ja kähisemässä kolmisen tuntia, on tää ääni vaan kerrassaan heimaiseva, HAH! Mutta olipas taas opettavainen ja kiva koulutuskerta, näitä lisää!

Erittäin huono puhelinlaatu, mutta alla pari kuvaa Ojangon lenkistä ennen kuumehorkkaa, oli aika upea ilma. Kirpsakka iltapäivä, joka oli kääntymässä illaksi. Hiljaisuus, auringonlasku ja usva - on se vaan hienoa, että Helsingin lähiöiden tuntumasta löytyy tällainenkin paikka. Enjoy.

Minä ja liikkuva yksiöni...

...eli armas autoni. Viime viikko meni käytännössä lähes kokonaan hallilla/kentällä, joten tuli vain mieleeni, että onnistuisikohan autossa punkkaaminen enää tähän aikaan vuodesta? Mutta höh, taitaa olla jo liian kylmä...

Ei mutta, esimerkiksi kesällä voisi farkusta kaataa takapenkit, kääntää koirien häkin sivuikkunoiden suuntaisesti ja laittaa viereen itselleen patjan. Mitä mukavuutta! :) Ei olisi ollenkaan mahdoton idea toteuttaa ja olisi taatusti paljon mukavampi ratkaisu, kuin viimekesänä Itävallan reissulla autossa nukuttu yö. Nukuimme viimeisen yön huoltoaseman pihassa autossa, Volkswagen Polossa, jonka etupenkkejä sai vain vähän kallelleen. Saattoi hieman olla juminen olo aamulla, kun lampsin huoltikselle pesemään hampaita.

Java treenasi viime viikolla pari kertaa ja Lux kerran. Ojangossa tuli heitettyä lenkkiä viime viikolla mm. treenien ohessa ihan kunnolla, pidän niistä maastoista kovasti. Harmi vaan, kun kesällä siellä on niin paljon käärmeitä... Poikkesin viikolla myös Laajasalossa lenkillä Tiinan ja shelttien kanssa, on ihan superia päästä eri maastoihin ja oli aika hyvä fiilis käydä istumassa meren rannassa rantakallioilla :)

Viime viikolla oli Sarin treenit ja voi jee, kun olin innoissani, oli jotenkin niin rentoa ja kivaa mennä! Rata vaati rytmitystä ja sisälsi asioita joita meidän tulisi treenata, mm. keppien avokulmia ja leikkauksia. Juoksimme radan aika monesti läpi nollalla ja eipä olisi moinen vaan onnistunut tuollaisella radalla vielä viime vuonna, joten on tässä jotain tapahtunut. Vähän harmittaa meidän hallin pieni koko, kun olisi ihan mainiota päästä tekemään rataa piiiiiitkillä esteväleillä ja oikeasti juoksemaan kunnolla. Odotan jo taas innolla ens treenikertaa Sarin valvovan simmun alla!

Olen ehkä onnellisin tyttö tällä hetkellä ikinä. Sain viime viikolla mahdollisuuden kokeilla juosta maksikoiran kanssa, ohjattavana oli BC Sätkä, ja voi sitä onnea jo silloin, kun tyyppi istui vieressä minun sivulla ja tuijotti ihan työnarkomaanina. Aaaaaaa, kaverikin kommentoi, että hymy korvissa ja kiilto silmissä tein töitä tuon koiran kanssa. Kiitos mahdollisuudesta Inka, sanoinkin Mariialle, etten ole koskaan ollut niin onnellinen kun joku lähtee Alpeille :D Mut on se koira vaan makee ja Lux tykkäsi myös, hauskat leikit oli niillä keskenään!

TÄÄLLÄ kuvia viime viikolta. Ottaa vähän niiden Tiinan J:n hienojen kuvien jälkeen päähän tuo mun kameran putki, jonka valovoima ei riitä niin mitenkään päin. Ois kiva olla just tällä hetkellä aika rikas, ostaisin semmoisen hienon objektiivin heti, mutta ehkä se toteutuu joskus hamassa tulevaisuudessa sitten :) Ja jos joku ihmettelee miksi pentu puuttuu lähes jokaisesta yhteiskuvasta, niin, noh, se on pentu... :)

Tässä Luxin parin viikon takaista agiliitopelleilyä:

Liidon merkeissä

Heyyy! Eilen saimme Jennin, Tyypin (pieni vaavi, joka nukkui kopassaan sitä sikeämmin, mitä enemmän oli melua) ja parsonit seuraksi treenaamaan. Lux ja Java pääsivät liitämään, mulla oli mielessä Luxin kanssa ne takaaleikkaukset, joita on pitänyt tehdä, mutta en ole muistanut... No nyt teimme niitäkin ja aika huikeaa, miten nopeasti tuo pennunen hiffasi idean myös esteillä. Hieno puppynen!

Olen niin iloinen siitä, kuinka vahvaksi Luxille on muodostunut lelupalkka edessä, hakee jo niin hyvin sille, että helpottaa ihan huomattavasti koulutusta! Pyrin siihen, että palkka on jossakin valmiina tai jos on "pakko" palkata kädestä, niin heitän lelun, etten koskaan palkkaa suoraan käteen. Tää on selkeästi toiminut! Käännökset Luxilla on pienet, eikä "lenkitä" yhtään, toivottavasti myös pysyvät sellaisina!

Javan kanssa treenailin parit kontaktit ja keppien avokulmaa. En vaan tuon avokulman kanssa oikein osaa pelata, pitäisi panostaa niihin vieläkin enemmän, ens treeneissä siis niitä! Tein myös "sylkkäriä" ja totesin, että mihin mein osaaminen on kadonnut, meidän vahvuus... en tykkää yhtään katsoa sellaisia töks-hyppyjä, mun mielestä koiran täytyy todella tehdä töitä kyljen kanssa, kun kääntyy ja tässä olisi ihan huimasti parantamisen varaa. "Saksalaiset" toimi, mutta voisin kai olla vieläkin rohkeampi ohjauksessani, enkä tarkoita ainoastaan näitä... Huh. En tajua miten jotkut ohjaajat tekevät sen sujuvan ja rohkean ohjauksen ja ovat aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemättä turhia mutkia. Toki on kyse siitäkin, että ovat taitavia kouluttamaan myös koiransa. En voi kuin ihailla!

Pääsin myös jälleen juoksemaan Telma-rapsonin kanssa, joka on aina yhtä hauska kokemus! Tykkään niin paljon siitä vietistä, mikä sillä on leluun ja on ihan huippua nähdä, kun hullu "luupää" koira tekee ajatuksella hienosti agilitya. On siinä vaan mainio koira, vaikka reidet on aina treenin jälkeen mustelmilla ja skraaduilla :)

Ainiin, Lux on kasvanut, se on nyt huimat 31cm, jeii! =)

Ihan pikaisesti

On kyllä tähän alkuun todettava heti, että koirapiirien yksi hienoimmista asioista on se, että tapaa niin paljon erilaisia ihmisiä!

Viime viikolla tein reissun Kouvolaan, jonne vein Javan ja Neonin Patricialle fysioon. Oli kiva kuulla, että Java oli paremmassa kuosissa kuin viimeksi, mm. liikkeissä ei ollut mitään huomautettavaa, jes! Muutenkin koira oli ok kunnossa, paitsi edelleen lihaksia saisi olla edessä enemmän. Java ei kehitä etupäähän kunnollista lihaksistoa, mutta syvälihakset voisivat olla paremmat, jumppaa jumppaa... Onneksi Java käyttää niin hyvin voimaa takaa esim. radalla, joten pärjää kuulemma hyvin myös tällä etupään lihaksistolla mikä sillä on nyt.

Lux on hoitanut tämän viikon "treenit", kävin viime viikolla koutsaamassa kaveria ja samalla tein vähän Luxin kanssa. Pikku-ukko liitää aikas hyvin :) Paljon on taas vireillä treeni-ideoita ja jatkuvasti tulee lisää, mikä on ihan jees juttu, en vaan meinaa pysyä mukana siinä tahdissa, mitä kaikkea pitäisikään tehdä! Ei mulla tosin mikään kiire ole, haluan keskittyä nyt mahdollisimman paljon Javaan, mutta huomaan silti innostuvani kaikista ohjausjutuista yms., kun on uusi koira kyseessä!

Vähän huvittaa tuo pentu, kun alussa ensimmäisen kuukauden Lux veti mua aivan 6-0. Olin niin helisemässä, kun en meinannut kiinnostaa Luxia pätkän vertaa, ei puhettakaan että se olisi tullut mun luo... Murisi kun otin sen syliin ja puri käsiä kun yritin laskea maahan kyljelleen/selälleen. En ymmärrä mikä äkäisyys voi semmoisesta pienestä lähteä. Nyt on ihan erilainen, tälläkin hetkellä nukkuu mun vieressä, hassu pieni eläin :)

Ens viikolla taas Sarin treeneihin, eikä tää malttaisi odottaa!


Tässä Luxin puuagilitya

Mukava viikonloppu

Ledi on käytetty nyt jälleen kontrollissa. Lääkitys pysyy samana ja vointia seurataan edelleen 6-12kk:n välein kontrollikäynneillä. Veriarvot ok, ultrassa ei mitään muutoksia (jes! sapen seinämässä ollut "sakka" on poissa, joten lääkitys on purrut!), mutta sappihappoarvot edelleen koholla. Hö. Mikä onni, että tuo on löydetty jo nyt ja Ledillä on päällä lääkitys joka selkeästi on auttanut, niin ja se vakuutus, aika hieno keksintö sekin!

Kuva: Tiina Jurvakainen

Perjantaina hippuloin katsomaan Tiinan ja Neldan ensimmäisiä agitreenejä ryhmässä, jotka sujuivat varsin mallikkaasti. Treenien jälkeen suuntasimme lenkille kaatosateeseen ja ehtihän siinä kastua ihan kivasti läpimäräksi :) Kotiin tullessa oli kolme enemmän kuin uitettua rottaa, minä, Java ja Lux. Ledi sai lepäillä eläinsairaalalla vieteyn päivän jälkeen kuivalla turkilla kotona pehmoisten peittojen välissä.

Lauantaina oli ilo hakea Tiina (menevät kohta Tiinat sekaisin) ja labbis Enna mukaan Ojankoon. Treenasin Luxin ja Javan kanssa ja Tiina otti kuvia hienolla kuvauskalustollaan, kiitos vielä miljoonasti =) Heitettiin ennen ja jälkeen treenien mukavat lenkit, ilma oli aurinkoinen ja oli mahtista olla ulkona pitkään, Ojangossa on vieläpä niin kivat maastot ulkoiluun! Tässä tekstin ohessa muutamia Tiinan ottamia otoksia ja lisää voi (ja kannattaa) ihailla täältä.

 Kuva: Tiina Jurvakainen

Sunnuntai oli varsin agilityn täyteinen päivä myös. Puolen päivän maissa suuntasin Focuksen nokan kohti Purinan Friskies Cupia ja viimeistä arvokisanollaa. En ymmärrä tätä tulostahtia, ihan epäuskoinen fiilis... FC-semifinaali voitettiin Javan kanssa nollalla ja saatiin näin nollat kasaan peräkkäisillä kisoilla + paikka FC-finaaliin. 

Finaalirata oli todella kiva, sai miettiä ohjauksia enemmän kuin yleensä ja radalla ohjaajan liikkuminen sai suuren painon suorituksessa. Estekulmilla voi saada kyllä niin paljon positiivisella tavalla haastetta rataan. FC-finaalista myös nolla, alkurata rullasi mun mielestä kivasti ja oli hauskaa päästä tekemään erilaisia ohjausratkaisuja. Loppuradan pari viimeistä estettä olivatkin sitten ihan jotain muuta, todella kökköä p...skaa, ohhoi, sija taisi olla 2. Yhteistuloksella kuitenkin FC-cupin voitto, aikas makiaa! :) Kisojen jälkeen hirmuisella tahdilla kouluttamaan ja oli aika tahti päällä sielläkin, oli yksinkertaisesti vaan niin kivaa - vielä monen vuoden jälkeenkin tuo homma koukuttaa edelleen ja kovasti!

Lux ja lenmppari. Kuva: Tiina Jurvakainen

Kisareissu, videoita ja muuta lätinää

Nonni, nyt on taas yksi kisapäivä pulkassa ja olipa vaan kivaa! Tiina lähti Neldan kanssa seuraksi kisahumuun ja mulle tuli Lux ja Java mukaan. Maneesikisa kun oli kyseessä niin jännäsin vähän pohjaa, mutta se olikin ylläri ok, paikoin tosin vähän pehmoinen. Oli erinomainen vire päällä ja vähän mietin jo kotona siihen suuntaan, että tänään tehdään kunnon duunia!

Olin ilmoittanut Javan kahteen viimeiseen starttiin, agiradalle ja hyppärille. Olisin tosin voinut vilkaista kisakirjaa, ettei me hyppärinollilla tehdä mitään arvokisanollien kannalta.

Molemmat radat olivat kivoja ja etenkin hyppäri oli hyvällä tavalla erilainen. Ensimmäisenä kirmailimme agiradan, jolta ihan siisti nolla, meno tuntui tosi helpolta ja koira liikkui kuin ajatus. Tältä voitto. Hyppäri oli seuraavana ja mietin pitkään radan yhtä kohtaa miten sen teen, loppujen lopuksi päätin tämän vasta lähtöalueella. Niin, aikaisemminkin toki voisi? Radalta taas nolla, jei, aikamoista vääntöä ja kiirettä paikoin, eikä niin sujuvia linjoja, mutta olen tosi tyytyväinen mm. siihen kuinka olen alkanut oppia lukemaan tuota koiraa. Ja muutenkin, Java on aikas mahti kisakaveri, mä tykkään! Hyppäriltä voitto myös.

Ikinä en ole tehnyt tällaista, että olen tahkonut nollia jokaisesta kisasta peräkanaa. Nyt kasassa kaksi tuplaa, yksi tripla ja pari voittoa, jotka on tulleet peräkkäin, tämä on ollut kyllä aika hieno kausi! Yksi nolla uupuu vielä vuoden 2012 karkeloihin, kun hyppärinollia meillä on kolme, mutta eiköhän se sieltä :) Kisafiilis on kova, mutta treenattavaakin olisi... pakko jättäytyä kohta pienelle tauolle kisaradoilta ja säästää vähän koiraa sekä keskittyä ongelmakohtien ratkomiseen.

Lux pääsi juoksemaan lämppäriesteille ja vähänkö sillä oli kivaa! :) Sen luonne on ihana, on kovin iloinen ja avoin pieni tapaus, osaa rauhoittua ja kotonakaan ei hötkyile enää turhia, mutta silloin kun tehdään, niin tehdään aivan satasella! Voisi se tietysti vähän rennompi olla ratojen reunalla eikä kiljua ja tempoa, mut hitto, en vaan saa mun koirista hiljaisia... Tykkään, kun sillä on nyt jo kunnon tekemisen meininki agilityssa, ainoastaan vaan tuo pieni koko tulee todennäköisesti haittaamaan... tai sitten ei, tiedä sitä, onhan niitä pieniä tykkejä jotka painaa ihan hullun kovaa ja hyppää nätisti :)

Tässä pari videoa, Javan hyppäristartti katkeaa keskeltä ja jatkuu hetken päästä, mutta ei se varmaan kenenkään maailmaa kaada. Luxin tekemisestä löytyy videoa myös. Nyt tää lähtis vetää reenejä!

Reeniä...

....muttei videoa. Höh.

Jotain tolkkua tähän treenitahtiin olisi saatava, kahteen viikkoon ei oltu tehty mitään ja se treeni ei tekisi meille pahaa kuitenkaan... Jes, eli kävin pyörähtämässä hallilla tänään Javan ja Luxin kanssa. Treenien teemana oli lähinnä irtoaminen ja sujuvat käännökset lähetyksinä + Javan kanssa vähän keppikulmia ja nopeaa poistumista A:lta. En yleensä harrasta tällaista treenijorinaa, mutta antaa nyt palaa.

Hallilla oli valmiiksi jo pitkä suora esteitä, joka palveli hyvin treeni-ideaa irtoamisen suhteen. Javan kanssa treenasin ensin kunnon lähettymisiä suoralla, jossa putki, okseri, rengas ja pari hyppyä. Perus lähetyksiä lelulle niin, että seisoin paikallani suoran alussa ja sivuttaisirtoamisissa otin etäisyyttä n. 8m (halli ei oikein anna mahdollisuutta enempään...) ja välissämme oli esteitä. Siitä oli hyvä tsekkailla myös Javan hyppyjä. Loppua kohti parani huomattavasti ja alkoi näkyä jo sitä varmuutta mitä kaipaan.

Itsenäiset käännökset lähetyksinä ok, ensin sain taas vääntää kun putki oli ansana lähellä, mutta parani. Javalle on vaikeaa edetä silloin, kun kovan vauhdin jälkeen mun liike stoppaa lähes kokonaan ja sen täytyisi jatkaa yksin matkaa käännökseen, joten tämä on syystä treenilistalla aika korkealla.

Sitten Lux radalle. Irtoamista myös, samankaltaista pitkää suoraa kuin Javan kanssa, mutta renkaan ja okserin tilalla pari hyppyä. Laitoin ensimmäistä kertaa speed pumpit korvaamaan rimoja, koska halusin vähän nähdä kuinka pennueläimen liike asettuu jos matkalla on vähän jotain ylitettävää. Lähetin ensin parin hypyn takaa lelulle ja siirryin vähitellen kauemmas. Speed pumpit ei haitanneet menoa, rytmitti mun mielestä liikettä jopa aika hyvin!

Keskityin treenissä PALJON leikkimiseen ja huomasin myös, että nyt Lux juoksee selkeästi matalampana ja kiihdyttää voimakkaammin, kehittyy siis jatkuvasti :) Irtoaminen pelitti lelulle jes ja myös ennakoivia käännöksiä Lux luki aika kivasti. Mut hitto kun se komentaa mua, kamala kiljuminen ja ei niin sointuva suloääni, joten en tainnut tästäkään koirasta osata hiljaista opettaa. Hakee esteitä ympäriltä jos vähänkään huitaisen kädellä johonkin vaikken edes ohjaisi mihinkään ja u-putkea painoi menemään yksinään kun laittelin esteitä. Oli Javallakin siinä ohjelmaa, kun odotteli vuoroaan penkillä.

Luxista mittasin tänään 30,5cm korkean, haaa, se on kasvanut! Toiset jännittää sitä, että meneekö mineihin tai medeihin vai ei ja toiset sitten sitä, että jääkö liian pieneksi vai ei :D Mut jos se siitä vähän itseään vielä venyttäisi, jos, iso JOS. Ikää mittarissa nyt 6,5kk.

Alla pari kuvaa Javasta BATin kisoissa, kiitos Erja! :)

Tämä kuva on yksi mun lemppareista. Kuva: Erja S-R

Kuva: Erja S-R

Hei, nyt ei sada!

Huh, onpahan ollut viikko... Treeneistä on ollut nyt taukoa, Luxin kanssa olemme tehneet vähän puunkiertoja ja naksuttelua. Kroppaansa tuo pentu kehittää jatkuvasti ja on vielä kovin keskeneräinen, jännittävää nähdä millaiseksi se loppupeleissä kasvaa ja kehittyy. Olen tullut tulokseen, että esim. keppien opetus alkaa vasta noin vuoden iässä, sen verran hankala este kropalle. Pohdinnan alla on vielä kuinka lähden keppejä opettamaan.

Ledille tilasin ajan kontrolliin, siellä taas on otettava vastaan mitä lekurit iskee sappijutuista naamalle, toivottavasti lääke on vaikuttanut positiivisesti Ledin oireisiin. Olen yrittänyt seurata parhaani mukaan olisiko sillä mahdollisesti joitain kipuja ja tullut tulokseen, että niitä on äärimmäisen vaikeaa havaita, sillä tuo koira ei näytä niitä...

Olen yrittänyt ottaa kuvia jonkin verran, mutta huonot säät ovat sotkeneet suunnitelmia sen osalta ja muutenkin, on niin hemmetin hankalaa kuvata tätä trioa etenkin yksin, huoh, ei meinaa niistä kuvaussessioista tulla mitään :) Laatu ei päätä huimaa, siitä suuret pahoittelut, valotukset ja värit yms. päin pers... mutta ehkä sen kanssa voi elää? Tällä linkin takana muutamia kuvia, KLIK.

Eilen oli viimeinen treenikerta parin ryhmän kanssa, joita olen kouluttanut pitkin kesää ja onpa vaan haikeaa jättää se kaikki taakse. Niin on ollut heitä kivaa mennä kouluttamaan ja kehityksen näkeminen sekä motivoituneet koulutettavat on aina mukava juttu. Kortinkin olivat tehneet, johon oli muokattu kaikki kesän treenien ratapiirrokset - kyllä oli tällä tytöllä hymy herkässä :) Kiitos kuluneesta kaudesta teille, jos joku vaikka sattuisi tätä lukemaan, toivottavasti törmäämme pian uudelleen! :) Kyllä minä vaan tykkään tuosta kouluttamisesta, aina voi kehittyä ja käyttää aivojaan sekä asettaa itsensä haasteiden eteen.

Olisikohan tässä taas jorinaa riittävästi tällä erää? Toivottelen mukavia syyspäiviä!

Ledi ja keppi + pieni otus etualalla

Sisarukset temmeltää skunkkilelun kanssa

 Tiedän, tuo korva, mutta mun mielestä pystykorvat ei ole lainkaan huono juttu! :)

Tuo kokoero :)

Piirimestaruudet -11

Hubibii. Omituisten Otusten Kerhon Marsu Pilami on nyt 6kk:n ikäinen rääpäle. Pikku-ukko, jota ei nää ellei suurennuslasilla katso. No ei kai, mutta on se skidi mini ainakin tällä erää (~30cm korkea). Pääsi tyyppi pelleilemään agilitya lauantaina Javan kisojen ohessa ja vähänkö oli taas kivaa! :) Lux oppii niin nopeasti etten voi ymmärtää, lukee ohjausta, lukee esteitä ja hakee palkkaa hienosti esteiden takaa. Ei tarvitse kuin kerran näyttää, niin jo pentu ymmärtää mistä on kyse, hämmentävää...

Javan kanssa kisasin lauantaina neljä starttia ja joo, se määrä tuntuu jo jossain... Aamutuimaan aloitimme agiradalla ja tehtiin ok nolla hyvillä kontakteilla. Tuntui kyllä aikamoiselta vääntämiseltä, mutta kai se on hyvää palautetta uskominen, että olisi sujuvaa ollut. Kontakteilla tuli pidettyä jonkin aikaa ja keinusta olen edelleen iloinen! Nolla ja 2. sija.

Seuraava agirata oli myös Piirimestaruuskisan ensimmäinen rata ja ajattelin, että kai se nolla on nyt vaan tehtävä ja tulihan se sieltä. Rataan en ole kovin tyytyväinen, sillä muutama ohjaus kosahti aika pahasti, mutta hyviäkin kohtia löytyy! Nolla ja 2. sija.

Hyppärille lähdin aika jännässä mielentilassa, radalta piti saada nolla jos halusi olla mukana Piirimestaruuskarkeloissa. Onnistuin ohjaamaan Javan ohi keppien avokulmasta ja koira lähti sinkoamaan aivan väärälle esteelle... sain kalastettua Javan takaisin kepeille eikä holtittomasta kaahailusta tullut virhettä, mutta menipä tuossa taas muutama sekunti, joten tasoitusta tuli annettua aika reippaasti. Nolla ja 4. sija...

Iltapäivällä oli vielä joukkuekisa ja väsymys alkoi painaa selkeästi meitä kumpaakin. Rata lähti rullaamaan hyvin, mutta kaksi kieltoa keppien aloituksesta, voi mur. Ohjasin ihan suoraan koiran kiertämään ensimmäisen kepin ja sain todeta taas, että miksi en voi vaan luottaa. Täytyykö sitä väkisin mennä sössimään...? Ilmeisesti :)

Nojoo, eipä tainnut olla huonompi päivä siitä huolimatta vaikka tuntuu, että jäi puuttumaan paljon siitä parhaasta mitä pystymme antamaan. Tein lauantaina elämäni ensimmäisen triplanollan (nyt joku kysyy, että vasta?), keinuun voin luottaa nyt lähes 100% varmuudella (oli joka radalla juuri kuten pitääkin) ja palkintojenjaossa minulle lyötiin Piirimestaruus yksilö hopea ja joukkue pronssi tassuun. Ensin oli kuuden hylyn tyly putki ja nyt viiden nollan, vielä puuttuu ne kaksi ellipsiä ensi vuoden arvokisoihin!

Tässä pätkä Luxin pentuloikkaa:

Fiiliksissä

Hiiii, oli niin kiva kisapäivä tänään, ettei mitään järkeä! Tässä vähän tarinaa ja analyysia, vaikka aina yhtä tylsää on sellaisia lukeakin! :)

Olen todella tyytyväinen meidän menoon tänään, toki löydän aina jotain inistävää, mutta mikä euforia voi joistain asioista tulla... keinu toimi tänään samalla tavalla kuin treeneissä, joka on aika iso palkinto minulle! Omassa ohjauksessa en joitakin juttuja voi ymmärtää ja pitäisi vähän miettiä kuinka hioa niitä pelleilyjä pois. Tämän päivän kisaradat juoksin kuitenkin juuri sillä innolla, tahdolla ja asenteella, jonka olen halunnut löytää. Taas yksi etappi saavutettu, tai pari.

Yksi parhaista asioista tänään oli ehkä se, ettei ainoastaan perusvauhti riittänyt voittoon, vaan täytyi myös tehdä töitä päästäkseen palkinnoille, oli aika hienoja ratoja tyypeillä :) Meille ekalta radalta 10, ensimmäinen rima... olen tottunut jättämään Javan riittävän kauas ekasta hypystä, jolloin se saa kunnolla hakea ponnistuspaikan ja nyt ponnisti ihan suoraan riman päälle, kun tilaa oli niin vähän. Kepeiltä kaksi vikaa väliä jäi pujottelematta (??!?!?), joten jouduin korjaamaan, mur. Keinu oli se paras juttu tällä radalla ja puomi kanssa, nopsaa ja hallittua meininkiä.

Hyppäriltä nolla ja 3. sija, kärki meni ihan sadasosissa, mahtavuutta! Meillä paloi parin hypyn liiallisessa hidastuksessa aikaa eli ei tarttis yrittää niin paljoa kuitenkaan vääntää, vaikka lyhyempiä hyppyjä haluaisikin. Aika rumaa. Radan alkuun olen tyytyväinen, Java teki todella nätisti töitä. Hannalle hurjasti onnea Röllin hyppyvalioitumisesta! :))

Vikalta radalta juostiin myös nolla (tupla, jeejee!). Kontakteilla pysäytin suht kunnolla ja eihän on/offeilla ajat riitä, se on selvä se, ellei vapauta ihan heti. Valssit ei ole olleet nyt minulla kyllä ihan parhaita mahdollisia ja olen mennyt vähän töksähdellen, mutta mitäpä pienistä. Tykkäsin myös tästä radasta ja edelleen, se keinu!

Alla Javan kisaradat. Ekalla radalla ei ole oikein muuta ilakoitavaa kuin kontaktit, mutta niissä on tällä erää jo tarpeeksi ilon aihetta, ainakin minulle!

Ole, äläkä aina yritä tulla joksikin

Hups, kun viikot ovat liitäneet, tää arki vaan vie ja koneella istuminen on jäänyt vähemmälle. Nyt näppis sauhuamaan!

Lux on käynyt paristi hallilla pennuliitelemässä ja oppinut ihan hurjan nopeasti. Olen joka ikinen kerta kovin hämmentynyt sen keskittymiskyvystä ja innosta. Se tekee tosissaan ja sopivan vakavasti, mutta silti suurella riemulla. Esimerkkinä nopeasta oppimisesta on mm. putkileikkaus, jonka näytin sille ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten ja tyyppi meni sinne heti... Mitä luksusta (hehheh) ei Javan kanssa vaan, kaiken on saanut vääntää aina rautalangasta ja hilliten koiraa tai sitten en-vaan-osaa.

Javan kanssa olen aloittanut taas kasaamaan nollia vuoden 2012 arvokisoihin, joka onkin alkanut loistavasti. Kuusi kisaa ja kuusi hylkyä, joten eipä ole jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Oikeastaan ikinä ei ole ollut näin rento ja positiivinen fiilis hylättyjen suoritusten jälkeen. Typeriä virheitä, jotka on olleet täysin omia mokia, muuten ollaan tehty aika hyvää rataa. Harmittaa vähän vaan se, kun mulle on niin vaikeaa pitää tuon koiran kanssa pakka kasassa. Mitään kun se ei anna anteeksi, jos rata jossain kohti kosahtaa ja joudun pelastamaan, niin suoritus on melkoisen varmasti siinä.

Hassua jotenkin, että kaikki alkaa taas alusta. Faktahan se on, että tulostaso pitäisi kyetä pitämään yllä, etenkin kun kisoissa ei ole tähän mennessä tullut mitään ylitsepääsemätöntä vastaan. Järvenpäässä hyppärillä onnistuin jättämään yhden hypyn väliin, olin niin fiiliksissä radan hyvin rullanneesta alusta ja se fiilis vei minua sitten vähän jonnekin muualle. Hitto, mut olipa vaan kivaa liitää (huolestuttava asenne, kivaa saa olla, mut...)!

SyysSkaboista nyt ei niin mainittavaa, tein lauantaina agiradalla nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle, mutta päätin tehdä "jäätävän" ratkaisun ja ottaa keinun uudelleen. Virhettä ei olisi tullut, mutta nyt on saatava luvallinen poistuminen myös tuolle esteelle... oikein välähti tietty rata mielessä ennen keinun uusimista - en halua nähdä sitä roiskimista enää. Sunnuntaina mokailin ihan kunnolla, mutta fiilistä nostatti päivän vika rata, jossa Java oli kuuliainen keinulla :)

Nojoo, treenit jatkuu ja kisoihinkin ollaan menossa. Kattellaas!

Tässä pari videota Luxista:

Videoita ja kuvia

Perjantaina teimme Tiinan ja koirien kanssa ihan huipun reissun Nuuksioon. Aika hujahti nopeasti ja noin 4,5 tunnin lenkki meni kuin siivillä. Tehokasta tuo maastossa kävely! Oli kivaa, kun sai viimein toteutettua mielessä pitkään kypsyneen ajatuksen Nuuksioon lähdöstä. Koirilla oli hauskaa, Lux sai Neldasta kaverin ja tyypit telmivät ja remusivat kaksin ympäri metsiä, hihii! Innostuimme myös kyykkimään puskissa ja keräämään vähän mustikoita, namps!

Vähän saatiin otettua myös kuvia, niitä alla linkin takana. Älkää antako Luxin sottaisen ulkonäön haitata, kurainen pentu ja nassussakin jotain moskaa, mutta pääasia että pennulla on kivaa :)

Alhaalla linkit kuva-albumeihin.

• 28.7.-8.8.2011 Itävalta
• 12.8.2011 Nuuksio

 

Lähes 5kk

EO 2011, Javan radat: yksilö hyppy- ja perusrata (finaali puuttuu), joukkue perus- ja hyppyrata + finaali




Pentuagilitya Luxin kanssa, 4,5kk




Pentuagilitya Luxin kanssa, melkein 5kk

Road trip Itävallassa + EO 2011

Huiiiii, pari viikkoa sitten lähdimme lentokentälle ystäväni kanssa, rinkat selässä ja Java mukana. Oli aika odottava fiilis. Alpeille pääsyä olin odottanut piiiiiitkään ja European Open kutkutti kivasti massun pohjassa! Torstaina aamupäivästä lentokone laskeutui Müncheniin, jossa alkoi autonvuokraus operaatio, jonka kanssa olikin sitten monta mutkaa matkassa... huh, kun meinasi ressi ottaa vallan, vähemmilläkin mutkilla olisimme pärjänneet.

Alle saatiin tyylikkään musta Wolksvagen Polo (muita ei ollut enää jäljellä) ja nauratti (vai itketti?) jo etukäteen se 1.2 koneen huuto vuoristossa missä poloinen pieni joutui meitä kyyditsemään. No, tällä mentiin ja hyvin pyörähti matka kaikesta huolimatta käyntiin. Starttasimme kohti ensimmäistä majapaikkaa, joka sijaitsi ~20km Bad Hallista mäennyppylällä, jonne ajaminen ei ollut aivan parasta mahdollista huvia, etenkään pimeällä... Tie oli noin yhden ja puolikkaan Polon levyinen ja erittäin mutkikas.


Majapaikkaan johtavalle tielle pääsy vei sekin sitten oman aikansa. Päätimme kiertää pikkuteitä Ternbergiin ja lopulta olimme kiertäneet Münchenin kautta Passauhun, josta ostimme viimein Itävallan moottoritielle vaadittavan tarran. Sieltä jatkoimme edelleen Linziin, kunnes päädyimme lopulta Ternbergille vievälle vuoristotielle.

Parvekenäkymä

European Open alkoi perjantaina joukkuiden treeneillä. Olin aivan innoissani, että pääsisin parin viikon tauon jälkeen tekemään Javan kanssa taas agilitya ja vielä niin kisanomaisessa tilanteessa. Joo, missasin treenit. Lähdimme yli tuntia ennen ajamaan kisapaikalle, mutta ei ollut mitään tietoa siitä missä se sijaitsi, nolo minä. Selasin nettiä, mutta puusilmänä en löytänyt mitään... Lopulta saavuin kisapaikalle minuutti ennen treeniajan loppua ja hellurei, en ehtinyt enää mukaan. Höh, olisin kovasti tahtonut!

Iltapäivän vietimme Steyrissä, lähellä Bad Hallia, joka oli kiva pieni kaupunki. Illalla oli sitten EO:n avajaisseremonian vuoro.

Steyr

Avajaisseremonia

Lauantain yksilöt alkoivat hyppärillä. Rata sisälsi yhden päänvaivaa aiheuttaneen kohdan ja tulipa taas todettua, että luottoa tarvitaan edelleen tiettyihin ohjauksiin. Juoksimme varmistellun nollan ja tein yhden kohdan pidemmän kautta, yök. Vähän harmitti, sillä Java tuntui jotenkin kankealta eikä juossut muidenkaan mielestä ominaiseen tapaansa... Seuraava oli perusrata, josta pidin kovasti. Lähdin mukaan vain juoksemaan ja "treenaamaan" kontaktit, tuloksella ei tavallaan ollut enää väliä, kun finaalipaikka oli varmistunut edelliselta radalta. Kontaktit olivat hyvät, muu ei ollutkaan sitten niin kaunista. Java juoksi kuitenkin paremmin ja oli vetreämpi :))

Finaalit alkoivat iltapäivällä kaikkien ratojen jälkeen. Fiilis kisapaikalla oli hieno, yleisö oli mukana ja kannusti hylyn saaneetkin loppuun asti. Tästä pitäisi ottaa oppia myös Suomeen! Oli kivaa päästä tekemään tuollaisiin kisoihin Javan kanssa, olen nyt entistä enemmän "nauti jokaisesta treenistä ja kisasta" -asenteella mukana. En haluaisi ajan olevan niin rajallinen... Finaalin agiradalta tuli rima alas, aika olisi nollalla riittänyt kympin sakkiin (jäimme ~1s kärjestä) ja paljon olisi ollut vielä varaa itsestään puristaa, mur. Yksilön finaaliradasta en saanut videoa, joten jos joku on sattunut kuvaamaan sen, olisin kiitollinen yhteydenotosta!

Joukkuekisa oli sunnuntaina, joka aloitettiin agiradalla, meidän joukkueessa oli Daisy, Peppi, Riina ja Java. Keinulla jäin liian taakse ja Java nappasi edestä väärän esteen, kiva... muuten rata oli hyvä, lukuunottamatta lopussa tapahtunutta malttamattomuutta, mutta hylyn ollessa alla, en ohjannut rataa enää niin keskittyneellä moodilla. Hyppärillä oli vielä mahdollisuus yrittää nostaa joukkueen tulosta puhtaalla radalla ja onneksi saatiin sellainen väännettyä. Muut tekivät myös hyvää työtä ja saimme menolipun finaaliin :)

Finaalit olivat jälleen kaikkien ratojen jälkeen ja käytössä oli uusi systeemi. Yksi ISO rata, joka sisälsi neljä erilaista rataa: punainen, sininen, keltainen ja vihreä. Jokaisella joukkueen koirakolla oli eri rata ja juoksujärjestys määräytyi valitsemansa radan värin mukaan. Oli mahdollisuus käyttää hyväksi koirakoiden vahvuuksia ja välttää heikkouksia sopivaa rataa kullekin valitessa. Yhdestä hylystä joukkueen pisteiden lasku lopetettiin. Startit tapahtuivat peräkkäin, aina joukkueen kunkin koirakon tullessa maaliin. Me startattiin viimeisenä.

Järjestely tuntui ensin TODELLA oudolta ja vähän ihmettelimme, että aika leikiksi ovat tämän lajin nyt laittaneet. Lopputulos olikin muuta, finaali oli yleisöystävällinen ja samalla todellinen näytös siitä, mitä agility on parhaimmillaan. Oli hienoa olla mukana! Meidän joukkueelle yksi hyl, Javan rata oli ok, mutta keppien aloituksesta koira valui kolmosväliin (sama myös karsinnoissa) ja näitä on treenattu koko talvi...

Olen tyytyväinen kisaviikonloppuun, oli kivaa! :) Yksilössä ja joukkueessa pääsimme finaaliin, se on kaiken tänä kesänä saavutetun jälkeen hieno tulos. Olen pystynyt pitämään vireen pitkin kesää ja oppinut itsestäni, koirastani ja agilitysta lyhyessä ajassa paljon. Pienille virheille ei voi mitään, joskus niitä on tultava ja joskus ne osuvat juuri niihin tärkeisiin kisoihin. Joukkuehenki oli mahtava ja oli hienoa olla mukana jakamassa menestyneiden onnistuminen! Aika kovaa agilityporukkaa tulee kyllä Suomesta: makseille yksilön kaksoisvoitto, mini/medi -joukkueelle ja maksi -joukkueelle molemmille kirkkaimmat mitalit. Hyvä te, hienot oli pippalot! :)

 The Polo

Onneksi autossa istuessa oli muutakin katseltavaa kuin asfaltti

Kisaviikonlopun jälkeen jatkoimme ystäväni kanssa road trippiä. Bad Hallista ajoimme Gmundeniin ja Bad Ischl:n kautta Radstadiin. Seuraavana aamuna lähdimme Salzburgiin, josta seuraava majapaikka oli Zell Am See, kiva pieni kaupunki vuorten keskellä ja järven rannalla, parvekenäkymä oli myös hieno! Eksyimme yhteen ns. turistirysään, Krimmlin vesiputouksille, jonne tuli matkaa ~50km Zell Am Seestä. Reitti ylös ei ollut kummoinen, oikeastaan todella tylsä ja ihmisiä riitti kuin pipoa, mutta olihan tuokin kiva käydä katsomassa. Etenkin putouksista heijastuneet sateenkaaret olivat hienoja!

 Krimmlin putoukset

Pieniä ja vähän isompiakin kaupunkeja tuli katseltua. Innsbruckissa tallustelimme muutaman tunnin, jonka jälkeen kurvasimme vähän syrjemmälle etsimään vaelluspaikkoja. Koska meillä ei ollut läppäriä mukana, oli tiedon saanti ympäristöstä hieman rajallista... lopulta ajoimme 2020m korkeuteen paikkaan nimeltä Kühtai ja Polo huusi jälleen. Illalla oli hieno ilma, maisemat olivat alla olevien kuvien mukaiset ja ilta oli hauska!

 Kuvaa autosta.

Samassa paikassa yritimme pidempää vaellusta, ihan huipuille asti, mutta kaatosade sotki hyvän suunnitelman. Palasimme alemmas alppimajaan ja sateen loputtua jäimme samaan korkeuteen jatkamaan vaellusta. Pilvisellä ilmalla on ehkä vähän turhaa lähteä ylös, jos on halua nähdä jotakin ja Italian puolelta oli tulossa suuri sadealue ukkosen kera meitä kohti...

Aamulla lähdimme ajamaan alaspäin Söldeniin ja siitä edelleen Ötztal Alpeille Ventiin, 1900 metrin korkeuteen. Ventissä teimme pari vaellusta ja kiipesimme melko lähelle paikkaa, josta Ötzi löydettiin. Korkeimmillaan taisimme käydä lähes 3000 metrissä. Hienoja reittejä tuli kierrettyä ja säistä huolimatta oli mahtista päästä taas vuorille!

 Välillä oli lämmin...

 

...ja muutamaa hetkeä myöhemmin saattoi tarvita jo takin huppua.

Reissukoira Java täytti matkan aikana 6-vuotta (jo...) ja vietti syntymäpäivänsä ekstraherkkuja syöden sekä vaeltaen. Mimmillä oli selkeästi hyvä fiilis, ruokaa, vuoret ja kaikki huomio ihmisiltä :) Olen kyllä edelleen niin kiitollinen tuosta koirasta, olen iloinen tämän kesän tuloksista jo sen vuoksi, että sain kokea sen kaiken juuri Javan kanssa. Lässynlää, mutta mitäpä totuuttaa kiertämään :) Onnea 6-vuotias pieni koirani, elämäni koira!

Lux tervehti minua puolisen tuntia kun palasin kotiin, ei meinannut löytyä loppua sille seremonialle millään. Oli se ~1,5 viikossa ehkä vähän kasvanut, ehkä? Pieni se silti on kuin mikä. Pieni iloinen pippuri, eikä sen hännän heilutukselle löydy rajoja. Ja Ledi, niin, oli Ledikin aika innoissaan :) on hauskaa nähdä kuinka koko lauma näyttää onnensa siitä, että ovat jälleen yhdessä porukassa liikenteessä, ihan tiiminä.

Hieno oli reissu ja pidempäänkin olisin tien päällä voinut tuolla puolen maapalloa olla, mutta tuntui se kotiin paluu myös yllättävän kivalta :) tiistaina oli taas ensimmäiset koulutukset kesän jälkeen ja oli todella hauskaa nähdä pitkästä aikaa heitäkin. Tästä se lähtee taas rullaamaan, eiku alusta vaan, nollia keräämään ja sillai!

 Reissutrio kiittää!

Myöhemmin isken kasan videoita Javan ja Luxin menosta, sekä albumin verran kuvia reissusta. See you!