Reissussa rähjääntyy!

Torstaina iltapäivällä auto starttasi kohti Lappeenrantaa ja Agirotua 2011, matkaan lähdimme Jennan ja Karon + koirien kanssa. Majoituimme Minnan ja Jaakon luona, kiitos heille kovasti, kun ottivat meidät koirinemme luokseen pariksi yöksi. Oli niin kivaa olla vaihteeksi jossakin muualla, kuin pääkaupunkiseudulla, kaipaan sitä hiljaisuutta, luontoa ja järviä niin paljon, että oli mahtavaa päästä lenkille rantaan yms. :)

Perjantain agirata alkoi vasta viideltä, joten ehdittiin kuluttaa aikaa päivän mittaan tavalla jos toisella. Huipuin ajanviettotapa oli ehkä motskariajelu, ensimmäistä kertaa ikinä pääsin prätkän kyytiin istumaan ja jäin heti koukkuun, enkä enää lainkaan ihmettele sen viehätystä. Mitä enemmän oli vauhtia, sen siistinpää, koko matkan vaan hymyilytti! Mahtavuutta, mun ajelun jälkeinen ilmekin kuulemma kertoi kaiken :) Kiitos Ari!

Perjantain kisa ei mennyt meiltä niin vahvasti, joka johtui luultavasti ohjaajan pieleen menneestä tankkauksesta. Ennen starttaamista tuli yhtäkkiä todella heikko olo ja lähtöviivalla sitä seurasi jo tärinä, joka oli jotakin aivan muuta kuin jännitys. Ei ollut ihan paras meininki lähteä radalle. Alussa puomin alasmenon ohikuljetus kahteen kertaan ja toisella kerralla Java karkasi sinne, joten hyl. Tein radan keinulle asti ja lähdin kesken pois, en vaan kyennyt jatkamaan...

Lauantain kisoissa oli menoa ja meininkiä, etenkin starttien ulkopuolella. Voi huhhuh mitä juttua lensikään, helle taitaa todella pehmittää aivot :D Perjantain huonosta tankkauksesta oli otettava oppia ja etenkin kivennäisvettä tuli juotua aika reippaasti pitkin päivää, myös safkaa tungin naamaan siitäkin huolimatta vaikkei maistunut ollenkaan. "Voiton"-smoothie oli aika hyvä valinta ennen Open-SM finaalia! ;)


Heti aamusta oli Avo-SM karsintarata (agirata) ja sai taas venailla lähtönumeron vuoksi jonkin aikaa, mutta olen todennut, että odottelu taitaa sopia minulle aika hyvin. Arveluttavin kohta radalla oli keppien avokulma vedolla ja leikkauksella. En ymmärrä mitä oikein jäin siinä kohdassa sössäämään, olisi pitänyt rohkeammin liikkua eikä jäädä taakse hidastelemaan ja odottelemaan, että koira lukee ajatuksia, ihme juttuja! Java ei siis hakenut keppien ekaa väliä vaan suuntasi aivan väärään suuntaan puomin "jalkaa" kohti, voi minua... ajattelin jo, että siitä tuli kielto, muttei tullutkaan. Otin Javan sieltä takaisin, laitoin kepeille ja loppu radan juoksimme puhtaasti. Aikaa tuossa keppisähläyksessä ainakin paloi rajusti. Noh, ei oppi ojaan kaada jne.

Finaalin agiradalla tulokset nollattiin, joten pääsimme tekemään radan puhtaalta pöydältä. Suoritukseen olen kyllä tyytyväinen, etenkin koiran luottoon A:lla ja siitä olikin helppo jatkaa. Keinu sai minut nousemaan seitsemänteen taivaaseen, ihan kuin olisin nähnyt Javan keskittyneestä ilmeestä sanat ”elä stressaa, haldaan tämän kyllä”. Radan pitkistä esteväleistä pidin paljon, etenkin ennen ja jälkeen keppien, kun sai vaan mennä. Pöydällä ei tapahtunut minkäänlaista kyseenalaistamista koiran puolelta, mutta odotetut sekunnit tuntuivat pitkältä ajalta. Hurjaa, miten radalla se 30-45s menee niin nopeasti liikkuessa, ja pysähtyessä jo 5s tuntuu ikuisuudelta. Pöytää ei ole hetkeen kisoissa ollutkaan, onneksi on tullut treenattua! :)

Loppuradan juoksimme rennosti taistellen ja nollalla maaliin. Olen iloinen siitä, että elin aidosti hetkessä ja iloitsin jokaisesta sekunnista jonka sain tehdä Javan kanssa. Tuo koira on vaan minulle jotakin niin parasta, jo sen katse saa minuun voimaa. Finaaliradan suoritus riitti voittoon, joten voitimme Javan kanssa Open-SM kultaa! Hieno pieni koirani!

KV-kisa oli vielä illalla. Rata sujui meiltä yllättävän ok helteeseen ja päivän pituuteen nähden. Ongelmaksi muodostui vain, että Java tuntui menevän vauhdikkaammin kuin pitkään aikaan, eikä se hidas viime aikoina ole ollutkaan. Tuntui vain kummalliselta, kun ohjattavana oli vielä liukkaampi saippua kuin yleensä ja rata tuntui hajoavan jatkuvasti. Hirmuinen kiire kokoajan ja aikamoista pelastelua paikassa jos toisessa. Kolmanneksi viimeiselle esteelle tehtiin nollaa, kun ranskalais tuomari tulkitsi Javan suorituksen keinulla virheeksi. Ei kyllä ollut virheenarvoinen keinu mitenkään päin, mutta tarkkojen tuomareiden ollessa kyseessä, olisi itse pitänyt olla vielä tarkempi ;) Hyvä rata kaikesta huolimatta, vaikka jos kriittisiä ollaan, niin onhan siellä paljonkin parannettavaa. Maalissa jalat menivät veltoiksi ja koko kroppa huusi hoosiannaa, oli kai vähän rankka hellepäivä :)

Loistava reissu kaiken kaikkiaan, naurua ja mukavia hetkiä riitti! Hienoja kokemuksia, ihmisiä, koiria ja fiiliksiä täynnä - tällä mennään pitkään! :)

Tänään Java pääsi ansaitusti fysioon ja nyt se saa levätä treeneihin asti kaikessa rauhassa. Lux pääsi myös fyssarin "käsittelyyn" ja jaksaa aina yrittää murista ja purra kun se laitetaan selälleen. Oppiipahan poika, että voi pottuilla vähemmänkin ;) on tuossa apinassa kyllä luonnetta ja kuulemma hyvä lihaksisto ikäisekseen! Ledi lähti viettämään maalaiselämää vanhempieni kanssa, siellä on äijän hyvä temmeltää pihalla, istua veneessä ja reissata, mutta ääk, nyt on jo ikävä!

 Pennunen

 Mun <3

Finnish Open SM -karsintarata

Finnish Open SM -finaali

KV-kisa