Menoa ja meisinkiä

Hellou. Näyttää olevan tämä blogin päivitys aika raskasta, kun ei ole tullut kirjoiteltua. Lähinnä koirapuolen touhuilut ovat painottuneet kouluttamiseen (oli taas ihan huiput sunnuntain treenit), treeniin ja lenkkeilyyn. Lenkit ovat olleet suht minimissä, sillä en ole parantunut vieläkään kunnolla tästä sairastelusta... ottaa henkeen tuo ulkoilma, jos liian kovaa tahtia pitää yllä ja tämän hetkinen tahti, joka voisi olla, ei olisi juurikaan eduksi toipumiselle. Onneksi mun ääni alkaa sentään olla korjaantunut, en kuulosta enää tiettyjen puhelinlinjojen tähtöseltä, joka on ihan positiivinen juttu!


Edessä on ensimmäinen Top Team -leiri tulevana viikonloppuna ja siellä olisi kiva olla suhteellisen ok:ssa kunnossa, jotta pystyisi kuolematta jotain tekemäänkin... Toivottavasti tulee hauska ja antoisa leiri! Valintatilaisuus meni meidän osalta hyvin, pidin kovasti kontaktiosuudesta, joka ei olisi mielestäni paremmin voinut mennä. Oli ihan hullu adrenaliini päällä ja testi toi jotenkin rataprofiililtaan mieleen EO:n joukkuefinaaliradan, joka toi kivat muistot mieleen. Oli erittäin hyvä fiilis tehdä. Kuntotestit olisin voinut vetää kovemmin, joka jäi vähän harmittamaan. Tosin hyviin pisteisiin kuntotestissä en olisi tällä rapakunnolla edes päässyt, hoho!

Lux on nyt 8kk ja olen joka viikko treenaillut sen kanssa jotakin pientä. Olen aika iloinen siitä, kuinka hyvin se lukee rataa. Vähän hämää välillä sen hahmotusvaikeudet n. 10cm hypyissä, mutta tiistaina hämäys hälveni, kun treenatessa hahmotus parani ihan huimasti ja hypyt laskeutuivat selkeästi enemmän laakaan. On tosi outoa miten erilainen liikkuja Lux on radalla kuin Java, mä vaan rakastan yli kaiken sitä kaikkea millainen Java on radalla ja on välillä hiukan hankalaa ajatella millainen tuosta kasvavasta pienestä lurjuksesta tulee. No, katellaan, nuorihan se on, eikä siitä voi vielä sanoa oikein yhtään mitään. Hieno tahtoapina tuo Lupus on ja kovin elämäniloinen kaveri. Helppo tyyppi, vaikka välillä yrittääkin esitellä ison jäbän elkeitä :)

Viime perjantaina huristelin Turkkuseen moikkaamaan Kirsiä ja Jippua. Matka alkoi seitsemältä aamulla ja päättyi kuudelta illalla ja voi kuinka kiva reissu olikaan! Sisarukset olivat hetken ihmeissään ja tutkivat toisiaan ja sen jälkeen alkoi hurja ja tasavertainen leikki, jota oli ilo katsoa! Olimme varanneet vuoron ATT:n hallista, joten pääsimme treenailemaan pentuja. Hitto, kun pitääkin asua niin kaukana, voisi useammin pyörähtää mm. hallilla pentutreenaamassa.

Jipun & Luxin pelleilyä alla, syksyalbumista löytyy muutamia kuvia lisää, KLIK.

Sisko ja sen veli.

 Jippu ja Lux, sisarukset vauhdissa

Viime viikonloppuna pyörähdimme Leppävaarassa nurmikentällä ottamassa hovikuvaajan (Tiina Jurvakainen) kanssa kuvia. Kiitos taas miljoonasti, ihailen sitä objektiivia kyllä aina niin paljon ja toki myös itse työn tulosta. Luxilla oli taas riemukasta aikaa, tykkäsi temmeltää laumassa ja labbiksien kanssa. Yirittipä lähteä myös vetoleikkiin mukaan, mutta ero voiman suhteen on pienellä sheltillä ja labukalla aika suuri :D hyvä yritys kuitenkin! Alla muutamia kuvia ja linkin takaa löytyy otoksia lisää, KLIK.

Kuva: Tiina Jurvakainen

Kuva: Tiina Jurvakainen

Kuva: Tiina Jurvakainen

Kuva: Tiina Jurvakainen

Että semmosta tällä kertaa, pian taas uusissa merkeissä! Luxista on jälleen uutta agiklippiä, laitan jossain välissä sellaisenkin blogin täytteeksi.

Terveiden kirjoissa?

Nonniin, tämä on pitkä teksti.

Että mä diggaan olla kipeänä ja koirat pitävät asiasta myös, juu eivät... Viikko sitten perjantaina hyvät viikonloppu- ja viikkosuunnitelmat vaihtuivat aika nopeasti sängyn pohjalla oleiluun ja telkkarin tuijotteluun (en rehellisesti sanoen muista, koska olen viimeksi katsonut tv:tä...), unohtamatta vaatekerrosta, hanskoja, villasukkia ja noin viittä peittoa... Aika reippaasti nousi kuume n. 39 asteeseen ja siinä meni sitten mukavasti se viikonloppu. Ihme horkka.

No juu, mutta se siitä. Nyt olo alkaa olla jo voiton puolella, jihuuuuu, johan tässä on yli viikko sairastettukin ja mikään mun toiminta kuluneella viikolla ei ole edesauttanut parantumista, hyvä minä. Koirat ovat olleet vähän sekaisin ja vailla mitään tekemistä. Onneksi Luxilla on Java, tyypit telmivät ihan taukoamatta silloin, kun eivät ole väsyneitä ja Ledi on onnellinen, kun se saa vetää sikeitä ihan rauhassa. Ledi on ihan paras, se on aina siellä missä minä, nukkuu ihan vieressä tai jaloissa, jos istun jossakin. Eikä sitä haittaa, jos se saa tehtävän toimia tyynynäni, päin vastoin, se sulkee simmunsa ja nukahtaa entistä tyytyväisenpään uneen. Se on ollut kunnon lämpöpatteri tässä kuumeessa ollessa!

Asiasta lennokkaasti toiseen. Luxin lempparilelu on sellainen pieni "näätä", joka vinkuu ja on sellainen pehmolelu ilman pumpulia, tiedätte varmaan. Sitä se käy pöllimässä aina treenikassista, jos on sattunut vetoketjut jäämään auki. Myös Javan kisoista voittama pehmolelu, jonka sisällä on muovipullo, on yksi sen lemppareista. En tiedä mikä muovipulloissa viehättää, kai se ääni tai jotain, mutta niitä Lux tykkää purra ja kantaa ympäri kämppää. Onneksi ymmärtää olla tuhoamatta niitä... samoin kaikki mun tavarat on saaneet olla lattialla ihan rauhassa (miten niin olen ahkera siivoamaan). Korjaan, puhelimeni laturin se tuhosi pienempänä ja viime viikolla melkein söi ratapiirroksen ja mulla oli vielä kiire kouluttamaan. Nauratti :)

Kävin tässä eräänä päivänä tekemässä Luxin kanssa vauhti-/motivointitreeniä. On tuolla pennulla motivaatio kohdillaan, mutta ikinä ei voi leikkiä liikaa esteiden kanssa, oli kyllä hauskaa juosta ja pelata. Rimat oli n. 5cm korkeudessa ja homma pyöri kivasti. Menipä tuo pennu itsekseen myös keinulle, kun silmä vältti ja minä syöksyin hurjana ottamaan keinun vastaan, ettei se rämähdä. Ei todella ollut tarkoitus lähteä tekemään ko. estettä vielä, mutta Lux päätti toisin ja otin sitten muutaman toiston keinua. Pikku-ukkeli oli aika innoissaan menossa, tuli hyvin keinun päähän, eikä jännittänyt yhtään. Plussana jäi nätisti vielä odottamaan lupaa poistumiseen! Ihan jees fiilis, on tuo aika itsevarma kaveri :)

Keskiviikkona oli Sarin treenit ja minä fiksuna tyttönä lähdin mukaan kyseisiin karkeloihin vaikka olin yhä kuumeessa. Olin todella huono, en voi olla tyytyväinen omaan työskentelyyni en sitten yhtään. Tein ihan typeriä virheitä, olin väärissä paikoissa ja tein lähes kaikki aivan päin vastoin mitä sanoisin esimerkiksi ryhmäläisilleni. Aina ei vaan voi onnistua, mutta se tunne, kun ei vaan irtoa, eikä pysty antamaan itsestään sitä kaikkea mihin kykenee, on kerrassaan raivostuttava.

Inhoan selityksiä (olen henk. koht. sitä mieltä, että jos ihmiset antavat hyvää palautetta, on otettava se vastaan ilman selityksiä, mutta on osattava myös myöntää se, jos ei oikeasti ole mennyt ihan putkeen), mutta tuntui, ettei kipeänä ollessa aivotoimintani ollut oikein kirkkaimmissa lukemissa. No, eipä tuo maailmaa kaada, oppia vaan ja kohti parempaa keskittymistä! Jenna ja Neon vetivät meidänkin puolesta homman kotiin, en käsitä sitä taitoa millä ne tahkoo töitä! Noin nuori ja hyvin motivoitunut koira, hienojahan ne on, ei siitä mihinkään pääse! =)

No mutta, taisi olla jutustelut tässä. Mitään järkevää en kirjoittanut, mutta antaa mennä :D Tänään illalla kävin kouluttamassa ja kähisemässä kolmisen tuntia, on tää ääni vaan kerrassaan heimaiseva, HAH! Mutta olipas taas opettavainen ja kiva koulutuskerta, näitä lisää!

Erittäin huono puhelinlaatu, mutta alla pari kuvaa Ojangon lenkistä ennen kuumehorkkaa, oli aika upea ilma. Kirpsakka iltapäivä, joka oli kääntymässä illaksi. Hiljaisuus, auringonlasku ja usva - on se vaan hienoa, että Helsingin lähiöiden tuntumasta löytyy tällainenkin paikka. Enjoy.