Siis voi huhhuh... jos teksti on sekavaa, niin johtunee siitä, että sanojen löytäminen saattaa tällä hetkellä olla hieman haastavaa. Oli aivan mahdottoman hieno viikonloppu Nastolassa, oli niin super tunnelma ja iloinen meininki, hyvää seuraa, kiva kisapaikka ja lenkkimaastot, ihania ihmisiä, hienoja koiria, hyviä suorituksia ja jännittäviä hetkiä.
Lauantaina aamusta hurruuteltiin kisapaikalle taistelemaan joukkuekisan 3. (Java) ja 4. (Neon) osuudet. ATD:n joukkueessa starttasivat Katri & Essi, Outi & Nasta, minä & Java ja Jenna & Neon, oli aikas mahtavaa mm. kisata Jennan kanssa samassa joukkueessa. Vetäistiin hyvät pohjat Jennan ankkuriosuudelle (kolme nollaa, joista yhdellä oli vähän yliaikaa) ja flikka varmisti Neonin kanssa taitavasti joukkueellemme mini-luokan suomen mestaruuden. Suuuuper ja huhhuh, vedettiin me aika hyvin! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! :)
Iloinen jengi
Noooo, eipä auttanut kun nollata ja lähteä luomaan sunnuntain yksilökisaan hyvää virettä. Muutamaan otteeseen taisimme keskustella minien karsintaradan profiilista, onko se hankala vai ei ja mitkä kohdat saattaisivat karsia jengiä jatkosta. Pidin radasta kovasti, se laittoi miettimään, keskittymään, taistelemaan ja tahtomaan päästä se puhtaasti maaliin. Huh sitä latauksen keräämisen määrää, itsensä piiskaamista, keskittymistä ja pahoin voimista... olin lähtökarsinassa aika paniikissa ja huono vointinen, joka on outoa, sillä en ole juurikaan kokenut jännityksen tunteita ennen kisaratoja. Nyt tunsin perhosten pippalot vatsassani, ehkä kaikkien kisaamieni vuosien edestä.
Minulla oli niin hyvä fiilis lähteä radalle ja olin onnellinen, että pääsin juoksemaan juuri Javan kanssa. Tuo koira on mulle niin kaikki ja se tapa, jolla Javan kanssa täytyy tehdä töitä on niin... :)) Mitään ei ehdi miettimään tai pelastamaan, kaikki on valmisteltava edellisillä esteillä ja tehtävä niin hyvin kuin osaa tai muuten pakka hajoaa. Veitsen terällä meneminen on vaarallisen hienoa! Radasta en muista oikeastaan juuri mitään muuta kuin sen tappelun määrän, vahvan keskittymisen ja luoton. Taisteltiin puhtaalla suorituksella maaliin, lopullinen sijoitus toinen ja menolippu finaaliradalle kisaamaan kovia koirakoita vastaan. Toiveiden täyttymys!
Sitten se finaali. Olin ennen rataa ihan lamaantunut, poissaoleva ja varmaan todella vihaisen näköinen, sillä keräsin latausta ja keskittymistä itseeni todella ankarasti. Starttasimme viimeisten joukossa, meidän jälkeen tulivat vielä ne koirat ketkä olivat juoksussa. Oli aika vaikeaa yrittää kasata siinä vaiheessa itseään, kun Jenna oli tullut Neonin kanssa maaliin tehden upean nollan. Olisi tehnyt mieli juosta onnittelemaan siinä liikuttuneessa tilassa heitä, mutta oli mentävä heti Caron ja Kertun hienon radan jälkeen tekemään omaa suoritusta, joten tyydyinpä läiskimään itseäni reisiin ja poskiin, että nyt tyttö, juokse piru vie. Ja mehän juostiin. Tosin otettiin kommenttien mukaan varmistellen puomi ja A ;) Armotonta tahtoa loppuun asti ja puhtaalla radalla maaliin aikamoisen fiiliksen kera!
Oli niin jännittämistä siinä vaiheessa kun finaali oli ohi ja tuloksia ei kuulunut, että kuka, mitä, häh? Mikä on kärki?? Kunnes... SM-1 Neon, SM-2 Java, SM-3 Riina ja SM-4 Kerttu. Tää on aikamoisen mahtavuutta ja niin pienillä aikaeroilla vielä, olis voinut käydä ihan mitä vaan, kovassa seurassa saatiin pinkoa! :) Mut huh, meille Javan kanssa siis SM-hopeaa ja ATD:lle kaksoisvoitto. Jennalla meni suomen mestaruuden lisäksi aika kivasti, kun kymmenen kärjessä oli kolme kasvattia, Neon, Java ja Calle. On tää vaan jotain niin...
Onnittelut kaikille menestyneille, hyviä ratoja tehneille ja suorituksiinsa tyytyväisille. SUURI kiitos kaikille meitä tsempanneille, kisa- ja treenikavereille, koulutettaville ja mitä vielä... kiitän suuresti myös kaikkia heitä, jotka ovat uskoneet meihin silloinkin, kun minä en ole. Kulunut vuosi on ollut taistelua täynnä, töitä on tehty monilla muillakin osa-alueilla kuin treenikentällä, eikä ole epäselvyyttä, ettei mikään ole tullut ilmaisena!
On parasta, kun on ihmisiä kenen kanssa jakaa tämä fiilis. Oli niin hienoa kun joukko populaa tuli aidosti onnittelemaan ja halaamaan, huuuuuuh, olette vaan niin mahtavia! Jennalle jälleen kerran kiitos upeasta koirasta ja kilpakumppanuudesta, jota parempaa ei vaan voisi olla. Kiitos kaikille hienoille ihmisille, en ole kyennyt kuvitelemaankaan miten paljon arvokkaita asioita tässä ympärillä onkaan...
Tämä kuva kertoo luultavasti aika paljon:
Javan yksilökisan videot alla:
Karsintarata alla
Finaalirata alla
Enpä olisi tällaiseen uskonut pystyväni tällä hetkellä, kaikilta viikonlopun radoilta puhdas rata ja vielä näin hienot sijoitukset. Nyt tiedän pystyväni, jos tahdon. Kiitän ja kuittaan, kohti uusia haasteita!