Vauhdilla suuntaan jos toiseen

Helsinki - Vantaa - Nastola - Lahti - Nastola - Vantaa - Helsinki - Lappeenranta - Helsinki - Vantaa - Seinäjoki - Vantaa - Helsinki - Joensuu - Helsinki ... Pähkinän kuoressa kesän matkailut tähän asti, kotona on ehtinyt vain käydä kääntymässä, kun on täytynyt jo pakata rinkka uutta matkaa varten. Huh tätä reissaamisen määrää! Seuraavaksi suuntana Itävalta, jonne lähdetään täysin seikkailumielellä, EO kutsuu ja sen jälkeen katsellaan mihin päädytään... Ja treenattuhan ei olla sitten ennen karsintoja olleella viikolla, hehhee, ei naurata.

Maalla oli niin mahtavaa olla, oli aikas rauhoittavaa päästä pois kaupungin hälinästä, eikä innostanut lainkaan palata takaisin Helsinkiin. Juoksin, pyöräilin, lenkkeilin, kalastin, uin, löhöilin ja olipa vaan kivaa! Lupus treenasi ensimmäisen kerran ikinä hypyn siivekkeiden kiertoja ja hiffasi nopeasti mistä on kyse. Aika haipakkaa se menee jo nyt ja intoa riittää kivasti, ihana sen kanssa on tehdä :) Ledinkin näin taas, on se ihan paras batman.

Odotan jo pikkuhiljaa elokuuta ja taukoa agilitysta, treenataan varmaan pari kertaa tuolloin, kun on Sarin treenit, mutta muuten Java saa vähän lepäillä rankemmasta treeni- ja kisatahdista. Ryhmien kouluttaminen jatkuu elokuussa pienen taukon jälkeen.

Suomi sai hyvät koirakot maajoukkueeseen, isosti onnea kaikille! Meillä on kyllä ihan paras koutsi, go Sari ja Iiro, olen niin iloinen! :)) Ja Caro ja Kerttu ne vaan tykittää vuodesta toiseen, vhou!

Pikainen päivitys oli tässä, pidempää jorinaa mahdollisesti luvassa sitten kun ehdin. Alla muutama kuva pennelistä, Luxilla nyt ikää noin 4,5kk. Vähän korvakarvat rehottaa, mut ei anneta sen haitata! :)




  Metsäläinen.

Reissussa rähjääntyy!

Torstaina iltapäivällä auto starttasi kohti Lappeenrantaa ja Agirotua 2011, matkaan lähdimme Jennan ja Karon + koirien kanssa. Majoituimme Minnan ja Jaakon luona, kiitos heille kovasti, kun ottivat meidät koirinemme luokseen pariksi yöksi. Oli niin kivaa olla vaihteeksi jossakin muualla, kuin pääkaupunkiseudulla, kaipaan sitä hiljaisuutta, luontoa ja järviä niin paljon, että oli mahtavaa päästä lenkille rantaan yms. :)

Perjantain agirata alkoi vasta viideltä, joten ehdittiin kuluttaa aikaa päivän mittaan tavalla jos toisella. Huipuin ajanviettotapa oli ehkä motskariajelu, ensimmäistä kertaa ikinä pääsin prätkän kyytiin istumaan ja jäin heti koukkuun, enkä enää lainkaan ihmettele sen viehätystä. Mitä enemmän oli vauhtia, sen siistinpää, koko matkan vaan hymyilytti! Mahtavuutta, mun ajelun jälkeinen ilmekin kuulemma kertoi kaiken :) Kiitos Ari!


Perjantain kisa ei mennyt meiltä niin vahvasti, joka johtui luultavasti ohjaajan pieleen menneestä tankkauksesta. Ennen starttaamista tuli yhtäkkiä todella heikko olo ja lähtöviivalla sitä seurasi jo tärinä, joka oli jotakin aivan muuta kuin jännitys. Ei ollut ihan paras meininki lähteä radalle. Alussa puomin alasmenon ohikuljetus kahteen kertaan ja toisella kerralla Java karkasi sinne, joten hyl. Tein radan keinulle asti ja lähdin kesken pois, en vaan kyennyt jatkamaan...

Lauantain kisoissa oli menoa ja meininkiä, etenkin starttien ulkopuolella. Voi huhhuh mitä juttua lensikään, helle taitaa todella pehmittää aivot :D Perjantain huonosta tankkauksesta oli otettava oppia ja etenkin kivennäisvettä tuli juotua aika reippaasti pitkin päivää, myös safkaa tungin naamaan siitäkin huolimatta vaikkei maistunut ollenkaan. "Voiton"-smoothie oli aika hyvä valinta ennen Open-SM finaalia! ;)


Heti aamusta oli Avo-SM karsintarata (agirata) ja sai taas venailla lähtönumeron vuoksi jonkin aikaa, mutta olen todennut, että odottelu taitaa sopia minulle aika hyvin. Arveluttavin kohta radalla oli keppien avokulma vedolla ja leikkauksella. En ymmärrä mitä oikein jäin siinä kohdassa sössäämään, olisi pitänyt rohkeammin liikkua eikä jäädä taakse hidastelemaan ja odottelemaan, että koira lukee ajatuksia, ihme juttuja! Java ei siis hakenut keppien ekaa väliä vaan suuntasi aivan väärään suuntaan puomin "jalkaa" kohti, voi minua... ajattelin jo, että siitä tuli kielto, muttei tullutkaan. Otin Javan sieltä takaisin, laitoin kepeille ja loppu radan juoksimme puhtaasti. Aikaa tuossa keppisähläyksessä ainakin paloi rajusti. Noh, ei oppi ojaan kaada jne.

Finaalin agiradalla tulokset nollattiin, joten pääsimme tekemään radan puhtaalta pöydältä. Suoritukseen olen kyllä tyytyväinen, etenkin koiran luottoon A:lla ja siitä olikin helppo jatkaa. Keinu sai minut nousemaan seitsemänteen taivaaseen, ihan kuin olisin nähnyt Javan keskittyneestä ilmeestä sanat ”elä stressaa, haldaan tämän kyllä”. Radan pitkistä esteväleistä pidin paljon, etenkin ennen ja jälkeen keppien, kun sai vaan mennä. Pöydällä ei tapahtunut minkäänlaista kyseenalaistamista koiran puolelta, mutta odotetut sekunnit tuntuivat pitkältä ajalta. Hurjaa, miten radalla se 30-45s menee niin nopeasti liikkuessa, ja pysähtyessä jo 5s tuntuu ikuisuudelta. Pöytää ei ole hetkeen kisoissa ollutkaan, onneksi on tullut treenattua! :)

Loppuradan juoksimme rennosti taistellen ja nollalla maaliin. Olen iloinen siitä, että elin aidosti hetkessä ja iloitsin jokaisesta sekunnista jonka sain tehdä Javan kanssa. Tuo koira on vaan minulle jotakin niin parasta, jo sen katse saa minuun voimaa. Finaaliradan suoritus riitti voittoon, joten voitimme Javan kanssa Open-SM kultaa! Hieno pieni koirani!

KV-kisa oli vielä illalla. Rata sujui meiltä yllättävän ok helteeseen ja päivän pituuteen nähden. Ongelmaksi muodostui vain, että Java tuntui menevän vauhdikkaammin kuin pitkään aikaan, eikä se hidas viime aikoina ole ollutkaan. Tuntui vain kummalliselta, kun ohjattavana oli vielä liukkaampi saippua kuin yleensä ja rata tuntui hajoavan jatkuvasti. Hirmuinen kiire kokoajan ja aikamoista pelastelua paikassa jos toisessa. Kolmanneksi viimeiselle esteelle tehtiin nollaa, kun ranskalais tuomari tulkitsi Javan suorituksen keinulla virheeksi. Ei kyllä ollut virheenarvoinen keinu mitenkään päin, mutta tarkkojen tuomareiden ollessa kyseessä, olisi itse pitänyt olla vielä tarkempi ;) Hyvä rata kaikesta huolimatta, vaikka jos kriittisiä ollaan, niin onhan siellä paljonkin parannettavaa. Maalissa jalat menivät veltoiksi ja koko kroppa huusi hoosiannaa, oli kai vähän rankka hellepäivä :)

Loistava reissu kaiken kaikkiaan, naurua ja mukavia hetkiä riitti! Hienoja kokemuksia, ihmisiä, koiria ja fiiliksiä täynnä - tällä mennään pitkään! :)

Tänään Java pääsi ansaitusti fysioon ja nyt se saa levätä treeneihin asti kaikessa rauhassa. Lux pääsi myös fyssarin "käsittelyyn" ja jaksaa aina yrittää murista ja purra kun se laitetaan selälleen. Oppiipahan poika, että voi pottuilla vähemmänkin ;) on tuossa apinassa kyllä luonnetta ja kuulemma hyvä lihaksisto ikäisekseen! Ledi lähti viettämään maalaiselämää vanhempieni kanssa, siellä on äijän hyvä temmeltää pihalla, istua veneessä ja reissata, mutta ääk, nyt on jo ikävä!



 Pennunen
 Mun <3



Finnish Open SM -karsintarata




Finnish Open SM -finaali




KV-kisa

Aikamoista

Hii, nyt on jotenkin tosi hyvä fiilis! Huomenna on lähtö Agirotuun Jennan ja Karon kanssa ja reissussa vierähtääkin sitten koko viikonloppu. Perjantaina Java kisaa yhden startin ja lauantaina pari. Joukkuekisa jää välistä, eikä ole ehkä huonoin idea säästää koiraa, etenkään näillä keleillä.

Viime viikonloppuun sisältyi mm. sulkapalloilua, juoksemista, peruslenkkeilyä ja lenkkeilyä Luukissa. Ystäväni kanssa pelasimme sulkapalloa ja kehitettiin oma tripla-sulkkis ja muuta kivaa. Kolmella pallolla lyöntejä niin paljon kuin pystyi ja oli aika hauskaa, saattoi tuottaa omat haasteensa! :) Vähänkö kesällä on kivaa, voi vain painua ulos ja tehdä monia asioita tarvitsematta hirmuista vaatekertaa ja sisähalleja. Sulkapallo tukee agilityakin hyvin! Luukissa vietetimme muutaman tunnin Jennan ja Päivin + koirien kanssa, kiitos seurasta heille ja kiitos vielä Päiville eväistä, nams!

Olen viettänyt laatuaikaa Javan kanssa, sekä lihashuoltanut ja pitänyt sitä levossa agilitysta. Palauttavilla juoksulenkeillä se on ollut mukana ja tehnyt muutamia vetotreenejä, muutoin Java on saanut olla iisisti. Tänään käväisimme Hau Openissa Laamasen Mian radalla, viikkoon ei oltu treenattu mitään ja nyt käytiin sitten kisoissa. Oli jännä fiilis ennen startteja, siis todella jännä ja määrittelemätön, hurjaa. Rata meni yllättävän jees, yksi rima tuli alas, kun hätiköin seuraavan esteen takaaleikkausta, eipä ole rimojakaan nyt hetkeen kolissut. Keinu oli mun numero yksi tällä radalla, Java kuunteli hyvin uutta hidastuskäskyä ja olisi tehnyt ok keinun, mutta vitosen ollessa alla tein esteen uudelleen, kaikki muistuttelut nyt käyttöön! Mutta on mulla kyllä hieno koira, niin kivaa sen kanssa on mennä ja niin kivaa myös katsoa sen työskentelyä radalla. Täytyy nauttia jokaisesta hetkestä, aika on rajallinen...

Pentu sai vahvisterokotteensa tällä viikolla, kun käytiin vierailemassa eläinlääkärissä. Pöydällä vietetty aika kului extra-herkkuja syöden ja Lux tykkäsi. Painoa oli 2,10kg ja korkeutta nyt 25,5-26cm, hassu pikku-ukko. Varma mini se on, jos agilitya ajatellaan, ellei vedä jotakin megaspurttia kasvuun jossakin välissä, johon en oikein usko. Pennusella on menossa nyt jännä-kausi, kaikki on mielenkiintoista ja arvoituksellista. Tänään mm. yksin pientä mäkeä alas vierivä skeittilauta herätti Luxin huomion, on se kyllä hauska tyyppi pitkän ja heiluvan häntänsä kanssa.

Huhhuh, et semmossii ja mitäs vielä. Mun pitäisi mennä hierojalle tms., tekisi kai ihan hyvää. Perus juttu, koira menee vaihteeksi fysioon ensi viikon alussa, mutta itse pärjäillään sitkeästi ilman... Asiaa on tosin auttanut se, että rankoilta lenkeiltä tullessa olen valellut kylmällä vedellä jalat, joka on selkeästi auttanut palautumista!

Ensi viikolla alkaa homma taas alusta, valmistelua ja valmistelua. Keskiviikkona Sari kouluttaa meitä jälleen, joka aika huippu juttu, Lupuskin pääsee hallille taas telmimään ennen Javan reenejä :) jossain välissä, kun ehtii, niin voisi lisätä vähän videopätkää, materiaalia olisi vaikka kuinka.

Ledi on voinut hyvin ja kuumuus ei ole myöskään kummemmin sitä haitannut. Harmi, ettei se voi tulla enää mukaan juoksulenkeille. Olisi tosi kivaa juosta myös sen kanssa, mutten halua rasittaa Lediä turhaan. Muistan kun se oli nuorempi ja juostiin aika paljon, niin sen kanssa sai kyllä hyvän vetoavun juostessa, vetäminenkin kun tuntui jossain. En vaan kestä kun nämä koirat vanhenee... äh.

Epätoivoinen yritys saada yksin kuvaa rakenteesta, tulos yllä. Javan valioruusukkeet takana, jooh,  ei hyvä...

 Pidän ilmeestä!

Wihii!

Aurinko!

Aika samojen asioiden ympärillä pyörimistä on ollut nyt tämä elely. Treenattu on ja käyty myös Hau Openissa katsastamassa vähän Javan kisakäyttäytymistä kontakteilla. Juu ei, en voi kehua. Tulin siihen tulokseen hienon lentokeinun jälkeen, ettei Java taida erottaa keinua ja puomia kunnolla toisistaan, etenkään kumirouhekontakteilla. Muutenkin ko. keinu on todella kevyt, joten osaltaan keinun suoritukseen saattaa meillä vaikuttaa myös se. Ei näköjään erilainen painotus äänelläkään auta ennen keinua, pitänee vaihtaa hidastuskäsky... Välillä tuntuu, ettei Javan kaaliin mene perille mikään, jos se käy liian kuumana. Maalissa tikkasi aika reippaasti mun oikeaan käteen ja siitä todisteena kiva mustelma.

Keskiviikon treeneissä Java ei kuunnellut muurilla normikäännöksessä jarrukäskyä eikä lukenut jarruttavaa ohjausta ollenkaan. Sain vääntää, suhista, huutaa, sanoa ja ohjata ihan tosissani, että sieltä tuli vähänkään nätti kännös ja ei oikein nätiksi voi kutsua sitäkään. Kiitti Java, kumma kyllä, radan muut kohdat sitten toimivat suht hyvin vaikka ajattelin niiden olevan meille paaaaaljon vaikempia kuin tuo kohta jossa sain vääntää. Joskus näinkin, ja tiedän taas todella, mitä tulee treenata.

Ensimmäisen kerran sain tällä viikolla tuon pennun veteen, siellä se kävi kahlailemassa reippaasti rantavedessä. Olisi niin kivaa, kun pienestä saisi vesipedon! Ollaan vietetty myös aikaa mm. kellarikäytävissää leikkien, hetken kummastus näkyi pennussa, kun piti leikkiä ja juosta pimeässä liukkaalla lattialla. Kovin vaan teki sen jälkeen hienosti :)

Nyt mennään loppu viikko ilman agilitya. Viikonlopusta on tulossa kiva, toivottavasti säät pysyvät myös aurinkoisina!