Hello all of you!

News for visitors from abroad! Now you can read about us in English, just go and click that In English -link above. I'm so excited about this! :)

 

Java

Kulunut loma on ollut mitä mainioin, olen ehtinyt jopa treenaamaan muutaman kerran. Javan puomitreenissä tapahtui edistystä, ts. nyt koira juoksee paremmin alastulon päähän vaikka jään pitkälle taakse. Pohtiminen hallilla on niin antoisaa. Cool, kyllä mulla on vahva tunne, että edes joku asia on menossa aikalailla oikeaan suuntaan :)

"Tie ei ole vaikea. Tarvitaan vain tahtomista ja ei-tahtomista."

Jibijee, lomafiilis - ihan huippujuttu, kun ehtii tehdä vaikka mitä kivaa ja hauskaa! :)

Eilen kävin vähän treenaamassa molempien koirien kanssa, ja kouluttamassa mukavaa ryhmääni. Nyt pitäisi alkaa tekemään jotakin järkevää treenisuunnitelmaa, koota ihan vaikka paperille mitä tulisi treenata ja mitkä asiat vaativat vielä vahvistamista, sekä koirassa että minussa. Kepit ovat onneksi ottaneet huiman edistysaskeleen, kuten olen tässä kirjoitellut. Juuri katselin viime vuoden lopulta joitakin keppitreeniin kohdistuvia videoita, ja en voinut kuin pudistella päätäni millaista kökköä ollaan saatu Javan kanssa silloin pari kuukautta sitten aikaan... huuuuuh, ja koiralle tulee vaan ikää lisää, mihin tää aika oikein menee? Voinpahan todeta taas oppineeni jotakin, joka on kuitenkin se paras juttu!

Ja seuraavaksi hukutan teidät kuvasaasteeseen, ollos hyvä! Toivottavasti jaksatte katsella, minulla on ollut aina yhtä hauskaa kuvatessa näitä:

- uusi albumi, Talvi 2011
- Ledille & Javalle pari kuvaa
- albumiin Misc. pari kuvaa

Hyr-hyr-hyrrä

 

Lumimies

Banzaiii!

Kyllä me treeneissä...

Niinpä niin. Kävin tänään pikaisesti treenaamassa koirat hallilla, molempien kanssa oli todella hauskaa tehdä. Ledi oli aivan innoissaan päästessään pitkästä aikaa liitämään, kääntyi nätisti Lediksi ja teki kivasti pientä tekniikka pätkää. On se niin mukava hassu koira.

Java oli todella hyvä tänään. Keppien kanssa riitti riemua, Java haki täydestä vauhdista sisälle avokulmiin ja suoristi linjan itse ekaan väliin, NIIN parasta! Kyllä tämä vielä tästä, en olisi uskonut kyllä tällaista päivää näkevänikään, kun ennen flikka painoi suoraan keskelle keppejä... nyt keskittyy, kokoaa, ja kykenee taipumaan tiukasti kovasta vauhdista kepeille, ei tarvitse enää niin "suurta" himmausta taipuakseen. Putkikulmat olivat kanssa tosi hyviä, ei ainuttakaan kieltoa vaikka leikittiin miten. Oli kyllä niin hyvät treenit, jäi hyvä mieli, ja koirille kans! :)

Käytin Javan tänään myös lihashuollossa. Fyssari totesi koiran olevan ok, ei löytänyt mitään mainittavaa, iski jumppaohjeet käteen ja ehdotti ylläpitoa niillä, sekä etuosan vahvistamista. Java on tällä hetkellä hieman pulska (...), ei se oikeasti mikään niin läski ole, mutta selkeästi massavampi mitä on koskaan aikaisemmin ollut (on ollut lihaksistoltaan aina sellainen ns. kuiva tyyppi, selkäranka ja kaikki ovat tuntuneet...). Oikeastaan vain hyvä, sillä tuntuu, että Java on pystynyt sen ansiosta kehittämään paremman lihasmassan luidensa ympärille. Nyt pari päivää Javalle iisiä, ja sitten mennään taas!

Pakkaset eivät ole onneksi kummemmin haitanneet, lenkeillä kun pysyy liikkeessä niin ei palele. Koirat pitävät itsensä lämpimänä juosten rallia lenkkien ajan, niin eivät pienet tassutkaan jäädy niin helposti. Huuh, kai tämä arktinen ilmasto sitten joskus helpottaa... :)

"Hallitse mielesi, ettei mieli hallitse sinua"

Aivan ensimmäiseksi, onnea Springrotin Chamberlain, Ledi! Ledin ikämittari pompsahti tänään lukuun kahdeksan, ja on jälleen todettava tuttuun tapaan, kuinka aika kiitää hurjaa vauhtia ja minne se hiekka tiimalasissa oikein valuu?

Ledi on ollut minulla pian kahdeksan vuotta. KAHDEKSAN. Toivon suuria määriä vuosia yhdessä tallusteltavaksi vielä tästä eteenpäin. Olen kasvanut Ledin kanssa, elänyt sen kanssa mm. murrosiän värittämät vuoteni tähän päivään. Ledi on pieni taistelijakoira, jolla on valtava elämänilo, suuri sydän, loputon ruokahalu ja hellyyden kipeys. Ledi pursuu onnea ja se rakastaa pieniä asioita, omia ihmisiä, luita, ystäviäni, ruokaa, leluja, nukkumista, koirakavereita, pehmoisia tyynyjä, talvea ja pakkaspäiviä, lumipalloja, ulkona oloa sekä rauhoittumista.

Olen niin kiitollinen siitä kaikesta mitä olen Lediltä oppinut ja mitä kaikkea olen sen kanssa kokenut. Ledi on Javan kanssa yhdessä täydentänyt paketin, sen, mistä muodostuu meidän tiimimme. Ledi on selvinnyt myös hienosti sairauksista, jotka ovat sen terveyttä koetelleet tässä parin vuoden sisään. Toivon niin, että taistelu olisi takana päin, eikä moisia pöpöjä olisi näkyvissä enää tulevaisuuden horisontissa.

Kaikesta huolimatta, onnea maailman parhaalle, 8-vuotiaalle Ledille! :) Alta löytyy pieni video, joka sisältää pätkiä Ledin elämästä näiden kahdeksan vuoden varrelta.

Ja hyrrä-Javaan, joka kisasi eilen kaksi starttia Kirkkonummella. Eipähän ole paljon mainittavaa ko. kisoista, olen suht surkea ohjaaja, olin jotenkin aivan pihalla... ensimmäiseltä radalta vitonen, putken kielto, joka johtui täysin omasta sössäämisestä. A ja puomi ok, vaikkakin A aika hidas meille. Keinu oli ruma, josta arvasin toisen radan tempauksen -> toisella radalla Java teki lentokeinun ja putosi karun näköisesti kuonolleen hiekkaan, ei hyvä... onneksi huomenna fysioon. Otin keinun uudelleen ja sen kertainen ilo loppui siihen.

Seuraavat skabat joskus maaliskuussa, katsoo nyt...

Skabadapaduuu!

Suhteellisen kirpaiseva pakkassää ollut tänään, onneksi ei ole ollut minkäänlaista viimaa, niin tarkenee ihan hyvin vaatekerrosten kera! Aurinko piristää huomattavasti päivää ja antaa lisäenergiaa kummasti. Tänään oli kyllä mukava iltapäivä Hyvinkään kisoissa, lämpimässä hallissa :) Hyvä ystäväni, joka on myöskin koiraihmisiä, muttei harrasta, oli mukana katsomassa kisoja. Kiitos seurasta, oli kivaa! :)

Java aloitti tauon jälkeen hyvin, viimeksi kisasimme marraskuun alkupuolella, ja nyt oli ilo palata pitkästä aikaa takaisin kehänauhojen sisäpuolelle. Oli rento meininki tehdä, oikeastaan kummallisen rento, ajatellen tauon jälkeen ensimmäisiä kisoja. Yleensä olen törttöillyt aina jotakin typerää.

Ensimmäiseltä radalta tuli varovainen nolla, olin parissa kohtaa Javan tiellä, istutin kontakteilla hetken -> 6. sija (harvoin mineissä näin tiukkaa kärkeä, lisää tätä!). Toinen rata oli enemmän meidän tyylinen, hieman teknisempi pätkä, mutta kuitenkin sai juosta. Edellisen radan tönkkö ohjaus laittoi tekemään töitä, kontaktit pysäytin, mutta päätin vapauttaa aikaisemmin, kun ovat alkaneet toimimaan. Tuloksena nolla ja voitto, ei huono, kun kisassa oli 71 koiraa :) Tämä rata oli muutenkin parempi, olin rennompi ja luottavaisempi, sekä todella nautin tekemisestä. Toinen tuplanolla on minulle henk.koht. hieno saavutus! Java oli hieno, oli ilo kisata jälleen sen kanssa!

Ledi oli kisapaikalla turistina ja hömelöi omiaan, oli hauskaa, kun sekin mahtui nyt mukaan. Yleensä auto on tungettu niin täyteen koiria, ettei kuin "pakolliset" kisakumppanit mahdu sulloutumaan taakse häkkiin. Nyt oli tilaa "pikkuiselle" Ledillekin <3

Jepsjee, nyt untenmaille!

Lurjus

Talven hurmiossa

Hellurei

Viikko on mennyt ajoittain kärvistellen ja tuskaillen kesää kohti, en välitä talvesta, en. Ihan parasta on, kun viime päivinä on paistanut aurinko, eivätkä kymmenen asteen pakkaslukemat ole tuntuneet lainkaan niin pahoilta mitä hetki sitten!

Javan kanssa kävin treenaamassa viime keskiviikkona. Treenit menivät kivasti ja luottamus omaan, sekä koiran tekemiseen pysyi treenien ajan korkealla, oli hyvä fiilis mennä! Etenkin treenien viimeinen ratapätkä oli hyvä, puhtaasti 23 esteen pätkä aikamoisten hifistelyjen kera, jee :) Vaikka huimaa kehitystä on tapahtunut ja usein saa lähteä aika eufoorisen fiiliksen viemänä jäähdyttelylenkille, on silti vielä paljon petrattavaa.

Ledi pääsi tänään ensimmäistä kertaa kastraation jälkeen juoksemaan ilman remmiä. Tyyppi juoksi koko lenkin ajan ympäriinsä. Touhotti, haisteli, nuuhki ilmaa, leikki yksin lumikokkareilla, eikä malttanut ollenkaan olla paikallaan tai kävellä rauhallisesti, ei sillä, että tarvitsisikaan. Ledin riemua on niin kiva katsella :)

Työharjoittelu loppui ja tilalle jäi ikävä, viihdyin siinä paikassa niin hyvin. On jotenkin todella haikeaa siirtyä takaisin "arkeen". Siellä kulunut aika ei tuntunut ollenkaan arjelta, sillä sain tehdä sitä mitä halusin, toteuttaa itseäni. Se oli paikka, jonne oli joka aamu mukava mennä, eikä aika käynyt koskaan pitkäksi.

Pakko on vielä kertoa viimeöinen seikkailuni unien maailmassa. Olen nähnyt viime aikoina todella outoja unia, on tullut monesti mietittyä mikä on tapahtunut oikeasti ja mikä ei, mitä tein edellisenä päivänä ja oliko se unta jne. Viimeöinen tuskin tapahtui oikeasti. Olin vuoristomaisemissa juoksemassa maratonia, reitti oli aika rankka, maisemat vilisivät silmissä ja muistan ryömineeni hikihatussa ja nelinkontin ylös jyrkkää nousua, joka edelsi maalia. Maaliin tullessa totesin, ettei aika ollut tyydyttävä ja lähdin juoksemaan reitin samantien uudelleen. Paransin puolella tunnilla. Herätessä huvitti, suht lennokasta :D

Viikonloppuna olemme menossa Javan kanssa parin kuukauden tauon jälkeen kisoihin, katellaas.