Hei Sinä!

Olen vaihteeksi viettänyt muutaman tovin analysoiden videoita ja kerta toisensa jälkeen voin todeta, että on aika karmeaa katsottavaa miten koira liikkuu, kun ohjaaja ohjaa linjat päin p:tä. Siihen voi lisäksi miettiä korkeat rimat ja ison ja/tai raskasrakenteisen koiran jne. Hidastettuna katsominen on jes, oppimiselta ja karun totuuden paljastumiselta ei voi välttyä!

Palailin eilen juoksutekniikka- ja vetotreenien pariin, oli pidettävä hetki lepoa SM-viikonlopun jälkeen, kun painoi jaloissa jo ihan tarpeeksi ilman rankkoja treenejä. On tuo kisaaminen vaan oikeasti aika mehut vievää puuhaa, henkinen puoli on niin tärkeässä asemassa, jatkuva lataaminen ja sen purku saattavat väsyttää vielä pari päivää kisojen jälkeen... Se keskittyneisyyden tunne on kyllä jotakin mieletöntä, "tässä ja nyt", vain minä ja koira, ympäristön äänet kuuluvat jostakin kaukaa sekä oma keho ja ajatukset ovat täysin hallinnassa. Vau.

Asiasta kolmanteen, minulla on ihan parhaat ryhmäläiset! Menin hallille kuluneella viikolla kouluttamaan ja kun tulin ovesta sisään, he sanoivat: "katso mitä me tehtiin sulle". Siellä oli pöydän päällä kukkia, kortti, kakku ja shampanjaa. Hymyilyttää vieläkin, kiitos te! :)) Oli pakko lavastaa tilanne myöhemmin toisen kakun kanssa, kun alkoi harmittaa, etten ottanut kuvaa hallilla pöydästä. Tää tahtoi muiston ja tuossa alla sellainen nyt on!

Luumu on nyt päälle 3kk vanha epeli ja jalkaiän saavuttanut mangusti. Yritin ottaa seisomakuvaa, mutten oikein onnistunut, joten on tyytyminen nyt näihin "odota mihin asentoon koira jää" -kuviin. Klikkaa itsesi albumiin. Mikä tuo häntä on? :)

Luxin lemppari.

Erja S-R otti kuvan pienestä taistelijasta.

 Väritys on kiva vastakohta tummalle Javalle.

Fiilistelyä ja paluuta maan pinnalle

Hihih. Hieno fiilis, edelleen! Eiliset treenit tosin palauttivat aika hyvin maanpinnalle, vielä on töitä tehtävänä. Sarin treeneissä juoksimme eilen, saattoi vähän painaa viikonloppu jaloissa, kun 15min yhtäjaksoinen juokseminen ei ollutkaan niin helppoa kuin viikko sitten, mutta ehkä se sallitaan.

Lux on ATD:n penturyhmässä, joka on ennen Javan treenejä, en ole käynyt siellä pennun kanssa vielä kunnolla. Eilen kävin vähän leikkimässä Lupuksen kanssa ryhmän vuorolla ja otettiin samalla Jennan ja koirien kanssa parit kontaktit, kun Sarilla oli treenisuunnitelmissa hyppyrata. Vähänkö "hiillostettiin" koiria, ihan älytöntä juoksemista, huutamista ja melskaamista (mene, mene, mene!), että varmasti tulisivat kontakteista läpi. Joo, no epäonnistuttiin siinä mielessä etteivät tulleet. Meitä nauratti niin paljon, kun teimme paria teknisempää juttua ensimmäisellä kahdella esteellä ennen puomia ja ei toiminut yhtään. Ollaan mekin mestarit. Hahhah, voi meitä :D

Lux teki penturyhmässä vähän suoraa, suht lyhyttä putkea. Leikin lomassa laitoin välillä putkeen ja tein jopa pientä umpikulmaa. Vähänkö meillä oli siistiä, se on niin innoissaan menossa! :) Pentu täytti muuten 14vko tällä viikolla, korkeutta n. 25cm.

Video pikku-tyypin kanssa pelleilystä hallilla, hihii:

Ja pakolliset fiilistelyt viikonlopulta :)

Keskittyminen ennen finaalia (c) kepeataival.fi

Keskittyminen finaaliradalla (c) Sini Lindroos

Finaaliradan viimeiset takakurvit (c) Sini Lindroos

 Maalissa :) (c) kepeataival.fi

Iida, Jenna, minä ja Sari (c) kepeataival.fi

Kärkikolmikko (c) kepeataival.fi 

Agilityn SM-kisat 2011

Siis voi huhhuh... jos teksti on sekavaa, niin johtunee siitä, että sanojen löytäminen saattaa tällä hetkellä olla hieman haastavaa. Oli aivan mahdottoman hieno viikonloppu Nastolassa, oli niin super tunnelma ja iloinen meininki, hyvää seuraa, kiva kisapaikka ja lenkkimaastot, ihania ihmisiä, hienoja koiria, hyviä suorituksia ja jännittäviä hetkiä.

Lauantaina aamusta hurruuteltiin kisapaikalle taistelemaan joukkuekisan 3. (Java) ja 4. (Neon) osuudet. ATD:n joukkueessa starttasivat Katri & Essi, Outi & Nasta, minä & Java ja Jenna & Neon, oli aikas mahtavaa mm. kisata Jennan kanssa samassa joukkueessa. Vetäistiin hyvät pohjat Jennan ankkuriosuudelle (kolme nollaa, joista yhdellä oli vähän yliaikaa) ja flikka varmisti Neonin kanssa taitavasti joukkueellemme mini-luokan suomen mestaruuden. Suuuuper ja huhhuh, vedettiin me aika hyvin! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! :)

Iloinen jengi

Noooo, eipä auttanut kun nollata ja lähteä luomaan sunnuntain yksilökisaan hyvää virettä. Muutamaan otteeseen taisimme keskustella minien karsintaradan profiilista, onko se hankala vai ei ja mitkä kohdat saattaisivat karsia jengiä jatkosta. Pidin radasta kovasti, se laittoi miettimään, keskittymään, taistelemaan ja tahtomaan päästä se puhtaasti maaliin. Huh sitä latauksen keräämisen määrää, itsensä piiskaamista, keskittymistä ja pahoin voimista... olin lähtökarsinassa aika paniikissa ja huono vointinen, joka on outoa, sillä en ole juurikaan kokenut jännityksen tunteita ennen kisaratoja. Nyt tunsin perhosten pippalot vatsassani, ehkä kaikkien kisaamieni vuosien edestä.

Minulla oli niin hyvä fiilis lähteä radalle ja olin onnellinen, että pääsin juoksemaan juuri Javan kanssa. Tuo koira on mulle niin kaikki ja se tapa, jolla Javan kanssa täytyy tehdä töitä on niin... :)) Mitään ei ehdi miettimään tai pelastamaan, kaikki on valmisteltava edellisillä esteillä ja tehtävä niin hyvin kuin osaa tai muuten pakka hajoaa. Veitsen terällä meneminen on vaarallisen hienoa! Radasta en muista oikeastaan juuri mitään muuta kuin sen tappelun määrän, vahvan keskittymisen ja luoton. Taisteltiin puhtaalla suorituksella maaliin, lopullinen sijoitus toinen ja menolippu finaaliradalle kisaamaan kovia koirakoita vastaan. Toiveiden täyttymys!

Sitten se finaali. Olin ennen rataa ihan lamaantunut, poissaoleva ja varmaan todella vihaisen näköinen, sillä keräsin latausta ja keskittymistä itseeni todella ankarasti. Starttasimme viimeisten joukossa, meidän jälkeen tulivat vielä ne koirat ketkä olivat juoksussa. Oli aika vaikeaa yrittää kasata siinä vaiheessa itseään, kun Jenna oli tullut Neonin kanssa maaliin tehden upean nollan. Olisi tehnyt mieli juosta onnittelemaan siinä liikuttuneessa tilassa heitä, mutta oli mentävä heti Caron ja Kertun hienon radan jälkeen tekemään omaa suoritusta, joten tyydyinpä läiskimään itseäni reisiin ja poskiin, että nyt tyttö, juokse piru vie. Ja mehän juostiin. Tosin otettiin kommenttien mukaan varmistellen puomi ja A ;) Armotonta tahtoa loppuun asti ja puhtaalla radalla maaliin aikamoisen fiiliksen kera!

Oli niin jännittämistä siinä vaiheessa kun finaali oli ohi ja tuloksia ei kuulunut, että kuka, mitä, häh? Mikä on kärki?? Kunnes... SM-1 Neon, SM-2 Java, SM-3 Riina ja SM-4 Kerttu. Tää on aikamoisen mahtavuutta ja niin pienillä aikaeroilla vielä, olis voinut käydä ihan mitä vaan, kovassa seurassa saatiin pinkoa! :) Mut huh, meille Javan kanssa siis SM-hopeaa ja ATD:lle kaksoisvoitto. Jennalla meni suomen mestaruuden lisäksi aika kivasti, kun kymmenen kärjessä oli kolme kasvattia, Neon, Java ja Calle. On tää vaan jotain niin...

Onnittelut kaikille menestyneille, hyviä ratoja tehneille ja suorituksiinsa tyytyväisille. SUURI kiitos kaikille meitä tsempanneille, kisa- ja treenikavereille, koulutettaville ja mitä vielä... kiitän suuresti myös kaikkia heitä, jotka ovat uskoneet meihin silloinkin, kun minä en ole. Kulunut vuosi on ollut taistelua täynnä, töitä on tehty monilla muillakin osa-alueilla kuin treenikentällä, eikä ole epäselvyyttä, ettei mikään ole tullut ilmaisena!

On parasta, kun on ihmisiä kenen kanssa jakaa tämä fiilis. Oli niin hienoa kun joukko populaa tuli aidosti onnittelemaan ja halaamaan, huuuuuuh, olette vaan niin mahtavia! Jennalle jälleen kerran kiitos upeasta koirasta ja kilpakumppanuudesta, jota parempaa ei vaan voisi olla. Kiitos kaikille hienoille ihmisille, en ole kyennyt kuvitelemaankaan miten paljon arvokkaita asioita tässä ympärillä onkaan...

Tämä kuva kertoo luultavasti aika paljon:

Javan yksilökisan videot alla:

Karsintarata alla

Finaalirata alla

Enpä olisi tällaiseen uskonut pystyväni tällä hetkellä, kaikilta viikonlopun radoilta puhdas rata ja vielä näin hienot sijoitukset. Nyt tiedän pystyväni, jos tahdon. Kiitän ja kuittaan, kohti uusia haasteita!

Huhhuh...

Takana on viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Lauantaina pukkaa joukkuekisaa (Javan velipuoli ja Luxin täysveli Neon kisaa samassa joukkueessa:) ja sunnuntain yksilössa starttinumeromme on noin kymmenen viimeisen joukossa, mahtavuutta, saa hieman odotella. Tällä mennään!

Lux on nyt 13-viikkoinen penneli ja epävirallisten mittaustulosteni mukaan korkeutta on sellaiset 24cm. Taitaa tyyppi olla myös isona Pikku-Hukka.

Javan käytin fysiossa alkuviikosta ja koira oli kuulemma pysynyt kunnossa. Hieno homma! Javan huoltokeikan jälkeen ajoin hallin kautta kotiin, Lux pääsi leikkimään esteiden sekaan ja leikin lomassa myös pari kertaa putkeen. Se tykkää ihan hirmuisesti :) On huomannut jo radalla juoksevat koirat ja sen mielestä on sitä siistinpää mitä enemmän mukana on vauhtia ja asennetta.

Kyllä tää kolme koiraa tuntuu jo siinä miten saada kaikille suht tasapuolisesti aikaa ilman, että elämä pyörii ainoastaan koirien ympärillä. Silti tuntuu, että lauma on juuri nyt sellainen, kuin sen kuuluu olla. Jotain puuttui, ja se puuttuva palanen on nyt täytetty.

Pennut ovat ihania. On mahtavaa seurata niiden kehitystä ja sitä kuinka ne oppii, hoen tätä aina, mutta sitä se vain on! On myös jännää olla taas sen haasteen edessä, mitä uusi koira tuo tullessaan ja riittävätkö taidot kouluttaa koirasta sellainen, kuin ajatuksissa siintää vai ei :) Toisaalta toivoisin, ettei tuo kasvaisi ikinä...

Ryhmäläiset olivat tänään niiiin hienoja. On sanoin kuvaamattoman hienoa nähdä heidän kasvoiltaan kuvastunut ilo, oivaltaa uusia asioita ja huomata edistystä, joskus mennään niin harppauksilla eteenpäin. Olen niin iloinen! =)

Kuvamateriaali on kamalaa. Ulos ei pääse oikein kuvaamaan, kun sataa, missä on kesä? Pahoittelen myös outoa kuva kulmaa, Luxin pää näyttää entistä suuremmalta kuin normaalisti :D

Söps. 13-viikkoa

Luupu Luumunen ja suuren suuri pää.

"Kyl sä siihen pystyt, usko vain itseesi
jos tahto riittää keinot löytyy, nosta sun katseesi
pidä haaveistasi kiinni äläkä lannistu
ilman täyttä panosta et varmasti onnistu
ilmaiseksi ei tuu mikään, kaikella on hinta
valmistaudu kokemaan se mikä on pahinta..."

Viimeisiä viedään

Noniin, sieltähän ne karkelot pian iskee, SM-kisahumun kutsu tuntuu jo! On hauskaa nähdä koirakoita ympäri Suomea, kaikki kokoontuvat jälleen taistelemaan verenmaku suussa kirkkaimmista mitaleista ;) Ei vaan, on kivaa törmätä mm. Javan ja Luxin sukulaisiin ja niiden ihmisiin, perhettä on sitten kunnolla koossa. Pikku-hukka Lux pääsee tauon jälkeen ottamaan taas matsia Jippu siskonsa kanssa, jännää nähdä millainen on suhtautuminen sisarusten välillä :)

Eilen treenattiin hallilla ilman kouluttajaa. Väännettiin ryhmän kesken kiva pätkä, jossa oli mm. tiukka käänto okserilta putken umpikulmaan, putki-puomi erottelu niin, että pienikin liike olisi saattanut työntää koiran putkeen, kun piti mennä puomille (oliko tarpeeksi sekavaa...). Pöytä oli ohjaajan juoksulinjan edessä, avokulma kepeille jne. Hyvät treenit oli kyllä, Java tuntui menevan lujaa ja opetti minulle taas ohjauksen ajoituksesta lisää. Ihme mokia tulee välillä, jotka laittavat yrittämään enemmän. Käännöksiä pitäisi kyllä treenata, saisi koira tehdä joissakin kohti enemmän töitä ponnistuksissa ja hypyn päällä. Tuntuu vähän siltä, että esim. makseille tämä opetetaan ihan luonnostaan, minien kanssa sitten juostaan vähän sinnepäin... Mutta, on kyllä aika mahtavaa tehdä töitä tuon koiran kanssa radalla :)

Lux sai ensimmäisen rokotteensa. Oli reipas tyyppi eläinlääkarissä, mussutti ruokaa, ei huomannut pistosta ja kävi poydälle makaamaan. Rento kaveri. Välillä olen niin helisemassa sen itsetietoisuuden kanssa, osaa halutessaan vetää mua niin 6-0, joka on toisaalta aika hienoa :)

Ledi on voinut nyt ihan hyvin. Kuumuus sitä haittaa jonkin verran, mutta ei olla onneksi menty missään suhteessa siihen, että olisi tarvinnut vielä koiramoiranen Viikkiin. Huuuuh...

 Lux 12 viikkoa

Oot piilokamerassa, hymyile!

Mmmmmm. Java on opettanut Luxille leikin lomassa irvistelyn jalon taidon, nyt ne molemmat leikkii ihan samalla tavalla huuli ylhäällä ja purukalusto näkyvissä, siistiä, hyvä Java! Ledi joutuu kestämään kahta murisevaa ja irvistelevää äkäpussia seuranaan ja Ledihän kestää, se kestää kuin muuri. Ledi ei välitä vaikka sen päällä pompitaan ja sitä revitään korvista, hännästä, tassuista tai huulista. Ei, Ledi vaan huokaisee itsensä syvempään uneen muiden jyrätessä sen päältä. Kadehdittavat unenlahjat ja kahdehdittava kärsivällisyys.

Kuvia äkäpussien kanssakäymisestä alhaalla. Laatu on kamala... en koskaan kuvaa salamalla, sillä en omista mitään hienoa ulkoista salamaa, jolla saisi järkevän näköisiä kuvia. Sohvalla istuessani katselin koirien telmimistä, yritin räpsiä sisävalossa pari huonoa kuvaa ja totesin että äh, kai se on pakko. Räpsflashräps ja tällaisia tuli. Ilmeet ainakin taltioitu jos ei muuta :)

Pysy sellaisena kuin nyt oot

Nyt on käyty taas veätämssä viikon koulutukset, tällä hetkellä on muutama ryhmä menossa. On kyllä tullut oivallettua kaikenlaista, kehittää omia näkökantoja kivasti, kun viettää tunteja kentän laidalla katsellen ja sopivaa suoritustapaa hakien. Jokainen koirakko on niin erilainen ja esim. ne rakenne-erot, mikä on optimaalinen ja mahdollinen suoritustapa millekin koiralle jne. Mielenkiintoista on!


Entä ne omat treenit. Sarin valvonnassa treenattiin Javan kanssa keskiviikkona. Treenit olivat mm. siinä mielessä hyvät, että rata oli haastava, mutta mentävissä. Etenkin loppu oli meille vaikea, joka jäi kaivelemaan sen verran, että on pakko rynnätä hallille mahdollisuuden tullessa sitä hiomaan. Siis miten voi olla niin myöhässä ja jalat ja kädet ihan erisuunnissa. Se on se luotto koiraan... voisi harrastaa moista enemmän ihan jokaisessa radan osassa, kiitos! :)

Vaikeat kohdat on kyllä ihan parhaita, saa taas uutta mietittävää ja treenattavaa, mutta myös ne onnistuneet kohdat on huomioimisen arvoisia asioita. Keinun itsenäisyys oli ihan super ja kepeille kutsu avokulmaan myös. Käännökset ja ohjauksen ajoitus on mun mielestä parantuneet, alan ehkä vihdoin tuntea tuota koiraa!? Ei ole Java kyllä ihan helpoin vietävä, kun ei anna anteeksi mitään... Kommenttia tuli, että tehty työ näkyy, jes! :)

Alla pätkä Lupuksen (8-10 vko) leikkiä, on niin jännää kuin tuo tyyppi lähtee muovautumaan kasvaessaan. En voi uskoa, että sain pennun, jossa on niin paljon samaa kuin Javassa... iloinen olen!