Tiistaina iltapäivästä kävi suunta kohti hallia kera Jennin ja parsoneiden. Minulla oli koko kolmikko mukana, Moonakin, sillä se on edelleen hoidossa meillä. Ledi ei treenannut tällä kertaa, noiden kahden sheltin treenaamisessa ja parin parsonin treenien avustamisessa meni ihan kohtalaisesti aikaa.
Aloitin Moonan kanssa, ja voi jessus sitä taistelun määrää. Pohdimme siinä muutaman tovin voimmeko tehdä yhteistyötä vai emme, meni varmaan 10min ennen kuin löysin jonkinlaisen sävelen tekemiseen :D Moona veti mua ihan 6-0, näytti näkyvästi keskaria ja yritti siinä sivussa hajottaa itsensä, huh!? Loppujen lopuksi sain treenin sujumaan ihan ok, rata sisälsi Moonalle vaikeita käännöksiä. Myös A alkoi sujua, kun palkkailin useampaan kertaan Moonan suoritustapaa rauhallisemmaksi. Ensimmäinen A oli suht selkäpiitä karmiva, Moona tuli hullun kovaa ja voimalla harjan yli, suoraan alastulon loppuun... Hetken keräilin itseäni ja katselin onko koira palasina vai ei, mitään ei onneksi käynyt, hurja otus. Mut että mä tykkään koirista joilla on kunnolla luonnetta ja tahtoa tehdä!
Javan kanssa tein radan pariin kertaan + lopuksi treenasin itsenäistä suoritustapaa kontakteilla, joka meni ok, vauhtia saisi olla enemmän. Otin myös Javalle vaikeita jyrkempiä lähestymiskulmia kepeillä. Perustreenit.
Keskiviikkona oli vuorossa Sarin treenit ja nyt todisimme jälleen meidän olemassa olevan kääntöpuolen, joka on totaalinen kaaos. Sarikin totetsi ettei ole nähnyt Javaa koskaan sellaisena kuin ke, enkä kyllä minäkään pitkään aikaan.
Koiralla oli hukassa korvat ja varmaan silmätkin. Nyt oli Javan vuoro näyttää oikein kunnolla miltä näyttää keskisormi... Haistatti mulle heti ensimmäisessä lähdössä, varasti. Nosti ahteria ja hiipi lähdössä kokoajan, mikä on todella harvinaista. Rata meni tämän mukaisesti. Javalla oli raivokas sukkulavaihe päällä, suihki sinne ja tänne, ei kääntynyt mitenkään päin, jätti kepit kesken yms. Ja mun viimeinenkin ripe ohjaamistaidosta oli jäänyt lämmittelylenkin varrelle, olisi kai pitänyt käydä hakemassa... Huh, mitkä treenit! Palautti kivasti ja toi lisää pilkettä silmäkulmaan, sekä voimaa yrittää enemmän!
Eilen kävin hakemassa mattoa, ja kunhan saan puuniittarin käsiini, niin vuoraan sillä alastulopalan ja pikkupuomin. Jee! Matto-ostoksilta kruisailin Vantaalle ja kävin ennen koutsaamista morjenstamassa pikaisesti pennut, ja sitten hallille. Voin edelleen todeta rakastavani kouluttamista, ja kerta kerralta enemmän. Mulla on ehkä maailman paras ryhmä, ja se ryhmähenki on jotain niin... :) I'm so happy!
Kunnon kevättä odotellessa, pidetään hännät ja peukut korkealla, jotta tämä lumi väistyisi pian pois lämpöisen ilman alta!
2 kommenttia:
Tuo kuulostaa kyllä NIIIN Moonalta... :D Ihanaa, että se on päässyt taas treenaamaan. Ei ihme, että raivoa löytyy heh heh. Miljoonasti vielä kiitos kaikesta :)
Monsis on Monsis, ja äläpä turhia kiittele! =)
Lähetä kommentti