Reeniä...

....muttei videoa. Höh.

Jotain tolkkua tähän treenitahtiin olisi saatava, kahteen viikkoon ei oltu tehty mitään ja se treeni ei tekisi meille pahaa kuitenkaan... Jes, eli kävin pyörähtämässä hallilla tänään Javan ja Luxin kanssa. Treenien teemana oli lähinnä irtoaminen ja sujuvat käännökset lähetyksinä + Javan kanssa vähän keppikulmia ja nopeaa poistumista A:lta. En yleensä harrasta tällaista treenijorinaa, mutta antaa nyt palaa.

Hallilla oli valmiiksi jo pitkä suora esteitä, joka palveli hyvin treeni-ideaa irtoamisen suhteen. Javan kanssa treenasin ensin kunnon lähettymisiä suoralla, jossa putki, okseri, rengas ja pari hyppyä. Perus lähetyksiä lelulle niin, että seisoin paikallani suoran alussa ja sivuttaisirtoamisissa otin etäisyyttä n. 8m (halli ei oikein anna mahdollisuutta enempään...) ja välissämme oli esteitä. Siitä oli hyvä tsekkailla myös Javan hyppyjä. Loppua kohti parani huomattavasti ja alkoi näkyä jo sitä varmuutta mitä kaipaan.

Itsenäiset käännökset lähetyksinä ok, ensin sain taas vääntää kun putki oli ansana lähellä, mutta parani. Javalle on vaikeaa edetä silloin, kun kovan vauhdin jälkeen mun liike stoppaa lähes kokonaan ja sen täytyisi jatkaa yksin matkaa käännökseen, joten tämä on syystä treenilistalla aika korkealla.

Sitten Lux radalle. Irtoamista myös, samankaltaista pitkää suoraa kuin Javan kanssa, mutta renkaan ja okserin tilalla pari hyppyä. Laitoin ensimmäistä kertaa speed pumpit korvaamaan rimoja, koska halusin vähän nähdä kuinka pennueläimen liike asettuu jos matkalla on vähän jotain ylitettävää. Lähetin ensin parin hypyn takaa lelulle ja siirryin vähitellen kauemmas. Speed pumpit ei haitanneet menoa, rytmitti mun mielestä liikettä jopa aika hyvin!

Keskityin treenissä PALJON leikkimiseen ja huomasin myös, että nyt Lux juoksee selkeästi matalampana ja kiihdyttää voimakkaammin, kehittyy siis jatkuvasti :) Irtoaminen pelitti lelulle jes ja myös ennakoivia käännöksiä Lux luki aika kivasti. Mut hitto kun se komentaa mua, kamala kiljuminen ja ei niin sointuva suloääni, joten en tainnut tästäkään koirasta osata hiljaista opettaa. Hakee esteitä ympäriltä jos vähänkään huitaisen kädellä johonkin vaikken edes ohjaisi mihinkään ja u-putkea painoi menemään yksinään kun laittelin esteitä. Oli Javallakin siinä ohjelmaa, kun odotteli vuoroaan penkillä.

Luxista mittasin tänään 30,5cm korkean, haaa, se on kasvanut! Toiset jännittää sitä, että meneekö mineihin tai medeihin vai ei ja toiset sitten sitä, että jääkö liian pieneksi vai ei :D Mut jos se siitä vähän itseään vielä venyttäisi, jos, iso JOS. Ikää mittarissa nyt 6,5kk.

Alla pari kuvaa Javasta BATin kisoissa, kiitos Erja! :)

Tämä kuva on yksi mun lemppareista. Kuva: Erja S-R

Kuva: Erja S-R

Hei, nyt ei sada!

Huh, onpahan ollut viikko... Treeneistä on ollut nyt taukoa, Luxin kanssa olemme tehneet vähän puunkiertoja ja naksuttelua. Kroppaansa tuo pentu kehittää jatkuvasti ja on vielä kovin keskeneräinen, jännittävää nähdä millaiseksi se loppupeleissä kasvaa ja kehittyy. Olen tullut tulokseen, että esim. keppien opetus alkaa vasta noin vuoden iässä, sen verran hankala este kropalle. Pohdinnan alla on vielä kuinka lähden keppejä opettamaan.

Ledille tilasin ajan kontrolliin, siellä taas on otettava vastaan mitä lekurit iskee sappijutuista naamalle, toivottavasti lääke on vaikuttanut positiivisesti Ledin oireisiin. Olen yrittänyt seurata parhaani mukaan olisiko sillä mahdollisesti joitain kipuja ja tullut tulokseen, että niitä on äärimmäisen vaikeaa havaita, sillä tuo koira ei näytä niitä...

Olen yrittänyt ottaa kuvia jonkin verran, mutta huonot säät ovat sotkeneet suunnitelmia sen osalta ja muutenkin, on niin hemmetin hankalaa kuvata tätä trioa etenkin yksin, huoh, ei meinaa niistä kuvaussessioista tulla mitään :) Laatu ei päätä huimaa, siitä suuret pahoittelut, valotukset ja värit yms. päin pers... mutta ehkä sen kanssa voi elää? Tällä linkin takana muutamia kuvia, KLIK.

Eilen oli viimeinen treenikerta parin ryhmän kanssa, joita olen kouluttanut pitkin kesää ja onpa vaan haikeaa jättää se kaikki taakse. Niin on ollut heitä kivaa mennä kouluttamaan ja kehityksen näkeminen sekä motivoituneet koulutettavat on aina mukava juttu. Kortinkin olivat tehneet, johon oli muokattu kaikki kesän treenien ratapiirrokset - kyllä oli tällä tytöllä hymy herkässä :) Kiitos kuluneesta kaudesta teille, jos joku vaikka sattuisi tätä lukemaan, toivottavasti törmäämme pian uudelleen! :) Kyllä minä vaan tykkään tuosta kouluttamisesta, aina voi kehittyä ja käyttää aivojaan sekä asettaa itsensä haasteiden eteen.

Olisikohan tässä taas jorinaa riittävästi tällä erää? Toivottelen mukavia syyspäiviä!

Ledi ja keppi + pieni otus etualalla

Sisarukset temmeltää skunkkilelun kanssa

 Tiedän, tuo korva, mutta mun mielestä pystykorvat ei ole lainkaan huono juttu! :)

Tuo kokoero :)

Piirimestaruudet -11

Hubibii. Omituisten Otusten Kerhon Marsu Pilami on nyt 6kk:n ikäinen rääpäle. Pikku-ukko, jota ei nää ellei suurennuslasilla katso. No ei kai, mutta on se skidi mini ainakin tällä erää (~30cm korkea). Pääsi tyyppi pelleilemään agilitya lauantaina Javan kisojen ohessa ja vähänkö oli taas kivaa! :) Lux oppii niin nopeasti etten voi ymmärtää, lukee ohjausta, lukee esteitä ja hakee palkkaa hienosti esteiden takaa. Ei tarvitse kuin kerran näyttää, niin jo pentu ymmärtää mistä on kyse, hämmentävää...

Javan kanssa kisasin lauantaina neljä starttia ja joo, se määrä tuntuu jo jossain... Aamutuimaan aloitimme agiradalla ja tehtiin ok nolla hyvillä kontakteilla. Tuntui kyllä aikamoiselta vääntämiseltä, mutta kai se on hyvää palautetta uskominen, että olisi sujuvaa ollut. Kontakteilla tuli pidettyä jonkin aikaa ja keinusta olen edelleen iloinen! Nolla ja 2. sija.

Seuraava agirata oli myös Piirimestaruuskisan ensimmäinen rata ja ajattelin, että kai se nolla on nyt vaan tehtävä ja tulihan se sieltä. Rataan en ole kovin tyytyväinen, sillä muutama ohjaus kosahti aika pahasti, mutta hyviäkin kohtia löytyy! Nolla ja 2. sija.

Hyppärille lähdin aika jännässä mielentilassa, radalta piti saada nolla jos halusi olla mukana Piirimestaruuskarkeloissa. Onnistuin ohjaamaan Javan ohi keppien avokulmasta ja koira lähti sinkoamaan aivan väärälle esteelle... sain kalastettua Javan takaisin kepeille eikä holtittomasta kaahailusta tullut virhettä, mutta menipä tuossa taas muutama sekunti, joten tasoitusta tuli annettua aika reippaasti. Nolla ja 4. sija...

Iltapäivällä oli vielä joukkuekisa ja väsymys alkoi painaa selkeästi meitä kumpaakin. Rata lähti rullaamaan hyvin, mutta kaksi kieltoa keppien aloituksesta, voi mur. Ohjasin ihan suoraan koiran kiertämään ensimmäisen kepin ja sain todeta taas, että miksi en voi vaan luottaa. Täytyykö sitä väkisin mennä sössimään...? Ilmeisesti :)

Nojoo, eipä tainnut olla huonompi päivä siitä huolimatta vaikka tuntuu, että jäi puuttumaan paljon siitä parhaasta mitä pystymme antamaan. Tein lauantaina elämäni ensimmäisen triplanollan (nyt joku kysyy, että vasta?), keinuun voin luottaa nyt lähes 100% varmuudella (oli joka radalla juuri kuten pitääkin) ja palkintojenjaossa minulle lyötiin Piirimestaruus yksilö hopea ja joukkue pronssi tassuun. Ensin oli kuuden hylyn tyly putki ja nyt viiden nollan, vielä puuttuu ne kaksi ellipsiä ensi vuoden arvokisoihin!

Tässä pätkä Luxin pentuloikkaa:

Fiiliksissä

Hiiii, oli niin kiva kisapäivä tänään, ettei mitään järkeä! Tässä vähän tarinaa ja analyysia, vaikka aina yhtä tylsää on sellaisia lukeakin! :)

Olen todella tyytyväinen meidän menoon tänään, toki löydän aina jotain inistävää, mutta mikä euforia voi joistain asioista tulla... keinu toimi tänään samalla tavalla kuin treeneissä, joka on aika iso palkinto minulle! Omassa ohjauksessa en joitakin juttuja voi ymmärtää ja pitäisi vähän miettiä kuinka hioa niitä pelleilyjä pois. Tämän päivän kisaradat juoksin kuitenkin juuri sillä innolla, tahdolla ja asenteella, jonka olen halunnut löytää. Taas yksi etappi saavutettu, tai pari.

Yksi parhaista asioista tänään oli ehkä se, ettei ainoastaan perusvauhti riittänyt voittoon, vaan täytyi myös tehdä töitä päästäkseen palkinnoille, oli aika hienoja ratoja tyypeillä :) Meille ekalta radalta 10, ensimmäinen rima... olen tottunut jättämään Javan riittävän kauas ekasta hypystä, jolloin se saa kunnolla hakea ponnistuspaikan ja nyt ponnisti ihan suoraan riman päälle, kun tilaa oli niin vähän. Kepeiltä kaksi vikaa väliä jäi pujottelematta (??!?!?), joten jouduin korjaamaan, mur. Keinu oli se paras juttu tällä radalla ja puomi kanssa, nopsaa ja hallittua meininkiä.

Hyppäriltä nolla ja 3. sija, kärki meni ihan sadasosissa, mahtavuutta! Meillä paloi parin hypyn liiallisessa hidastuksessa aikaa eli ei tarttis yrittää niin paljoa kuitenkaan vääntää, vaikka lyhyempiä hyppyjä haluaisikin. Aika rumaa. Radan alkuun olen tyytyväinen, Java teki todella nätisti töitä. Hannalle hurjasti onnea Röllin hyppyvalioitumisesta! :))

Vikalta radalta juostiin myös nolla (tupla, jeejee!). Kontakteilla pysäytin suht kunnolla ja eihän on/offeilla ajat riitä, se on selvä se, ellei vapauta ihan heti. Valssit ei ole olleet nyt minulla kyllä ihan parhaita mahdollisia ja olen mennyt vähän töksähdellen, mutta mitäpä pienistä. Tykkäsin myös tästä radasta ja edelleen, se keinu!

Alla Javan kisaradat. Ekalla radalla ei ole oikein muuta ilakoitavaa kuin kontaktit, mutta niissä on tällä erää jo tarpeeksi ilon aihetta, ainakin minulle!

Ole, äläkä aina yritä tulla joksikin

Hups, kun viikot ovat liitäneet, tää arki vaan vie ja koneella istuminen on jäänyt vähemmälle. Nyt näppis sauhuamaan!

Lux on käynyt paristi hallilla pennuliitelemässä ja oppinut ihan hurjan nopeasti. Olen joka ikinen kerta kovin hämmentynyt sen keskittymiskyvystä ja innosta. Se tekee tosissaan ja sopivan vakavasti, mutta silti suurella riemulla. Esimerkkinä nopeasta oppimisesta on mm. putkileikkaus, jonka näytin sille ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten ja tyyppi meni sinne heti... Mitä luksusta (hehheh) ei Javan kanssa vaan, kaiken on saanut vääntää aina rautalangasta ja hilliten koiraa tai sitten en-vaan-osaa.

Javan kanssa olen aloittanut taas kasaamaan nollia vuoden 2012 arvokisoihin, joka onkin alkanut loistavasti. Kuusi kisaa ja kuusi hylkyä, joten eipä ole jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Oikeastaan ikinä ei ole ollut näin rento ja positiivinen fiilis hylättyjen suoritusten jälkeen. Typeriä virheitä, jotka on olleet täysin omia mokia, muuten ollaan tehty aika hyvää rataa. Harmittaa vähän vaan se, kun mulle on niin vaikeaa pitää tuon koiran kanssa pakka kasassa. Mitään kun se ei anna anteeksi, jos rata jossain kohti kosahtaa ja joudun pelastamaan, niin suoritus on melkoisen varmasti siinä.

Hassua jotenkin, että kaikki alkaa taas alusta. Faktahan se on, että tulostaso pitäisi kyetä pitämään yllä, etenkin kun kisoissa ei ole tähän mennessä tullut mitään ylitsepääsemätöntä vastaan. Järvenpäässä hyppärillä onnistuin jättämään yhden hypyn väliin, olin niin fiiliksissä radan hyvin rullanneesta alusta ja se fiilis vei minua sitten vähän jonnekin muualle. Hitto, mut olipa vaan kivaa liitää (huolestuttava asenne, kivaa saa olla, mut...)!

SyysSkaboista nyt ei niin mainittavaa, tein lauantaina agiradalla nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle, mutta päätin tehdä "jäätävän" ratkaisun ja ottaa keinun uudelleen. Virhettä ei olisi tullut, mutta nyt on saatava luvallinen poistuminen myös tuolle esteelle... oikein välähti tietty rata mielessä ennen keinun uusimista - en halua nähdä sitä roiskimista enää. Sunnuntaina mokailin ihan kunnolla, mutta fiilistä nostatti päivän vika rata, jossa Java oli kuuliainen keinulla :)

Nojoo, treenit jatkuu ja kisoihinkin ollaan menossa. Kattellaas!

Tässä pari videota Luxista: