Ole, äläkä aina yritä tulla joksikin

Hups, kun viikot ovat liitäneet, tää arki vaan vie ja koneella istuminen on jäänyt vähemmälle. Nyt näppis sauhuamaan!

Lux on käynyt paristi hallilla pennuliitelemässä ja oppinut ihan hurjan nopeasti. Olen joka ikinen kerta kovin hämmentynyt sen keskittymiskyvystä ja innosta. Se tekee tosissaan ja sopivan vakavasti, mutta silti suurella riemulla. Esimerkkinä nopeasta oppimisesta on mm. putkileikkaus, jonka näytin sille ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten ja tyyppi meni sinne heti... Mitä luksusta (hehheh) ei Javan kanssa vaan, kaiken on saanut vääntää aina rautalangasta ja hilliten koiraa tai sitten en-vaan-osaa.

Javan kanssa olen aloittanut taas kasaamaan nollia vuoden 2012 arvokisoihin, joka onkin alkanut loistavasti. Kuusi kisaa ja kuusi hylkyä, joten eipä ole jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Oikeastaan ikinä ei ole ollut näin rento ja positiivinen fiilis hylättyjen suoritusten jälkeen. Typeriä virheitä, jotka on olleet täysin omia mokia, muuten ollaan tehty aika hyvää rataa. Harmittaa vähän vaan se, kun mulle on niin vaikeaa pitää tuon koiran kanssa pakka kasassa. Mitään kun se ei anna anteeksi, jos rata jossain kohti kosahtaa ja joudun pelastamaan, niin suoritus on melkoisen varmasti siinä.

Hassua jotenkin, että kaikki alkaa taas alusta. Faktahan se on, että tulostaso pitäisi kyetä pitämään yllä, etenkin kun kisoissa ei ole tähän mennessä tullut mitään ylitsepääsemätöntä vastaan. Järvenpäässä hyppärillä onnistuin jättämään yhden hypyn väliin, olin niin fiiliksissä radan hyvin rullanneesta alusta ja se fiilis vei minua sitten vähän jonnekin muualle. Hitto, mut olipa vaan kivaa liitää (huolestuttava asenne, kivaa saa olla, mut...)!

SyysSkaboista nyt ei niin mainittavaa, tein lauantaina agiradalla nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle, mutta päätin tehdä "jäätävän" ratkaisun ja ottaa keinun uudelleen. Virhettä ei olisi tullut, mutta nyt on saatava luvallinen poistuminen myös tuolle esteelle... oikein välähti tietty rata mielessä ennen keinun uusimista - en halua nähdä sitä roiskimista enää. Sunnuntaina mokailin ihan kunnolla, mutta fiilistä nostatti päivän vika rata, jossa Java oli kuuliainen keinulla :)

Nojoo, treenit jatkuu ja kisoihinkin ollaan menossa. Kattellaas!

Tässä pari videota Luxista:






2 kommenttia:

Iida kirjoitti...

Ensteks, lopeta tuo oikean elämän leikkiminen, en oo kuullu susta mitään aikoihin! NIH.

Toiseks, saakeli että on taitava Toyota! Se osaa jo nyt enemmän kuin Marantella :D...

Terkkuja!

Maiju kirjoitti...

Hei sinä! En mää mitään leiki, mut olis tosiaan kiva vaihtaa niitä kuulumisia! NIH.

Tänks, me nyt ollaan vähän vaan perus leikkipelleilty. Katellaan mitä sillä saa aikaan :)