Että mä diggaan olla kipeänä ja koirat pitävät asiasta myös, juu eivät... Viikko sitten perjantaina hyvät viikonloppu- ja viikkosuunnitelmat vaihtuivat aika nopeasti sängyn pohjalla oleiluun ja telkkarin tuijotteluun (en rehellisesti sanoen muista, koska olen viimeksi katsonut tv:tä...), unohtamatta vaatekerrosta, hanskoja, villasukkia ja noin viittä peittoa... Aika reippaasti nousi kuume n. 39 asteeseen ja siinä meni sitten mukavasti se viikonloppu. Ihme horkka.
No juu, mutta se siitä. Nyt olo alkaa olla jo voiton puolella, jihuuuuu, johan tässä on yli viikko sairastettukin ja mikään mun toiminta kuluneella viikolla ei ole edesauttanut parantumista, hyvä minä. Koirat ovat olleet vähän sekaisin ja vailla mitään tekemistä. Onneksi Luxilla on Java, tyypit telmivät ihan taukoamatta silloin, kun eivät ole väsyneitä ja Ledi on onnellinen, kun se saa vetää sikeitä ihan rauhassa. Ledi on ihan paras, se on aina siellä missä minä, nukkuu ihan vieressä tai jaloissa, jos istun jossakin. Eikä sitä haittaa, jos se saa tehtävän toimia tyynynäni, päin vastoin, se sulkee simmunsa ja nukahtaa entistä tyytyväisenpään uneen. Se on ollut kunnon lämpöpatteri tässä kuumeessa ollessa!
Asiasta lennokkaasti toiseen. Luxin lempparilelu on sellainen pieni "näätä", joka vinkuu ja on sellainen pehmolelu ilman pumpulia, tiedätte varmaan. Sitä se käy pöllimässä aina treenikassista, jos on sattunut vetoketjut jäämään auki. Myös Javan kisoista voittama pehmolelu, jonka sisällä on muovipullo, on yksi sen lemppareista. En tiedä mikä muovipulloissa viehättää, kai se ääni tai jotain, mutta niitä Lux tykkää purra ja kantaa ympäri kämppää. Onneksi ymmärtää olla tuhoamatta niitä... samoin kaikki mun tavarat on saaneet olla lattialla ihan rauhassa (miten niin olen ahkera siivoamaan). Korjaan, puhelimeni laturin se tuhosi pienempänä ja viime viikolla melkein söi ratapiirroksen ja mulla oli vielä kiire kouluttamaan. Nauratti :)
Kävin tässä eräänä päivänä tekemässä Luxin kanssa vauhti-/motivointitreeniä. On tuolla pennulla motivaatio kohdillaan, mutta ikinä ei voi leikkiä liikaa esteiden kanssa, oli kyllä hauskaa juosta ja pelata. Rimat oli n. 5cm korkeudessa ja homma pyöri kivasti. Menipä tuo pennu itsekseen myös keinulle, kun silmä vältti ja minä syöksyin hurjana ottamaan keinun vastaan, ettei se rämähdä. Ei todella ollut tarkoitus lähteä tekemään ko. estettä vielä, mutta Lux päätti toisin ja otin sitten muutaman toiston keinua. Pikku-ukkeli oli aika innoissaan menossa, tuli hyvin keinun päähän, eikä jännittänyt yhtään. Plussana jäi nätisti vielä odottamaan lupaa poistumiseen! Ihan jees fiilis, on tuo aika itsevarma kaveri :)
Keskiviikkona oli Sarin treenit ja minä fiksuna tyttönä lähdin mukaan kyseisiin karkeloihin vaikka olin yhä kuumeessa. Olin todella huono, en voi olla tyytyväinen omaan työskentelyyni en sitten yhtään. Tein ihan typeriä virheitä, olin väärissä paikoissa ja tein lähes kaikki aivan päin vastoin mitä sanoisin esimerkiksi ryhmäläisilleni. Aina ei vaan voi onnistua, mutta se tunne, kun ei vaan irtoa, eikä pysty antamaan itsestään sitä kaikkea mihin kykenee, on kerrassaan raivostuttava.
Inhoan selityksiä (olen henk. koht. sitä mieltä, että jos ihmiset antavat hyvää palautetta, on otettava se vastaan ilman selityksiä, mutta on osattava myös myöntää se, jos ei oikeasti ole mennyt ihan putkeen), mutta tuntui, ettei kipeänä ollessa aivotoimintani ollut oikein kirkkaimmissa lukemissa. No, eipä tuo maailmaa kaada, oppia vaan ja kohti parempaa keskittymistä! Jenna ja Neon vetivät meidänkin puolesta homman kotiin, en käsitä sitä taitoa millä ne tahkoo töitä! Noin nuori ja hyvin motivoitunut koira, hienojahan ne on, ei siitä mihinkään pääse! =)
No mutta, taisi olla jutustelut tässä. Mitään järkevää en kirjoittanut, mutta antaa mennä :D Tänään illalla kävin kouluttamassa ja kähisemässä kolmisen tuntia, on tää ääni vaan kerrassaan heimaiseva, HAH! Mutta olipas taas opettavainen ja kiva koulutuskerta, näitä lisää!
Erittäin huono puhelinlaatu, mutta alla pari kuvaa Ojangon lenkistä ennen kuumehorkkaa, oli aika upea ilma. Kirpsakka iltapäivä, joka oli kääntymässä illaksi. Hiljaisuus, auringonlasku ja usva - on se vaan hienoa, että Helsingin lähiöiden tuntumasta löytyy tällainenkin paikka. Enjoy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti