Osa minusta

Tuli niin tippa silmään, kun katselin tuota alla olevaa videota, vaikka en usein olekaan herkistelijä. Eksyin omalle Vimeo-kanavalleni, löysin tämän videon ja katsoin sen pitkästä aikaa. Jokainen hetki on ollut Javan kanssa ainutlaatuinen ja mitä vanhemmaksi se tulee, sitä tärkeämpi se minulle on. Nautin todella jokaisesta hetkestä. Kaikki koirani ovat minulle todella tärkeitä ja tasapainottavat toisiaan, mutta Javassa on jotain ainutlaatuista, se on osa minua, toinen puolikas ja todellakin Elämäni Koira.

Muistan kuin eilisen päivän sen, kun menin katsomaan Javaa ensimmäisen kerran ja kun aloitin yhteisen taipaleen Javan kanssa sen muuttaessa luokseni. Ja sen, kun toko-treeneissä teimme ensimmäisen kerran hyppyä ja Java meni aivan sekaisin. Se syttyi agilityyn jo silloin, kun ei ollut päässyt vielä kunnolla esteille. Toko-kouluttajammekin taisi todeta, että siinä on selkeästi tuleva agility koira. Muistan myös elävästi sen, kun Java hyppäsi ensimmäisen agilityesteen ja sen, kun teimme ensimmäisen virallisen kisaradan aivan päin per*että. Hitto vie, olen niin onnellinen, kun tuo koira päätyi minulle.

En ehkä osannut alussa kouluttaa sitä ja olen joutunut korjaamaan virheitäni sekä joudun tänäkin päivänä työstämään niitä. Se on ollut paljon vaikeampi koira kuin esimerkiksi Lux. Lux on helppo koulutettava, eikä se kyseenalaista minua enää pätkän vertaa, ellei perus pentupelleilyä lasketa. Java on vakava ja agility on sille työ, sen mielestä ei ole kovinkaan hauskaa, jos otan homman huumorilla, enkä yritä tarpeeksi. Se tekee aina raivolla, sata lasissa ja antaa itsestään kaiken. Herkkyys ohjaajan liikkeille ratatyöskentelyssä on sitä ohjatessa suuri vaikeus, mutta fiilis on sitäkin hienompi, kun radan saa toimimaan. Osaa se olla myös leppoisa ja hyvin huumorintajuinen, onneksi. Se on kuin minä ja ehkä minun on siksi niin helppo ymmärtää sitä.

Alla video. Toivon todella joskus törmääväni saman kaltaiseen pentuun, mutta silti on todettava, mikseivät koirat voi elää yhtä pitkään kuin ihmiset? Olen ehkä naiivi ja äitini nauraa aina hyväntahtoisesti lennokkaalle mielikuvitukselleni ja haaveilleni, mm. lentoliskojen naksuttelulle niin, että voisin lentää niillä. Aikakone olisi kiva.








Java ~4-viikkoa, ensimmäinen ulkoilu
 


Ensimmäistä kertaa treeneissä mukana, ikä 8-viikkoa