Emme me ole mihinkään kadonneet, vaikka hiljaiseloa on blogin suunnalla vietetty enemmän kuin tarpeeksi. Kesä on ollut täynnä ohjelmaa ja ajatustakaan en oikeastaan ole tänne suuntaan ehtinyt laittaa... Nyt korjaan asian!
Kesä on lähes ohitse (ei kai se nyt vielä voi olla...), menneet arvokisat ovat jonkinlaisena merkkipaaluna siitä. Eilen kouluttaessa tutisin kylmästä ja hanskoja olisi jo tarvinnut sormien lämmikkeeksi. Ei vaan voi olla totta, vastahan sitä jännitti SM-kisojakin aika tavalla ja nyt on jo elokuu! Noh, näin on kuitenkin käynyt ja lähellä oli vaikka mitä hienoutta! Iloinen saa olla :)
Suurempia uutisia löytyy lienee uusien sivujen merkeissä, huh, kun jännittää! Tervetuloa uuteen osoitteeseen: ikitempo.fi. Vanhat tekstit löydät edelleen tästä osoitteesta.
Hups!
Kuinkas sitten kävikään?!
On ne kyllä niiiiiin hupsun näköisiä, en voi lakata tuijottamasta koirieni uutta ulkomuotoa! Luxille jäi karva, ja se on ja pysyy, mutta näiltä kahdelta sankarilta vedettiin kylmästi turkit veks! Lediltä piti vaan lähteä, kun on niin kärsinyt kuumuudesta kaikki menneet kesät, mutta mites tuo Java? No joo, päätin että testaan, etenkin kun Kaisi oli trimmerinsä kanssa niin vaudissa, että nappasi Javan vaan lennosta käsittelyyn :D
Eipä taida paljoa pudota karvaa, tulla kuuma kesällä, tai olla harjaamiselle hirmuisesti tarvetta. En malta kyllä oottaa, että miltä näyttää, kun karva kasvaa vähän pidemmäksi ja alkaa laskeutua enemän ihonmyötäisesti! Mut täytyy sanoa, että on nuo turkkeineen kyllä tosi kauniita koiria, kunhan henk. koht. mielipiteen mukaan ei ole kuitenkaan paljoa karvaa. Ja kyllähän näistäkin sitä karvaa lähti, vaikkei lähellekään karvaisimmasta päästä ole kumpikaan, tyyliin 50cm x 50cm kokoinen alue lähti Javasta. Huhhuh! Nyt on tyypeillä koko kesän kevyt olo :)
Hölmöt!
Kesäkesäkesäkesä
Nyt on sitten viimeinen TT-leiri paketissa, ja oli kyllä kivaa, kun treenitkin sujuivat todella hyvin. Treenasimme Javan kanssa tosi hyvällä fiiliksellä ja mua vaan hymyilytti kokoajan, kun tuon koiran osaaminen on nykyisin niin hyvä. Fysiikkatreenit kestivät noin pari tuntia, ja sisälsivät vetoja eri nopeuksilla sekä juoksutekniikkaa, oli hauskaa! Lauantaina illalla tsekattiin vielä hotellin kylpyläosasto ja lilluttiin +34 asteen poreammeessa, jei :)
Mulla meni leirin jälkeen reidet siihen kuntoon, ettei ole tullut juoksemisesta mitään. Vasen reisi kuntoutui nopeasti, mutta oikea on vieläkin toipumista vailla. Ilmeisesti leiriä edeltävän päivän astangajooga teki tehtävänsä yhdistettynä leirin fyysiseen puoleen, sillä ei leiri yksin ollut todellakaan rankimmasta päästä. Kokeilin joogassa semmoisia liikkeitä, joita en ole aikaisemmin pystynyt lihasvoiman tai kehonhallinnan puolesta tekemään ja iski pienen pieni kramppi... Juuh, silloin nauratti, nyt ei. Viikko sitten Sarin treeneissä en pystynyt juoksemaan ollenkaan ja aluevalmennuskin meni ketuiksi (tuntui oikeasti, että jos spurttaan, niin reisilihakset repeää. Joutui välttämään kipua ihan hulluna, eikä todella uskaltanut juosta). Onneksi sain kuitenkin treenattua pieniä pätkiä, sekä kivaa palautetta siitä miten taitava tuo koira on. Minun hieno Java :)
SM-kisoihin on vajaa neljä viikkoa ja olen tässä kunnossa, sekä nyt vielä toista kertaa lyhyen ajan sisään flunssassa/kuumeessa, eli hyvin menee... vielä pitäisi parantua, päästä treenaamaan, ottaa muutama startti ja käyttää Java fyssarissa. Näillä eväin, ja ehkä vähän muillakin!
Ainiin, Lediltä lähtee luultavasti tukka! On jo nyt niin kuumissaan, että testattava vaikuttaako karvattomuus mitenkään, mutta toivottavasti!
Mulla meni leirin jälkeen reidet siihen kuntoon, ettei ole tullut juoksemisesta mitään. Vasen reisi kuntoutui nopeasti, mutta oikea on vieläkin toipumista vailla. Ilmeisesti leiriä edeltävän päivän astangajooga teki tehtävänsä yhdistettynä leirin fyysiseen puoleen, sillä ei leiri yksin ollut todellakaan rankimmasta päästä. Kokeilin joogassa semmoisia liikkeitä, joita en ole aikaisemmin pystynyt lihasvoiman tai kehonhallinnan puolesta tekemään ja iski pienen pieni kramppi... Juuh, silloin nauratti, nyt ei. Viikko sitten Sarin treeneissä en pystynyt juoksemaan ollenkaan ja aluevalmennuskin meni ketuiksi (tuntui oikeasti, että jos spurttaan, niin reisilihakset repeää. Joutui välttämään kipua ihan hulluna, eikä todella uskaltanut juosta). Onneksi sain kuitenkin treenattua pieniä pätkiä, sekä kivaa palautetta siitä miten taitava tuo koira on. Minun hieno Java :)
SM-kisoihin on vajaa neljä viikkoa ja olen tässä kunnossa, sekä nyt vielä toista kertaa lyhyen ajan sisään flunssassa/kuumeessa, eli hyvin menee... vielä pitäisi parantua, päästä treenaamaan, ottaa muutama startti ja käyttää Java fyssarissa. Näillä eväin, ja ehkä vähän muillakin!
Ainiin, Lediltä lähtee luultavasti tukka! On jo nyt niin kuumissaan, että testattava vaikuttaako karvattomuus mitenkään, mutta toivottavasti!
Kuvaa ja lätinää
Nämä Jukka Pätysen ottamat kuvat ovat aina niin kivoja, etenkin tuollaiset tilannekuvat, kuten tuo meidän kisavalmistautuminen. Pientä psyykkausta ilmassa, eikä turhaan, tuloksena tuplanolla! Kiitos Jukalle jälleen kuvista! :)
Aamusta TT-leireilemään viimeistä kertaa, tiedossa viiden herätys, joten tää saattais olla hiukka väsynyt -.- Sunnuntaina koko poppoo kisaa valkkujen simmujen alla, ihan siistiä :)
Mä liityin sinne salille, ja aika hyvin on tullut käytyä: combat, power (bodypump), xycling (spinning), nyrkkeily, pilates, cardio step, fitness fusion ja astangajooga on kokeiltu, matolla on tullut myös juostua. Näistä ehdottomat lempparit on combat, nyrkkeily, xycling ja astangajooga. Etenkin astangajoogaan olen ihan koukussa, se itsensä ylittämisen tunne on mahtava, ja nopeasti tapahtunut kehitys! Kyllä huomaa, että oman kropan tuntemus on monilta osin parantunut.
Jees, hyvää viikonloppua kaikille!
Pennuja.
Olin viikolla katsomassa kaverini labradorin, Ennan, pentuja jo toistamiseen. Hurjasti ne kehittyvät parin viikon aikana, nyt 5vko :)
Tässä minä ja mun lemppari, toivottavasti tyyppi kotiutuisi jonnekin tänne pk-seudulle! Kuvat: Tiina Jurvakainen.
Tässä minä ja mun lemppari, toivottavasti tyyppi kotiutuisi jonnekin tänne pk-seudulle! Kuvat: Tiina Jurvakainen.
"Kuinka paljon rohkeutta uskallat jättää tänään käyttämättä"
Olimme Javan kanssa taas kisaamassa hyppärin ja agiradan. Nyt on löytynyt se rentous ja oikeat välineet, jolla saan pakan kasaan, jess! Vielä pitäisi saada sitä ns. raivoa enemmän peliin, ettei menisi ihan pilvissä liitelyksi, kuten tänään agiradalla. Olen tällä hetkellä flunssassa, mutta siitä huolimatta pystyin ohjaamaan suhteellisen hyvin, vaikka olo olikin hieman hassu. Hyvä näin :)
Hyppäri tuntui vähän vääntämiseltä, muttei kuitenkaan liikaa - tuloksena 0. ja sija 2. Pari käännöstä oli tönkköjä, kun en "runtannut" ohjauksella tarpeeksi paljon ennen hyppyjä (pitäisi osata ohjata sulavammin, ettei olisi alastulot niin pahoja koirallekaan). Suorassa putkessa Java kuulemma kaatui, ja sen jälkeen kaatui myös, kun kääntyi tiukasti putkesta ulos tullessaan mua kohti, oikein kynti maata... Ainahan nuo kaatumiset vie aikaa jonkin verran, mutta siitä huolimatta jäi oikein hyvä fiilis! Tietty tulee mieleen myös, että mitähän koiran fysiikka tykkää tuollaisesta kompuroinnista...
Agiradalta tuloksena myös nolla, sijalla 5. Suht iisiä ja rentoa menoa, tai no, vähän turhankin rentoa, kun ehdittiin istua siellä kontakteilla n. sekunti per kontakti :D oohlalaa, mut mielummin otan nää kunnolla, kuin kesällä sitten vitosia... SM-kisoihinkin on niin vähän aikaa enää :S Nyt pitää kyllä silti ottaa muutama startti nopeammilla vapautuksilla.
Kaiken kaikkiaan olen ihan tosi happy näistä kisoista, se puuttunut avain on oikeasti löytynyt lukon pariksi, joten tällä tiellä on syytäkin jatkaa! Meillä oli huippukivat kisat, ja Javan kanssa on tosi hauskaa tehdä duunia. Se on kyllä tarkka mimmi :)
Nyt tää lähtis leffaan, viikonlopun jatkoja! :)
Mulla oli koko kööri mukana matkassa:
(puhelinkamerakuvaa...)
Hyppäri tuntui vähän vääntämiseltä, muttei kuitenkaan liikaa - tuloksena 0. ja sija 2. Pari käännöstä oli tönkköjä, kun en "runtannut" ohjauksella tarpeeksi paljon ennen hyppyjä (pitäisi osata ohjata sulavammin, ettei olisi alastulot niin pahoja koirallekaan). Suorassa putkessa Java kuulemma kaatui, ja sen jälkeen kaatui myös, kun kääntyi tiukasti putkesta ulos tullessaan mua kohti, oikein kynti maata... Ainahan nuo kaatumiset vie aikaa jonkin verran, mutta siitä huolimatta jäi oikein hyvä fiilis! Tietty tulee mieleen myös, että mitähän koiran fysiikka tykkää tuollaisesta kompuroinnista...
Agiradalta tuloksena myös nolla, sijalla 5. Suht iisiä ja rentoa menoa, tai no, vähän turhankin rentoa, kun ehdittiin istua siellä kontakteilla n. sekunti per kontakti :D oohlalaa, mut mielummin otan nää kunnolla, kuin kesällä sitten vitosia... SM-kisoihinkin on niin vähän aikaa enää :S Nyt pitää kyllä silti ottaa muutama startti nopeammilla vapautuksilla.
Kaiken kaikkiaan olen ihan tosi happy näistä kisoista, se puuttunut avain on oikeasti löytynyt lukon pariksi, joten tällä tiellä on syytäkin jatkaa! Meillä oli huippukivat kisat, ja Javan kanssa on tosi hauskaa tehdä duunia. Se on kyllä tarkka mimmi :)
Nyt tää lähtis leffaan, viikonlopun jatkoja! :)
Mulla oli koko kööri mukana matkassa:
(puhelinkamerakuvaa...)
Veikeät tyypit :)
:)
Lauantaina oli mun ihan ensimmäinen 8h päiväkoulutus ja totesin jälleen, että on tämä vaan niin minun juttu! Lähdin aamulla seiskalta ajamaan Kouvolaan ja olin illalla samaan kellonaikaan takaisin Helsingissä. Oli tosi kiva päivä, kivoja ihmisiä ja hyviä koiria. Iida oli tehnyt mulle ihan huippuhyvän tonnikalasalaatin, jonka avulla jaksoi enemmän kuin hyvin, nammm! Kiitos mukavasta päivästä koko poppoolle! :)
Kevään viimeiset sunnuntain koulutukset on nyt takana ja kesän uudet ryhmät kolkuttelevat jo ovella, niitä odotellessa! Luppan keppitreenit kolkuttelee myös, jospa tässä kesän aikana saisi treenattua ko. esteen kuntoon :)
Kevään viimeiset sunnuntain koulutukset on nyt takana ja kesän uudet ryhmät kolkuttelevat jo ovella, niitä odotellessa! Luppan keppitreenit kolkuttelee myös, jospa tässä kesän aikana saisi treenattua ko. esteen kuntoon :)
Oli aika hyvä sää ajella!
Mukava päivä
Tämä on ihan pikapäivitys. Aamulla noin seiskan aikaan tuli mietittyä, että tämä ei vaan voi olla hyvä päivä, oli kerrassaan loistava fiilis päällä ja piti vielä herätä viikonloppuna niin aikaisin... Toisin kävi, päivä oli ihan huippu, joten fiilisten sekamelskan vuoksi hämmennän omaa itseänikin :)
Kisasin Javan kanssa Ojangossa kolme rataa ja nyt alkaa löytyä SE fiilis, just se. Oli niiiiiiiin siistiä, niin kivaa taas mennä! Tuo koiramoiranen on keinonurmella kuin saippuapala, jota yrität tavoittaa muttet saa kiinni... on aika äärimmäisen vaikeaa rytmittää koiraa, joka tekee hommia ihan saippuapalana. Mut hianoo se on :)
Tuloksina tuplanollavoitto ja rima (höh), mutta hyviä ratoja (vaikka hyppäri levisikin aika tavalla...), olen kovin tyytyväinen kun asennekin oli kohdillaan, sillä nyt löytyi tarvittava tahto. Mun valmistelurutiinitkin on toimineet tosi hyvin ja on todella ollut miellyttävä tunne mennä radalle. Videoa ei starteista ole, harmi kyllä :(
Päivän päätteeksi koutsasin kolme tuntia ja voi kun mun ryhmäläiset olivat kaikki niin hienoja, kaikki veti niin hyvin! Huh, minkä energiapiikin sitä saa itsekin, kun näkee muiden tekemän hienon työn ja koirien ilon! :)
Hyvä päivä oli, hieno ja energinen fiilis. Pian starttaa ensi viikko ja aika paljon jännää meininkiä tiedossa, katotaan kuin käy! :)
(Kamala hymiötulva, en harrasta tätä yleensä ikinä, mutta vissiin hymyilyttää joo...)
Kisasin Javan kanssa Ojangossa kolme rataa ja nyt alkaa löytyä SE fiilis, just se. Oli niiiiiiiin siistiä, niin kivaa taas mennä! Tuo koiramoiranen on keinonurmella kuin saippuapala, jota yrität tavoittaa muttet saa kiinni... on aika äärimmäisen vaikeaa rytmittää koiraa, joka tekee hommia ihan saippuapalana. Mut hianoo se on :)
Tuloksina tuplanollavoitto ja rima (höh), mutta hyviä ratoja (vaikka hyppäri levisikin aika tavalla...), olen kovin tyytyväinen kun asennekin oli kohdillaan, sillä nyt löytyi tarvittava tahto. Mun valmistelurutiinitkin on toimineet tosi hyvin ja on todella ollut miellyttävä tunne mennä radalle. Videoa ei starteista ole, harmi kyllä :(
Päivän päätteeksi koutsasin kolme tuntia ja voi kun mun ryhmäläiset olivat kaikki niin hienoja, kaikki veti niin hyvin! Huh, minkä energiapiikin sitä saa itsekin, kun näkee muiden tekemän hienon työn ja koirien ilon! :)
Hyvä päivä oli, hieno ja energinen fiilis. Pian starttaa ensi viikko ja aika paljon jännää meininkiä tiedossa, katotaan kuin käy! :)
(Kamala hymiötulva, en harrasta tätä yleensä ikinä, mutta vissiin hymyilyttää joo...)
Minä ja mun Kimpale, Itävallan Alpeilla 2011
Minun Java
Olipa kerran agilitykisat Riihimäellä. Tuomarina oli ruotsalainen Andreas Silfverberg, radat olivat ihan mahtavia ja sopivat meille kuin nenä päähän. Kivoja vientejä, sopivan tekniikkapainotteisia ja monipuolisia ratakokonaisuuksia olivat mielestäni nämä pätkät, jotka mahdollistivat vaikka mitä ohjauskokeiluja. Hymyäni ei hyydyttänyt kolea tuuli eikä räntäsade, oli vaan ihan superia mennä!
Päivän parhaana tuloksena kolmesta startista hyppärin nollavoitto. Kaksi muuta nollaa olivat lähellä, ekalla radalla putosi ensimmäinen rima ja toisella työnsin Javan tokaan keppiväliin ryysäämällä itse aika lahjakkaasti... Virheet mahdollistivat kontaktiharjoittelun. On ihan parasta taas mennä, kun voi luottaa koiraan 100% ja Java handlaa homman tällä hetkellä harvinaisen hyvin! Tänäänkin teki töitä kuin unelma ja tuntui lukevan ajatuksiani.
Hyppäriin olen tosi tyytyväinen, olihan siellä pari kohtaa joissa myöhästyin, mutta se fiilis oli mahtis! Samoin vikalla radalla, vaikka tuli keppivirhe, niin olin itkeä radan jälkeen onnesta, hahhah :D Ei mutta, oli vaan niin kivaa mennä ja rata oli ehdottomasti yksi kivoimmista mitä olen koskaan juossut. Tein mm. heiton putkeen kepeiltä poispäinkääntönä tms. ja jäin itse keppien toiselle puolelle, toimi! Mun fiilis startteihin valmistautuessa hipoi lähellä viime vuoden SM-kisoissa koettua (iso hymynaama), löysin myös uusia juttuja valmistelurutiineihin, jotka aion jatkossakin hyötykäyttää.
Näinä hetkinä löytää helposti vastauksen siihen kysymykseen, miksi tätä lajia rakastaa ja tekee vuodesta toiseen. Lisäksi on hienoa saada todeta se, että tällaisista peruskisoistakin voi oppia näin paljon! Jospa tää lähtis rullaamaan!
Päivän parhaana tuloksena kolmesta startista hyppärin nollavoitto. Kaksi muuta nollaa olivat lähellä, ekalla radalla putosi ensimmäinen rima ja toisella työnsin Javan tokaan keppiväliin ryysäämällä itse aika lahjakkaasti... Virheet mahdollistivat kontaktiharjoittelun. On ihan parasta taas mennä, kun voi luottaa koiraan 100% ja Java handlaa homman tällä hetkellä harvinaisen hyvin! Tänäänkin teki töitä kuin unelma ja tuntui lukevan ajatuksiani.
Hyppäriin olen tosi tyytyväinen, olihan siellä pari kohtaa joissa myöhästyin, mutta se fiilis oli mahtis! Samoin vikalla radalla, vaikka tuli keppivirhe, niin olin itkeä radan jälkeen onnesta, hahhah :D Ei mutta, oli vaan niin kivaa mennä ja rata oli ehdottomasti yksi kivoimmista mitä olen koskaan juossut. Tein mm. heiton putkeen kepeiltä poispäinkääntönä tms. ja jäin itse keppien toiselle puolelle, toimi! Mun fiilis startteihin valmistautuessa hipoi lähellä viime vuoden SM-kisoissa koettua (iso hymynaama), löysin myös uusia juttuja valmistelurutiineihin, jotka aion jatkossakin hyötykäyttää.
Näinä hetkinä löytää helposti vastauksen siihen kysymykseen, miksi tätä lajia rakastaa ja tekee vuodesta toiseen. Lisäksi on hienoa saada todeta se, että tällaisista peruskisoistakin voi oppia näin paljon! Jospa tää lähtis rullaamaan!
Joku on käynyt yksin hallilla
Eilen oli Javan treenit, ja koska aikaa jäi, päätin ottaa Lupuksen karkeloihin mukaan! Tein samaa pätkää mitä Javan kanssa, ilman keppejä ja pätkissä tosin. Hitto, että tuo pentu veti hyvin, mulla tulee aina sellainen WHOU reaktio, "osaako se jo tämänkin!?". Aika kiva fiilis jäi :) Java oli kanssa tosi hyvä, koira tekee hyvää duunia, mutta mun pitäisi saada malttia ja pakka kasaan. Lauantaina suuntana Riihimäki ja vuoden eka kolmen startin kisapäivä.
Luppis ottaa homman haltuun:
Luppis ottaa homman haltuun:
Pääsiäisloman juttuja
Huhh, ku väsyttää... levätty on, mutta niin on mentykin! Teksti tulee olemaan sekavaa, mutta toivottavasti saatte siitä jotakin irti.
Nämä neljä päivää ovat kuluneet hyvin pitkälti agilityn parissa. Perjantaina kisasin yli kuukauden tauon jälkeen Purinalla kaksi kisaa, lauantaina olin kisoissa töissä (+ illalla kävin pikaisesti treenaamassa pe kisojen virheet pois mielestä), sunnuntaina koulutin ja treenasin Luxin. Tänään, maanantaina, alkoi aluevalmennus, joten aika agilitypainotteista on ollut...
Pe kisojen kummastakin startista tyhmät vitoset. Virheet tuli kepeiltä, ja joo, ei nyt kovin loistokas fiilis tullut, kun on kuitenkin aika paljon niitä treenattu. Ekalla radalla kepit jäi kesken, tokalla väärältä puolelta pujottelun aloitus, hellurei. On se ny kumma, kun ei tällaisia ole todellakaan sattunut piiiiiitkiin aikoihin. Perussanailut tähän väliin, eli kai niitä on vaan pakko joskus tulla. Kontaktit toimi oikein hyvin ja muutenkin radat rullasi kivasti, harmi nuo kummalliset virheet.
Sunnuntaina koulutuksen jälkeen humpattiin Luxin kanssa ja voi kun se on aina niin innoissaan, viime treeneistä olikin kulunut jo kuukausi! :) Se osaa melkein yhtä paljon kuin Java, oppii asiat lähes kerrasta ja lukee samaa ohjausta mitä Kaustinen, toimivaa! Toki kontaktit ja kepit on vielä vaiheessa, mutta en muutenkaan uskaltaisi alle vuotiasta koiraa edes vaatia pujottelemaan, kuin max. muutamia kertoja... kesän juttuja nämä!
Aluevalmennus alkoi aikaisin aamulla, olin tosi väsynyt ja keskittyminen oli vaikeaa. Välillä tuntuu, ettei koskaan olisi tehnyt agilitya, kun niin hienosti sujuu. Vaikka joskus tuntuukin tuolta, niin on se hyvä fiilis kuitenkin huomata, kuinka monilla osa-alueilla meidän yhteispeli on parantunut. Ehkä joskus oon vielä niin hyvä ohjaaja ja kouluttaja, kun haluaisin olla :) Aluevalmennuksen jälkeen suuntasin vielä salille Combatiin. Oli aika hullu treenipäivä tämä, mutta tulipa vielä tehtyä itselleen kunnollinen fysiikkatreenikin!
Nämä neljä päivää ovat kuluneet hyvin pitkälti agilityn parissa. Perjantaina kisasin yli kuukauden tauon jälkeen Purinalla kaksi kisaa, lauantaina olin kisoissa töissä (+ illalla kävin pikaisesti treenaamassa pe kisojen virheet pois mielestä), sunnuntaina koulutin ja treenasin Luxin. Tänään, maanantaina, alkoi aluevalmennus, joten aika agilitypainotteista on ollut...
Pe kisojen kummastakin startista tyhmät vitoset. Virheet tuli kepeiltä, ja joo, ei nyt kovin loistokas fiilis tullut, kun on kuitenkin aika paljon niitä treenattu. Ekalla radalla kepit jäi kesken, tokalla väärältä puolelta pujottelun aloitus, hellurei. On se ny kumma, kun ei tällaisia ole todellakaan sattunut piiiiiitkiin aikoihin. Perussanailut tähän väliin, eli kai niitä on vaan pakko joskus tulla. Kontaktit toimi oikein hyvin ja muutenkin radat rullasi kivasti, harmi nuo kummalliset virheet.
Sunnuntaina koulutuksen jälkeen humpattiin Luxin kanssa ja voi kun se on aina niin innoissaan, viime treeneistä olikin kulunut jo kuukausi! :) Se osaa melkein yhtä paljon kuin Java, oppii asiat lähes kerrasta ja lukee samaa ohjausta mitä Kaustinen, toimivaa! Toki kontaktit ja kepit on vielä vaiheessa, mutta en muutenkaan uskaltaisi alle vuotiasta koiraa edes vaatia pujottelemaan, kuin max. muutamia kertoja... kesän juttuja nämä!
Aluevalmennus alkoi aikaisin aamulla, olin tosi väsynyt ja keskittyminen oli vaikeaa. Välillä tuntuu, ettei koskaan olisi tehnyt agilitya, kun niin hienosti sujuu. Vaikka joskus tuntuukin tuolta, niin on se hyvä fiilis kuitenkin huomata, kuinka monilla osa-alueilla meidän yhteispeli on parantunut. Ehkä joskus oon vielä niin hyvä ohjaaja ja kouluttaja, kun haluaisin olla :) Aluevalmennuksen jälkeen suuntasin vielä salille Combatiin. Oli aika hullu treenipäivä tämä, mutta tulipa vielä tehtyä itselleen kunnollinen fysiikkatreenikin!
Lemppari Ledi
Heeeei!
Java valittiin ATD:n vuoden 2011 agilitykoiraksi viime viikolla :) Alla muutamia kuvia viime vuodelta.
Kuva: Jukka Pätynen
Kuva: Tiina Jurvakainen
Siistii
Moi. Viime treeneissä oli ilmassa huolimattomuutta, kovin. Onneksi ajattelutapa on sellainen, että nämä pelleilyt on niitä asioita, jotka vievät minut kohti sitä päämäärää mitä haluan olla, ja sinne suuntaan tie tuntuu vahvasti vievän. Treeneistä jäi tassuun tosi hyviäkin juttuja ja fiilis oli jotenkin euforinen, oli aika siistiä! Java on vaan niin hieno! =)
Sunnuntaina olin taas kouluttamassa ja minulla oli ihan huippukivaa, toivon, että ryhmäläisilläni oli yhtä mukavaa! :) Todella paljon edistystä näkyvissä ja ohjaajien positiivista asennetta on ilo katsoa. Hyvin vetivät! Taas euforinen olo!
Ens viikko on saliviikko, ilmaislippuja käytössä, niin pystyy käymään. Olisi kyllä niin liityttävä, mutta tietyt sitoutumisajat mietityttävät, sekä hinnat ainakin täällä Helsingissä on ihan taivaissa. Odotan kyllä taas sitä itsensä rääkkäämisen määrää :D ja toki palauttavia harjoituksia mm. pilateksen muodossa.
Sunnuntaina olin taas kouluttamassa ja minulla oli ihan huippukivaa, toivon, että ryhmäläisilläni oli yhtä mukavaa! :) Todella paljon edistystä näkyvissä ja ohjaajien positiivista asennetta on ilo katsoa. Hyvin vetivät! Taas euforinen olo!
Ens viikko on saliviikko, ilmaislippuja käytössä, niin pystyy käymään. Olisi kyllä niin liityttävä, mutta tietyt sitoutumisajat mietityttävät, sekä hinnat ainakin täällä Helsingissä on ihan taivaissa. Odotan kyllä taas sitä itsensä rääkkäämisen määrää :D ja toki palauttavia harjoituksia mm. pilateksen muodossa.
Tyypit unilla.
Lux ei normaalisti tuhoa mitään, mutta nyt sillä oli ilmeisesti vähän tylsää.
TopTeam, leiri 3 + 1-vuotias Lux
Tää ajan kuluminen on aivan käsittämätöntä... iso onnitus ilopilleri Lupukselle! :)
-------------
Perjantaina illalla lähti auton nokka kohti Tamperetta, kokoonpanolla Jenna, Jade, minä + koirat. Hotellissa jaoin huoneen Jennan kanssa ja oli aika jännä fiilis siinä vaiheessa, kun lykkäsi ensimmäisen kerran hotellihuoneen oveen avankortin ja ovi aukeni itsestään. Meillä oli jostakin kumman syystä invahuone, joka oli ihan loistava, tilaa oli meille kahdelle ja koissuille vaikka kuin! Lauantai alkoi aamusta hotelliaamiaisella ja tankkaus oli ihan valtava, kun ruoka oli vaan niin hyvää =) Siitä sitten siirtyminen hallille ja Juhan treeniin. Kosautin radan heti alkuunsa, ja yhteen radan kulmaan jäin takkuamaan aivan liian pitkäksi aikaa. Java pääsi vähän turhan monta kertaa tekemään saman virheen, jolloin se ei kyennyt tekemään enää muuta, kuin sitä samaa suoritustapaa. Ketutti todella paljon oma sössiminen ja koiran keskittymiskyvyttömyys, joten loppujen lopuksi oli vain otettava juttelutuokio koutsin kanssa ja yrittettävä hetken breikin jälkeen uuteen nousuun. Lopuksi tein radan taistelunollana läpi yhden pelastuksen kautta. Koko touhu tuntui jokaisena hetkenä aivan kamalalta, mutta suoritus oli mulle kyllä aikamoinen voitto, joten tyytyväinen saan olla.
Sitten Jerryn fysiikkaan: rapuja, kääpiökävelyä, kyykkyjä, spurtteja, kuperkeikkoja (ts. pyllerryksiä :D), futsalia jne. Olin vähän känninen kääpiökävelijä, vaikka yritin oikein tosissani keskittyen ja selkä suorana tehdä hommia. Jenna alkoi jossain välissä hihittää takanani, enkä voinut itsekään olla nauramatta, joten niin ne askeleet viettivät noin kolme metriä vinoon ja olo oli oikeasti kuin jurrisen menninkäisen :D Hahhaa, mutta olipas hauskaa! Juoksutekniikka ja spurtit yms. ovat ihan mun lemppareita, niitä on jotenkin niin hienoa tehdä, kun ovat monipuolisia, nopeita ja räjähtäviä.
Elinan treenit oli tosi kivat, oli iloinen fiilis, hyvä keskittyminen ja treenaaminen oli kertakaikkiaan vaan niin siistiä. Erilaiset ohjausratkaisut toimivat hyvin, joita saatiin muokattua vielä paremmaksi :) Teenipäivän lopuksi oli Vapun psyykkausluento, joka on aina jees, sillä pääkopan asiat ovat mielestäni yksi kiinnostavimmista asioista. Onnistunut päivä, täynnä monenlaisia ja opettavaisia fiiliksiä!Sunnuntai oli meidän ryhmällä selvästi iisimpi päivä. Aamu alkoi luonnollisesti hotelliaamiaisella, jonka jälkeen oli vuorossa jälleen psyykkausta. Hallilla ennen Jarin treenejä oli Jerryn lämmittelyt, ja taas huvitti siinä ringissä haaraperushyppyjä hyppiessä, kun lähes kaikkia vaan hymyilytti ja nauratti :D vedot olivat lämmittelyosuuden paras osio, ne on vaan niin siistejä! Hetken tuntuu siltä, että lentää :)
Jarin treeni oli meille juuri sopiva, paljon hyviä ja haastavia juttuja, joiden onnistumisesta tuli hyvä fiilis. Paristi jouduin alussa palkkaamaan pakkovalssista, kun koira taas pelleili mun mokailujen jälkeen, eikä lukenut ohjausta, mutta sen jälkeen alkoi rullaamaan. Javan lähettyminen keppien avokulmaan oli jotain tosi hienoa, olen tehnyt kyllä töitä, mutta en olisi uskonut, että Java luukuttaa sinne noin hyvin ja määrätietoisesti, katse edessä. Fiilis oli tosi hyvä ja meillä oli hauskaa, oli ihana nähdä Javan ilo, kuinka se vingutteli näätäleluaan itsekseen ja oli vain niin onnellisen näköinen :) Parit hyvät treenit siis lisää tälle vuodelle tämän viikonlopun aikana. Nyt on hienoa jatkaa, olen saanut tuntea taas sen fiiliksen, jolla tätä lajia kuuluu tehdä!
Kiitos kaikille hienosta viikonlopusta, toukokuussa mennään taas! :)
Tässä Jauskin TT-video:
Saat sen mistä luovut
Työharjoittelu on nyt startannut ja paikka vaikuttaa oikein mukavalta, toivottavasti seuraavat kolme kuukautta menevät letkeästi uutta oppien! Työporukka on ainakin tosi kiva ja rento :) niin, ja ruoka on myös siinä raflassa hyvää! Nam nam :P Firman pomo kutsuu mua Rinsessaksi, mihin tässä on tultu!?! :D En ymmärrä.
Viime sunnuntaina kävin ystäväni kanssa ekaa kertaa tänä talvena rinteessä, ja hitto mikä kipinä taas syttyi tuohon lautailuun. Nyt oikeastaan alkaa olla ensimmäiset kivat kelit laskea (ainakin mun mielestä), aurinko paistaa ja lämmittää, eikä ole liian kylmä. Olisipa hienoa joskus päästä Alpeille laskemaan, ehkä se on syytä toteuttaa vielä tulevaisuudessa :) Pian on kyllä mentävä taas rinteeseen, siellä aika kuluu kuin siivillä, ja laskettelu on niin kivaa vastapainoa arjelle sekä kaikelle muulle pelleilylle. On talvessa siis jotain mukavaakin, etenkin nyt, kun on saanut nauttia keväisestä säästä!
Keskiviikkona sain hallille seuraksi Saksasta Suomeen lomailemaan tulleen ystäväni, hän on vaihdossa vielä puolisen vuotta ja oli kyllä tosi hauskaa nähdä pitkästä aikaa! Treenit olivat ihan huiput. Javan kanssa tein pieniä juttuja, palkkailin keinun suorituksesta ja sain toimimaan mm. pienen tekniikkapätkän tosi hyvin, harmi, ettei sitä tullut videolle! Luppiksen kanssa testasin samaa tekniikkapätkää kuin tein Javan kanssa, ja Herra Luppa veti homman kotiin :) Se niin yllättää, en ois uskonut, että saan pohjat tehtyä näin hyvin jo tässä vaiheessa. Iloinen olen, katotaan mitä tuleman pitää. Hymyä on tää tyttö, kun oli niin loistava luottamus koiriin ja hyvä fiilis tekemiseen. Näitä hyvän mielen treenejä on saatava useammin, olivat ehdottomasti parhaimmat alkuvuoden treenit! :)
Nyt tekemään viime hetken valmistelut viikonlopun leiriä varten, jota todella odotan innolla! Kamat on lähes kasassa ja huomenna matka kohti Lempäälää voi alkaa. Kivaa päästä tsekkailemaan myös uusia halleja!
Tässä kooste Luxin kuluneista treeneistä...
Viime sunnuntaina kävin ystäväni kanssa ekaa kertaa tänä talvena rinteessä, ja hitto mikä kipinä taas syttyi tuohon lautailuun. Nyt oikeastaan alkaa olla ensimmäiset kivat kelit laskea (ainakin mun mielestä), aurinko paistaa ja lämmittää, eikä ole liian kylmä. Olisipa hienoa joskus päästä Alpeille laskemaan, ehkä se on syytä toteuttaa vielä tulevaisuudessa :) Pian on kyllä mentävä taas rinteeseen, siellä aika kuluu kuin siivillä, ja laskettelu on niin kivaa vastapainoa arjelle sekä kaikelle muulle pelleilylle. On talvessa siis jotain mukavaakin, etenkin nyt, kun on saanut nauttia keväisestä säästä!
Keskiviikkona sain hallille seuraksi Saksasta Suomeen lomailemaan tulleen ystäväni, hän on vaihdossa vielä puolisen vuotta ja oli kyllä tosi hauskaa nähdä pitkästä aikaa! Treenit olivat ihan huiput. Javan kanssa tein pieniä juttuja, palkkailin keinun suorituksesta ja sain toimimaan mm. pienen tekniikkapätkän tosi hyvin, harmi, ettei sitä tullut videolle! Luppiksen kanssa testasin samaa tekniikkapätkää kuin tein Javan kanssa, ja Herra Luppa veti homman kotiin :) Se niin yllättää, en ois uskonut, että saan pohjat tehtyä näin hyvin jo tässä vaiheessa. Iloinen olen, katotaan mitä tuleman pitää. Hymyä on tää tyttö, kun oli niin loistava luottamus koiriin ja hyvä fiilis tekemiseen. Näitä hyvän mielen treenejä on saatava useammin, olivat ehdottomasti parhaimmat alkuvuoden treenit! :)
Nyt tekemään viime hetken valmistelut viikonlopun leiriä varten, jota todella odotan innolla! Kamat on lähes kasassa ja huomenna matka kohti Lempäälää voi alkaa. Kivaa päästä tsekkailemaan myös uusia halleja!
Tässä kooste Luxin kuluneista treeneistä...
Tässä vielä video Javan treeneistä...
Kontakteilla riittää töitä... hirmuisesti oon nyt vahvistanut niitä, mutta vielä täytyisi saada vauhti takaisin puomin alastulolle. Eiköhän se siitä, tää on välillä tätä. Parissa kohtaa myös kyselee, mutta muuten olen tosi tyytyväinen mm. noihin lähetyksiin ja keppikulmiin. Ei ehkä tuon videon perusteella voisi ajatella, että Java on ollut joskus TODELLA kädessä kiinni ollut koira. Jotain on siis tapahtunut :)
Paluu arkeen
Viime viikon loma oli sen verran mukava, ettei arkeen palaaminen tuntunut kovinkaan pahalta. Matkaan tarttui uudenlaista energiaa, jonka avulla jaksaa taas painaa! Loma oli aika urheilupainotteinen, mukaan mahtui myös pari treenikertaa hallilla ja ystävien tapaamista. Kiva viikko!
Tämä viikko pitää sisällään lähinnä koulua, treeniä, kouluttamista jne. Ensi viikolla alkaakin sitten työharjoittelu. Huhuh, jännää.
Javankin kanssa heitin pitkästä aikaa juoksulenkin, mulla ei talvella oikein jalat kestä jäisellä ja muhkuraisella tiellä juoksemista, mutta päätin yrittää. Aika leppoisasti sujui vajaa tunnin lenkki ja Javan ravi oli ihan huikean hyvä, kunnon takapotku! Jee :) Varovasti voisi lisätä juoksulenkkien määrää ja katsella kuin nää jalat vie! Salilla kävin viime viikon ahkerasti ja oon kyllä aika koukussa, pitäisi nyt vakavasti miettiä jotain liittymistä... Saas nähdä!
Parin viikon kuluttua lähdemme taas TT-leireilemään, Lempäälään tiemme käy! Ja matkat European Openiin on myös nyt plakkarissa! Uuuuuuu. Vielä on työtä tehtävänä ja PALJON...!!
Tämä viikko pitää sisällään lähinnä koulua, treeniä, kouluttamista jne. Ensi viikolla alkaakin sitten työharjoittelu. Huhuh, jännää.
Javankin kanssa heitin pitkästä aikaa juoksulenkin, mulla ei talvella oikein jalat kestä jäisellä ja muhkuraisella tiellä juoksemista, mutta päätin yrittää. Aika leppoisasti sujui vajaa tunnin lenkki ja Javan ravi oli ihan huikean hyvä, kunnon takapotku! Jee :) Varovasti voisi lisätä juoksulenkkien määrää ja katsella kuin nää jalat vie! Salilla kävin viime viikon ahkerasti ja oon kyllä aika koukussa, pitäisi nyt vakavasti miettiä jotain liittymistä... Saas nähdä!
Parin viikon kuluttua lähdemme taas TT-leireilemään, Lempäälään tiemme käy! Ja matkat European Openiin on myös nyt plakkarissa! Uuuuuuu. Vielä on työtä tehtävänä ja PALJON...!!
Katsokaa tuota Ledin onnellista ilmettä! :')
Kuva Jenden mökiltä, muistaakseni kesältä 2006.
Ole koirasi arvoinen ohjaaja
Moooi, te kaikki siellä ruudun toisella puolen. Mulla on nyt loma ja on ihan superia, kun pystyy tekemään juuri niitä asioita kuin haluaa. Olen mm. näyttäytynyt salilla jumppaamassa (minä ja jumppa, eh... mutta näin on vaan nyt päässyt käymään!), käyttänyt Javan fysiossa ja treenannut kerran. Noh, mutta asiaan!
Olen törmännyt otsikon mukaiseen mietteeseen useita kertoja viimeaikoina, ja on ihan hyväkin välillä pohtia asioita vähän syvemmin. Mulla on tapana analysoida kaikki, ja miettiä mitä voin tehdä paremmin, ketutus omiin virheisiini on minulle yksi keinoista kehittyä. Silloin, kun saa itseään niskasta kiinni ja painuu hallille miettimään, on hyvä fiilis, kun huomaa että saa todella asioita aikaan.
Viime keskiviikkona Sari oli kouluttamassa meitä. Rata oli just hyvä, sellaisia juttuja jälleen, joita on hyvä vahvistaa. Java kilahteli treenatessa hieman liikaa, ja totesin jo lämmitellessä, että taas on tiedossa oikein mukava treenikaveri. Kiehumisesta johtuen ei oikein sujunut, ja on raivostuttavaa välillä treenata tuon apinan kanssa, kun ei se huudoltaan kuule käskyjä tai keskity ohjaukseen, ts. nöyryyttä ei löydy tippaakaan. Silmät harottaa erisuuntiin ja aivoissa piuhat jäävät vaille kohtaamista...
Oli aikamoista sähläystä, Javan kiihtynyt fiilis saa aikaan mulle kiireen tunteen -> typeriä ohjausvirheitä. Viihdytin läsnäolleita mm. törmäämällä esteeseen ja kaatumalla, Jenna ja Sari nauroivat ihan hulluna, kun keräilin itseäni sieltä maasta, vaatteet yltäpäältä hiekassa. Eipä voinut sitä tilannetta ottaa kovinkaan vakavasti :D
Nollaan tilanteen usein, jos alkaa mennä ahterilleen, mutta pitäisi näissä tapauksissa harjoittaa sellaista useammin. Meinasin ensin, etten katso videoita treenien jälkeen ollenkaan, sillä en halunnut palata omaan fiilikseeni lainkaan. Ajatuksestani huolimatta katsoin videot, ja totesin, että kehittymistä on mokailuista huolimatta tapahtunut paljon. Ei todella näyttänyt meno niin kököltä kun tuntui! Totean tässä, että muistakaa etsiä niitä onnistumisia, ja palata ajassa taaksepäin miettien mitä osaamista on matkan varrella tullut kerättyä. Lupaan toteuttaa samaa!
Tuleepa aina tällaisten treenien jälkeen mietittyä, että hitto se on mahtava tunne, kun tuon koiran kanssa saa yhteistyön pelittämään! Ei makeaa mahan täydeltä!
Käytin Javan fysiossa tällä viikolla, sillä meno alkoi näyttää aika tönköltä verrattuna normaaliin. Hypyt olivat Kirkkiksen kisoissa todella huonot, eikä treeneissäkään näyttänyt parhaalta mahdolliselta. Polkee polkee, mutta mihinkään ei liiku. Itse kisoista ei mainittavaa, mutta toivotavasti tuo tyttö palautuu nyt kuosiin, että uskaltaa taas treenata.
Videoa mein treeneistä. En ymmärrä kuinka saan näin huonolaatuisen pätkän aikaan... Paikoin käännökset on tosi järkyttäviä, ei ohjaus ole ihan sillä tasolla johon pystyisi... Hyvin huomaa kuinka hyppylinjoista tulee huonoja, kun vaan heittelee koiraa käännöksiin. Pöh.
Alla myös 11kk vanhan Luppiksen treenivideo. Pitkästä aikaa pääsin hallille pennunkin kanssa, olipa kivaa! :) Hommasin kamerajalustan, eikä ollut edes kallis, joten nyt voi hyvin kuvata myös itse. Aika kätevä kapistus, suosittelen!
Olen törmännyt otsikon mukaiseen mietteeseen useita kertoja viimeaikoina, ja on ihan hyväkin välillä pohtia asioita vähän syvemmin. Mulla on tapana analysoida kaikki, ja miettiä mitä voin tehdä paremmin, ketutus omiin virheisiini on minulle yksi keinoista kehittyä. Silloin, kun saa itseään niskasta kiinni ja painuu hallille miettimään, on hyvä fiilis, kun huomaa että saa todella asioita aikaan.
Viime keskiviikkona Sari oli kouluttamassa meitä. Rata oli just hyvä, sellaisia juttuja jälleen, joita on hyvä vahvistaa. Java kilahteli treenatessa hieman liikaa, ja totesin jo lämmitellessä, että taas on tiedossa oikein mukava treenikaveri. Kiehumisesta johtuen ei oikein sujunut, ja on raivostuttavaa välillä treenata tuon apinan kanssa, kun ei se huudoltaan kuule käskyjä tai keskity ohjaukseen, ts. nöyryyttä ei löydy tippaakaan. Silmät harottaa erisuuntiin ja aivoissa piuhat jäävät vaille kohtaamista...
Oli aikamoista sähläystä, Javan kiihtynyt fiilis saa aikaan mulle kiireen tunteen -> typeriä ohjausvirheitä. Viihdytin läsnäolleita mm. törmäämällä esteeseen ja kaatumalla, Jenna ja Sari nauroivat ihan hulluna, kun keräilin itseäni sieltä maasta, vaatteet yltäpäältä hiekassa. Eipä voinut sitä tilannetta ottaa kovinkaan vakavasti :D
Nollaan tilanteen usein, jos alkaa mennä ahterilleen, mutta pitäisi näissä tapauksissa harjoittaa sellaista useammin. Meinasin ensin, etten katso videoita treenien jälkeen ollenkaan, sillä en halunnut palata omaan fiilikseeni lainkaan. Ajatuksestani huolimatta katsoin videot, ja totesin, että kehittymistä on mokailuista huolimatta tapahtunut paljon. Ei todella näyttänyt meno niin kököltä kun tuntui! Totean tässä, että muistakaa etsiä niitä onnistumisia, ja palata ajassa taaksepäin miettien mitä osaamista on matkan varrella tullut kerättyä. Lupaan toteuttaa samaa!
Tuleepa aina tällaisten treenien jälkeen mietittyä, että hitto se on mahtava tunne, kun tuon koiran kanssa saa yhteistyön pelittämään! Ei makeaa mahan täydeltä!
Käytin Javan fysiossa tällä viikolla, sillä meno alkoi näyttää aika tönköltä verrattuna normaaliin. Hypyt olivat Kirkkiksen kisoissa todella huonot, eikä treeneissäkään näyttänyt parhaalta mahdolliselta. Polkee polkee, mutta mihinkään ei liiku. Itse kisoista ei mainittavaa, mutta toivotavasti tuo tyttö palautuu nyt kuosiin, että uskaltaa taas treenata.
Videoa mein treeneistä. En ymmärrä kuinka saan näin huonolaatuisen pätkän aikaan... Paikoin käännökset on tosi järkyttäviä, ei ohjaus ole ihan sillä tasolla johon pystyisi... Hyvin huomaa kuinka hyppylinjoista tulee huonoja, kun vaan heittelee koiraa käännöksiin. Pöh.
Alla myös 11kk vanhan Luppiksen treenivideo. Pitkästä aikaa pääsin hallille pennunkin kanssa, olipa kivaa! :) Hommasin kamerajalustan, eikä ollut edes kallis, joten nyt voi hyvin kuvata myös itse. Aika kätevä kapistus, suosittelen!
Springrotin Chamberlain, 9-vuotta
Minun ihan ensimmäinen oma koirani, Ledi, on saavuttanut 9-vuoden iän. Ikä on vain numeroita, sillä tuosta koirasta on pappaantuminen kaukana. Ledi pirskahtelee energiaa ja iloa, se on hyvin tyytyväinen elämäänsä kolmen koplassa ja on onnensa kukkuloilla, kun saa makoisan aterian lisäksi kiivetä silloin tällöin A-esteelle. Voi sitä riemua :)
Aika onnellinen voi ihminen olla koiristaan. Toivon kovasti, että tuo Sämpylä pysyy luonani piiiiiiiitkään, sillä tästä jengistä en haluaisi luopua koskaan!
Aika onnellinen voi ihminen olla koiristaan. Toivon kovasti, että tuo Sämpylä pysyy luonani piiiiiiiitkään, sillä tästä jengistä en haluaisi luopua koskaan!
Happyhappyhappy
Enpä ole taas ehtinyt kirjoittelemaan, kuten näkyy. Lux hapuilee jo vuotiaan ikää ja ensi kuussa moinen tulee täyteen, huhhuh... silloin Ledi on jo 9-vuotta. En kestä tätä ajan kulumista.
Treenaamassa olen käynyt tällä viikolla kerran ja oli kyllä hyvät treenit. Treenasin ihan pieniä juttuja Luxin ja Javan kanssa. Javan kanssa palasin hieman taaksepäin kontaktien suhteen, ja pelasimme vaan on/offia, joka sujui kivasti :) Tein muutamia käännöstreenejä lelulle lähetyksinä ja hyppylinjat alkoivat näyttää paremmilta. En käsitä missä vaiheessa tuo kääntyminen on huonontunut, voi toki olla, että olen tajunnut ongelman vasta nyt. Että tää kouluttaminen on joskus hankalaa.
Luxin kanssa pääsin pitkästä aikaa tekemään kunnolla. On aika reippaasti saanut pentu kasvaa ja kehittyä ihan rauhassa, kun ei olla paljoa tehty. Parempi niin, että lajiosaaminen kehittyy vähitellen, kuin se, että koira on parivuotiaana jo paskana... Javan treenit on muutenkin etusijalla, joten Luxin koulutus kulkee siinä sivussa.
Viime viikonloppuna tein kisojen lämppäesteillä pennun kanssa perus lähettymistä, "pakkovalssia", käännöksiä ja "saksalaista". Olen edelleen niin iloinen Lupuksen kääntymisestä, se kääntyy just kuten haluaisin Javankin kääntyvän. Luxille on ollut alusta alkaen täysin selvää, kuinka kroppaa tulee kääntyessä käyttää, joten siinä mielessä Javan käyttäytymistä voi ehkä olla vaikeampi muuttaa. Tekniikat sujui myös hyvin ja lähettyminen kanssa. Kuin paljon helpompaa kouluttaminen voikaan olla, kun voi lähetellä koiraa valmiille palkalle! :)
Kontakteja oon vähän jo miettinyt, katsotaan kuinka alkaa kulkemaan, mutta kepit saa odottaa vuoroaan vielä pitkälle kevääseen.
Nyt tää lähtis leffailemaan!
Treenaamassa olen käynyt tällä viikolla kerran ja oli kyllä hyvät treenit. Treenasin ihan pieniä juttuja Luxin ja Javan kanssa. Javan kanssa palasin hieman taaksepäin kontaktien suhteen, ja pelasimme vaan on/offia, joka sujui kivasti :) Tein muutamia käännöstreenejä lelulle lähetyksinä ja hyppylinjat alkoivat näyttää paremmilta. En käsitä missä vaiheessa tuo kääntyminen on huonontunut, voi toki olla, että olen tajunnut ongelman vasta nyt. Että tää kouluttaminen on joskus hankalaa.
Luxin kanssa pääsin pitkästä aikaa tekemään kunnolla. On aika reippaasti saanut pentu kasvaa ja kehittyä ihan rauhassa, kun ei olla paljoa tehty. Parempi niin, että lajiosaaminen kehittyy vähitellen, kuin se, että koira on parivuotiaana jo paskana... Javan treenit on muutenkin etusijalla, joten Luxin koulutus kulkee siinä sivussa.
Viime viikonloppuna tein kisojen lämppäesteillä pennun kanssa perus lähettymistä, "pakkovalssia", käännöksiä ja "saksalaista". Olen edelleen niin iloinen Lupuksen kääntymisestä, se kääntyy just kuten haluaisin Javankin kääntyvän. Luxille on ollut alusta alkaen täysin selvää, kuinka kroppaa tulee kääntyessä käyttää, joten siinä mielessä Javan käyttäytymistä voi ehkä olla vaikeampi muuttaa. Tekniikat sujui myös hyvin ja lähettyminen kanssa. Kuin paljon helpompaa kouluttaminen voikaan olla, kun voi lähetellä koiraa valmiille palkalle! :)
Kontakteja oon vähän jo miettinyt, katsotaan kuinka alkaa kulkemaan, mutta kepit saa odottaa vuoroaan vielä pitkälle kevääseen.
Nyt tää lähtis leffailemaan!
Ajatusten muovautumista näkyvissä
Jipii, pari päivää sitten tuli tieto, että pääsemme Javan kanssa jälleen European Open -joukkueeseen. Vähänkö on siistiä, viime kesän reissu oli niin mahtis!
Mulla pitää kiirettä koulujuttujen suhteen ja illatkin olen ollut menossa... huhhuijaa, verottaa treenitahtia tällainen, joka ei todellakaan ole hyvä! Kun luodaan katse kuluneisiin treeneihin ja kisoihin, niin huomaa kuinka paljon sitä treenattavaa onkaan. Etenkin omaa ohjausta ja keskittymistä pitäisi kehittää roppakaupalla, on tapahtunut aika terävä lasku niiden suhteen. Mutta ehkä se tästä, kun pääsemme taas pidemmälle kevääseen (sen nousun olisi alettava kyllä suhteellisen pian...)!
Tänään suuntaan treenaamaan, pakko se on sekin aika jostain repiä. Ei tässä kohta enää kehitystä tapahtu ollenkaan, enkä kestä sitä, jos junnaan osaamiseni suhteen pitkään paikallani. Joten töihin mars!
Fiilistelyä, EO 2011...
Mulla pitää kiirettä koulujuttujen suhteen ja illatkin olen ollut menossa... huhhuijaa, verottaa treenitahtia tällainen, joka ei todellakaan ole hyvä! Kun luodaan katse kuluneisiin treeneihin ja kisoihin, niin huomaa kuinka paljon sitä treenattavaa onkaan. Etenkin omaa ohjausta ja keskittymistä pitäisi kehittää roppakaupalla, on tapahtunut aika terävä lasku niiden suhteen. Mutta ehkä se tästä, kun pääsemme taas pidemmälle kevääseen (sen nousun olisi alettava kyllä suhteellisen pian...)!
Tänään suuntaan treenaamaan, pakko se on sekin aika jostain repiä. Ei tässä kohta enää kehitystä tapahtu ollenkaan, enkä kestä sitä, jos junnaan osaamiseni suhteen pitkään paikallani. Joten töihin mars!
Fiilistelyä, EO 2011...
Diipadaapa.
Huuuhuh, mun on ollut jotenkin todella vaikeaa kaivaa keskittyminen ja fiilis esiin tuon joulukuun tauon jälkeen, tiedä sitten missä vika.
Viikonlopun kisojen kerryttämä tulossaldo ei ole kovinkaan mainitsemisen arvoinen. Sunnuntaina kisasin Ojangon uudessa hallissa pari starttia, joka oli myös kisapaikkana mainio. Oli tilaa kävellä hallin sisällä ennen suoritusta, lämmittelyesteet oli sijoitettu sopivan rauhalliseen paikkaan kauas kisaradasta, Rata-alue oli tilava ja pohja hyvä. Oli tosi kiva kisata! :)
Itse suoritukset, hmmm... Java oli aivan kamala kisakumppani tällä kertaa, meinasi mm. todella varastaa ekan radan lähdössä. Normaalisti hiipii vähän, tärisee ja nostaa persusta ylös, mutta ikinä ei edes tunnu siltä, että tulisi luvatta. Nyt ihan ronskisti oli tulla ensimmäisen hypyn yli vaikka painotin istumista ja katsoin koiraa. Maalissa puri minua käteen ja kun nappasin rinnuskarvoista vähän kiinni, että hei, niin tyyppi murisi takasin ja yritti tarrata uudelleen. Ihme monsteri. Tuona hetkenä ei ihan tuntunut agility maailman hauskimmalta asialta. Ainiin, tulos oli hyl -> otin puomin uudelleen, kun ei toiminut sivuetäisyys toivomallani tavalla ja Java jäi liian ylös. Joskus en aivan ymmärrä.
Hyppärille lähteminen tuntui jo vähän paremmalta. Tuloksena radalta femma, ihan tyhmä putken kielto... koska tää taas oppisi jotain? Onneksi radalla onnistui kuitenkin moni muu kohta hyvin, jotka on olleet meille vielä viime syksynäkin haasteellisia. Tässä kyllä huomaa sen, että vaikka tuntuu ettei edisty mihinkään suuntaan, niin jotain kehitystä tapahtuu aina salakavalasti. Vaikka kaarrokset venyvät ja rytmitys on viisi vuotta jäljessä, tulee tätä rataa videolta tiiratessa jotenkin todella hyvä mieli :) Java tekee aivan satasella töitä ja menee ihan hullua vauhtia! Saattoi vähän nousta tytöllä hattuun jokin arvokisafiiliksen tapainen. Kuulutukset hallissa ja ulkona, keinonurmipohja jne. saavat tuon tyttösen pään pyörälle :) ja tekevät ohjaajan työstä entistä haasteellisempaa...
Kaivoin alkaneen viikon kunniaksi treenille aikaa, ja suuntasin hallille pikaisesti parantamaan pääni. Javan kanssa tein oikeastaan vaan kontakteja, jotka alkavat näyttää nyt samanlaiselta kuin ennen taukoa. Sain jäädä kauas taakse ja silti koiran kroppa oli suoraan eteenpäin, Java ei lähtenyt hämykäskyillä tai -liikkeillä pois vaan nökötti alastulolla ja odotti vapautusta lelulle. Toimi kaikilla kontakteilla, jeees, alamme ehkä palautua! Luppiksen kanssa tein pimeitä putkikulmia, "pakkovalssia" ja vauhtitreeniä, johon yhdistin myös käännökset. Hyvä treeni, parempi mieli! Voisi melkein kutsua jo euforiaksi tämän treenin tuomaa iloa.
Tästä kisavideosta löytyy se avain, miksi pidän agilitysta. Eli alla Javan Ojangon hyppis:
Viikonlopun kisojen kerryttämä tulossaldo ei ole kovinkaan mainitsemisen arvoinen. Sunnuntaina kisasin Ojangon uudessa hallissa pari starttia, joka oli myös kisapaikkana mainio. Oli tilaa kävellä hallin sisällä ennen suoritusta, lämmittelyesteet oli sijoitettu sopivan rauhalliseen paikkaan kauas kisaradasta, Rata-alue oli tilava ja pohja hyvä. Oli tosi kiva kisata! :)
Itse suoritukset, hmmm... Java oli aivan kamala kisakumppani tällä kertaa, meinasi mm. todella varastaa ekan radan lähdössä. Normaalisti hiipii vähän, tärisee ja nostaa persusta ylös, mutta ikinä ei edes tunnu siltä, että tulisi luvatta. Nyt ihan ronskisti oli tulla ensimmäisen hypyn yli vaikka painotin istumista ja katsoin koiraa. Maalissa puri minua käteen ja kun nappasin rinnuskarvoista vähän kiinni, että hei, niin tyyppi murisi takasin ja yritti tarrata uudelleen. Ihme monsteri. Tuona hetkenä ei ihan tuntunut agility maailman hauskimmalta asialta. Ainiin, tulos oli hyl -> otin puomin uudelleen, kun ei toiminut sivuetäisyys toivomallani tavalla ja Java jäi liian ylös. Joskus en aivan ymmärrä.
Hyppärille lähteminen tuntui jo vähän paremmalta. Tuloksena radalta femma, ihan tyhmä putken kielto... koska tää taas oppisi jotain? Onneksi radalla onnistui kuitenkin moni muu kohta hyvin, jotka on olleet meille vielä viime syksynäkin haasteellisia. Tässä kyllä huomaa sen, että vaikka tuntuu ettei edisty mihinkään suuntaan, niin jotain kehitystä tapahtuu aina salakavalasti. Vaikka kaarrokset venyvät ja rytmitys on viisi vuotta jäljessä, tulee tätä rataa videolta tiiratessa jotenkin todella hyvä mieli :) Java tekee aivan satasella töitä ja menee ihan hullua vauhtia! Saattoi vähän nousta tytöllä hattuun jokin arvokisafiiliksen tapainen. Kuulutukset hallissa ja ulkona, keinonurmipohja jne. saavat tuon tyttösen pään pyörälle :) ja tekevät ohjaajan työstä entistä haasteellisempaa...
Kaivoin alkaneen viikon kunniaksi treenille aikaa, ja suuntasin hallille pikaisesti parantamaan pääni. Javan kanssa tein oikeastaan vaan kontakteja, jotka alkavat näyttää nyt samanlaiselta kuin ennen taukoa. Sain jäädä kauas taakse ja silti koiran kroppa oli suoraan eteenpäin, Java ei lähtenyt hämykäskyillä tai -liikkeillä pois vaan nökötti alastulolla ja odotti vapautusta lelulle. Toimi kaikilla kontakteilla, jeees, alamme ehkä palautua! Luppiksen kanssa tein pimeitä putkikulmia, "pakkovalssia" ja vauhtitreeniä, johon yhdistin myös käännökset. Hyvä treeni, parempi mieli! Voisi melkein kutsua jo euforiaksi tämän treenin tuomaa iloa.
Tästä kisavideosta löytyy se avain, miksi pidän agilitysta. Eli alla Javan Ojangon hyppis:
Talvi tuli
Olin onnessani lumesta siihen asti, kunnes sitä satoi näääääääääääääääin paljon lisää. Olen parin päivän aikana puhdistanut auton lumesta noin kuusi kertaa, kaivanut auton parkkipaikalta pari kertaa, sliirannut kurveissa, meinannut juuttua parkkiruutuun lumen vuoksi kiinni, sekä todennut etteivät kitkat ole kovinkaan pitävä ratkaisu täällä etelän talvessa. Kiitti talvi. Miksei se max. 10 cm lunta riitä? Onneksi sentään koirien lumiriemua on kivaa katsella :) ja jospa kohta taas laittaisi laudan alle ja suuntaisi rinteeseen!
Treenaamaan en ole ehtinyt, Sarin treeneissä kävin viime viikolla, mutta muuten ei vaan ole ollut aikaa... äh. Tämän vuoksi ei ole pennukaan edistynyt. Luxista sen verran, että korkeutta ei ole luonnollisestikaan tullut lisää, mutta muuten tuon epelin kroppa on kehittynyt kovasti ja nimenomaan hyvään suuntaan. Käännökset sillä on mahdit (rimat 10-15 cm), lukee hyvin ohjausta ja rytmittää itse, jes! Jotain olen tähän mennessä tehnyt oikein ;) Kattellaas jatkoa! Ikää Luppiksella on nyt 10kk.
Hyvinkäällä starttasimme lauantaina tämän kisakauden kahdella agiradalla. Mulla oli aikomus keskittyä vain kontakteihin ja toteutus toimi, tosin jouduin molemmilla kerroilla ottamaan A:n uudelleen... Java on kertakaikkiaan niin täpinöissä tällä hetkellä agilitystä, onhan se aina, mutta nyt tauon jälkeen se ei meinaa pysyä housukarvoissaan. Ahteri nousee lähdössä ja jokainen lihas on jännittyneenä siellä odottaessa ja myös kontakteilla, tärisee ihan pieni koiramoiranen innosta. En tajua mistä tuo repii sen kaiken agilityonnen ja hyvän työmoraalin. Ottaa taas aikansa, että tatsi palaa ja pääsemme tuttuun moodiin...
Mulla päättötyö menossa nyt koulussa ja työharjoittelupaikkakin hankittu! Jeeeeesh, askel lähempänä valmistumista, mutta vielä sitä hommaa riittää... Uhkaavasti sotkee tämän kevään toiminta treenisuunnitelmiani, pöhh!
Treenaamaan en ole ehtinyt, Sarin treeneissä kävin viime viikolla, mutta muuten ei vaan ole ollut aikaa... äh. Tämän vuoksi ei ole pennukaan edistynyt. Luxista sen verran, että korkeutta ei ole luonnollisestikaan tullut lisää, mutta muuten tuon epelin kroppa on kehittynyt kovasti ja nimenomaan hyvään suuntaan. Käännökset sillä on mahdit (rimat 10-15 cm), lukee hyvin ohjausta ja rytmittää itse, jes! Jotain olen tähän mennessä tehnyt oikein ;) Kattellaas jatkoa! Ikää Luppiksella on nyt 10kk.
Hyvinkäällä starttasimme lauantaina tämän kisakauden kahdella agiradalla. Mulla oli aikomus keskittyä vain kontakteihin ja toteutus toimi, tosin jouduin molemmilla kerroilla ottamaan A:n uudelleen... Java on kertakaikkiaan niin täpinöissä tällä hetkellä agilitystä, onhan se aina, mutta nyt tauon jälkeen se ei meinaa pysyä housukarvoissaan. Ahteri nousee lähdössä ja jokainen lihas on jännittyneenä siellä odottaessa ja myös kontakteilla, tärisee ihan pieni koiramoiranen innosta. En tajua mistä tuo repii sen kaiken agilityonnen ja hyvän työmoraalin. Ottaa taas aikansa, että tatsi palaa ja pääsemme tuttuun moodiin...
Mulla päättötyö menossa nyt koulussa ja työharjoittelupaikkakin hankittu! Jeeeeesh, askel lähempänä valmistumista, mutta vielä sitä hommaa riittää... Uhkaavasti sotkee tämän kevään toiminta treenisuunnitelmiani, pöhh!
Tsippidii, taas puhelinlaatua... Tällainen talvi meidän lähimaastoissa!
TopTeam 2012, leiri 2
Noniin, leiri kakkonen on nyt takana. Lauantaina oli Elinan ja Jarin treenit, psyykkaus ja fysiikkatreenit. Sunnuntaina psyykkaus, Juhan treeni ja kuntotesti samaan tapaan kuin valintatilaisuudessa.
Fiilis oli koko leirin aikana loistava, vaikka kämmejä tuli ihan liian paljon... näinä hetkinä todella tuntuu siltä, ettei vaan osaa. Ei auta kun katsoa peiliin ja oppia virheistä, jospa ne omat perusongelmani jäisivät tälle alkuvuodelle, eivätkä seuraisi enää sen jälkeen mukanani, tilaus! Duunia saa kyllä painaa!
Elinan treeni meni lauantaina kohtalaisesti. Oli taas muutamia kohtia missä sössin, eikä Java lähde vetoihin kunnolla mukaan. Olen niin paljon vahvistanut irtoamista ja Java on hyvin estehakuinen nykyisin, joten balanssi näyttäisi olevan edelleen ajoittain hukassa.
Jarin treeni oli kiva, sillä sai taas juosta ja se on mun mielestä oivallinen vastapaino tekniikan hinkkaamiselle. Olen iloinen Javan kyvystä lukea rataa, jota todella osaan arvostaa sen kaiken alkusähellyksen jälkeen. Kaikki persjätöt onnistuivat koko viikonloppuna hyvin ja on hieno tunne, kun olen alkanut luottaa niihin. On ihan paras tunne radalla silloin, kun ohjaa hyvin, homma toimii, meno on vauhdikasta ja luottaa koiraan satasella.
Sunnuntaina aamu alkoi Jerryn verryttelyllä ja siitä seuraava vaihe oli valmistautua Juhan rataan, joka oli yli 30 estettä pitkä pätkä. Rata sisälsi paljon hyviä asioita, tarjosi onnistumisia, mutta tuotti myös pään vaivaa ja ärtymystä, kun en saanut joitain kohtia toimimaan. Virheistähän pitäisi ottaa opikseen, mutta tuollainen sössiminen aina samassa kohtaa ei ole enää hauskaa. En ole koskaan vihainen radalla koiralle, ja jos jokin ei toimi tai koira ei osaa, on se varmasti 99% minun vikani. Joko keskittymisessä tai koulutuksessa, joten töitä töitä...
Vapun psyykkauksesta pidin leirin aikana kovasti ja ajatusten jakaminen muiden leiriläisten kanssa oli avartavaa. Faktahan se on, että varmasti me kaikki koemme jossain vaiheessa samankaltaisia tuntemuksia. Sitä ei vain aina muista ja tiedosta, vaan saattaa herätä kysymyksiä, että olenko minä yksin näiden ajatusteni kanssa?
Mulla on polvi oireillut jo kuukauden verran, on tosin parantunut siitä kivusta mikä oli joulukuun puolessa välissä, silloin en pystynyt kunnolla painoa varaamaan sen päälle. Nyt leiriviikonlopun jälkeen polveni on taas aika pask*na, vaikka otin tarkoituksella fysiikkatreenienkin suhteen iisimmin, hitto... Radalla kipu ei tunnu, kun on niin kova adrenaliini päällä, mutta noin muuten on aika makean kipeä. Pitäisi kai käydä näyttämässä...
Sunnuntaina illalla kävin vielä kouluttamassa pari ryhmää. Väsymys painoi jo kovasti simmuja, mutta kuten edellisessä päivityksessä totesin, ryhmäläiset piristävät aina :)
Viedoklippiä leiristä tässä.
Fiilis oli koko leirin aikana loistava, vaikka kämmejä tuli ihan liian paljon... näinä hetkinä todella tuntuu siltä, ettei vaan osaa. Ei auta kun katsoa peiliin ja oppia virheistä, jospa ne omat perusongelmani jäisivät tälle alkuvuodelle, eivätkä seuraisi enää sen jälkeen mukanani, tilaus! Duunia saa kyllä painaa!
Elinan treeni meni lauantaina kohtalaisesti. Oli taas muutamia kohtia missä sössin, eikä Java lähde vetoihin kunnolla mukaan. Olen niin paljon vahvistanut irtoamista ja Java on hyvin estehakuinen nykyisin, joten balanssi näyttäisi olevan edelleen ajoittain hukassa.
Jarin treeni oli kiva, sillä sai taas juosta ja se on mun mielestä oivallinen vastapaino tekniikan hinkkaamiselle. Olen iloinen Javan kyvystä lukea rataa, jota todella osaan arvostaa sen kaiken alkusähellyksen jälkeen. Kaikki persjätöt onnistuivat koko viikonloppuna hyvin ja on hieno tunne, kun olen alkanut luottaa niihin. On ihan paras tunne radalla silloin, kun ohjaa hyvin, homma toimii, meno on vauhdikasta ja luottaa koiraan satasella.
Sunnuntaina aamu alkoi Jerryn verryttelyllä ja siitä seuraava vaihe oli valmistautua Juhan rataan, joka oli yli 30 estettä pitkä pätkä. Rata sisälsi paljon hyviä asioita, tarjosi onnistumisia, mutta tuotti myös pään vaivaa ja ärtymystä, kun en saanut joitain kohtia toimimaan. Virheistähän pitäisi ottaa opikseen, mutta tuollainen sössiminen aina samassa kohtaa ei ole enää hauskaa. En ole koskaan vihainen radalla koiralle, ja jos jokin ei toimi tai koira ei osaa, on se varmasti 99% minun vikani. Joko keskittymisessä tai koulutuksessa, joten töitä töitä...
Vapun psyykkauksesta pidin leirin aikana kovasti ja ajatusten jakaminen muiden leiriläisten kanssa oli avartavaa. Faktahan se on, että varmasti me kaikki koemme jossain vaiheessa samankaltaisia tuntemuksia. Sitä ei vain aina muista ja tiedosta, vaan saattaa herätä kysymyksiä, että olenko minä yksin näiden ajatusteni kanssa?
Mulla on polvi oireillut jo kuukauden verran, on tosin parantunut siitä kivusta mikä oli joulukuun puolessa välissä, silloin en pystynyt kunnolla painoa varaamaan sen päälle. Nyt leiriviikonlopun jälkeen polveni on taas aika pask*na, vaikka otin tarkoituksella fysiikkatreenienkin suhteen iisimmin, hitto... Radalla kipu ei tunnu, kun on niin kova adrenaliini päällä, mutta noin muuten on aika makean kipeä. Pitäisi kai käydä näyttämässä...
Sunnuntaina illalla kävin vielä kouluttamassa pari ryhmää. Väsymys painoi jo kovasti simmuja, mutta kuten edellisessä päivityksessä totesin, ryhmäläiset piristävät aina :)
Viedoklippiä leiristä tässä.
Sellainen päivä minulla oli...
...kirjoitteli hyvä ystäväni ala-asteen aikoihin päiväkirjansa tekstien loppuosaan. Jokaisen sivun lopussa toistui aina tämä sama lause ja jutut olivat luokkaa; "olin koulussa, näin kaveria ja kiipesimme puissa. Sellainen päivä minulla oli". Oi oi, on tuon ajan tekstejä vain hauska lukea. Samoin 14-vuotiaana kirjoitettuja treenipäiväkirjoja lukiessa saattaa pienen häpeän ohessa muutama naurun pyrskähdyskin heräillä, ja ne kotisivutekstit, mutta niistä nyt en sen enempää taida kirjoittaakaan :D miltähän nämä kirjoitukset näyttävät vuosien kuluttua?
Karu arki haittaa hallilla käymistä, treenattavaa olisi vaikka kuinka ja joskus tuntuu, ettei mikään etene. Totesin taas kuluneissa treeneissä Javan olevan vaikea koulutettava, tästä ei pääse yli eikä ympäri. On haasteellista, kun se haluaa tehdä satasella ja lukee jokaisen mun liikkeen, eikä oma ohjaus ole aina sellaista mitä tämän koiran kanssa pitäisi olla. Javan ohjaus vaatii aivan täydellisen keskittymisen ja hetkessä elämisen. Tästä olen maininnut aikaisemminkin, mutta vasta nyt ymmärrän sen todella, kun on tuo pikku-heebo Lupus mukana treeneissä.
Ledi pääsi pitkästä aikaa myös liitämään ja tyyppi oli revetä liitoksistaan, kun pääsi mm. A-esteelle, omalle lempparilleen :) Teki innolla ja reippaasti! Aloin pohtimaan, jos veisi koiramoirasen epävirallisiin kisoihin keväällä. Varmaan tosi hassua olisi kisata taas koiran kanssa, jota saa ohjata lähes rautakangella eikä muutenkaan tiedä mitä se keksii. Täytyy katsoa jos toteuttaisi tämän!
Jäähkälenkillä treenien jälkeen Ledi aiheutti suuria sydämentykytyksiä minulle menemällä hengailemaan suht leveän joen/ojan jäälle. Oli pieni paniikki päällä, kun ei nuo jäät tällä hetkellä Helsingissä ihan kestävimmistä päästä ole. Lediä ei auta kutsua käskevästi tai paniikinomaisesti, sillä se menee epävarmaksi, eikä silloin tule. Istuin Javan ja Luxin kanssa joen/ojan pientareella ja selitin Ledille, että tulepas hakemaan sapuskaa. Samalla pelkäsin jokaista askelta minkä Ledi astui, mutta onneksi se tuli turvallisesti takaisin luokseni. Aika hurja tunne oli... onneksi Ledi on ahne pieni porsas <3 Laittoi miettimään, että mitähän siinä tilanteessa olisi tullut tehtyä, jos koira olisi molskahtanut jäihin...
Nro 2. päivitys olisi tässä, hauskoja treenihetkiä ja mukavia hetkiä itse elämässä toivotteleepi meidän tiimi. Me lähdetään viikonloppuna taas leireilemään! Fiksuna tyttönä koulutan vielä pitkien leiripäivien jälkeen sunnuntaina kolmen tunnin putken, saattaa silloin olla hiukan väsynyt kouluttaja :D Onneksi ryhmäläiset piristävät aina!
Karu arki haittaa hallilla käymistä, treenattavaa olisi vaikka kuinka ja joskus tuntuu, ettei mikään etene. Totesin taas kuluneissa treeneissä Javan olevan vaikea koulutettava, tästä ei pääse yli eikä ympäri. On haasteellista, kun se haluaa tehdä satasella ja lukee jokaisen mun liikkeen, eikä oma ohjaus ole aina sellaista mitä tämän koiran kanssa pitäisi olla. Javan ohjaus vaatii aivan täydellisen keskittymisen ja hetkessä elämisen. Tästä olen maininnut aikaisemminkin, mutta vasta nyt ymmärrän sen todella, kun on tuo pikku-heebo Lupus mukana treeneissä.
Ledi pääsi pitkästä aikaa myös liitämään ja tyyppi oli revetä liitoksistaan, kun pääsi mm. A-esteelle, omalle lempparilleen :) Teki innolla ja reippaasti! Aloin pohtimaan, jos veisi koiramoirasen epävirallisiin kisoihin keväällä. Varmaan tosi hassua olisi kisata taas koiran kanssa, jota saa ohjata lähes rautakangella eikä muutenkaan tiedä mitä se keksii. Täytyy katsoa jos toteuttaisi tämän!
Jäähkälenkillä treenien jälkeen Ledi aiheutti suuria sydämentykytyksiä minulle menemällä hengailemaan suht leveän joen/ojan jäälle. Oli pieni paniikki päällä, kun ei nuo jäät tällä hetkellä Helsingissä ihan kestävimmistä päästä ole. Lediä ei auta kutsua käskevästi tai paniikinomaisesti, sillä se menee epävarmaksi, eikä silloin tule. Istuin Javan ja Luxin kanssa joen/ojan pientareella ja selitin Ledille, että tulepas hakemaan sapuskaa. Samalla pelkäsin jokaista askelta minkä Ledi astui, mutta onneksi se tuli turvallisesti takaisin luokseni. Aika hurja tunne oli... onneksi Ledi on ahne pieni porsas <3 Laittoi miettimään, että mitähän siinä tilanteessa olisi tullut tehtyä, jos koira olisi molskahtanut jäihin...
Nro 2. päivitys olisi tässä, hauskoja treenihetkiä ja mukavia hetkiä itse elämässä toivotteleepi meidän tiimi. Me lähdetään viikonloppuna taas leireilemään! Fiksuna tyttönä koulutan vielä pitkien leiripäivien jälkeen sunnuntaina kolmen tunnin putken, saattaa silloin olla hiukan väsynyt kouluttaja :D Onneksi ryhmäläiset piristävät aina!
Ledin kanssa hallilla
(puhelinlaatu...)
Nro. 1
Se olisi 2012 nyt ja vuoden ensimmäinen päivitys, takana on nyt myös vuoden ensimmäiset treenit.
Hallilla olen vieraillut tässä loman kuluessa useampaan kertaan. Java pääsi tauon jälkeen ensimmäistä kertaa esteille maanantaina ja oli hieman possueläin... Keksi kaikenlaisia jekkuja ja hyvä ettei kuola lentänyt, kun teki ihan monsterina töitä ja roikkui lelussa kuin viimeistä päivää. Mahtis asenne. Sarin treeneissä jatkamme kautta nyt keskiviikkona, jes, en taas malttaisi odottaa kunnon reenejä! Ra(n)takuntokin alkaa minulla olla jo hakusessa...
Lux kehittyy kehittymistään. En ole tehnyt vielä "kunnon" tekniikkapätkiä, vaan treenaillut lähinnä yksittäisiä juttuja ja joskus liittänyt rataan, kun on alkanut näyttää siltä. Pisimmillään Lux on mennyt noin 9 esteen pätkää ja ukkeli liitää ne tosi hyvin. Painotus on edelleen ollut irtoamisessa ja estehakuisuudessa. Viime treenit olen tehnyt ilman rimoja tai mahdollisimman alhaisella korkeudella.
Vuoden ensimmäisenä päivänä olin lauman kanssa moikkaamassa Tiinaa ja Ennaa Leppävaarassa. Tiina otti taas ihan huippuja kuvia, kiitän! KLIK. Sattuipas hieno sää kuvien otto hetkeen, noin hieno valo ja kaikki! :)
Lux kehittyy kehittymistään. En ole tehnyt vielä "kunnon" tekniikkapätkiä, vaan treenaillut lähinnä yksittäisiä juttuja ja joskus liittänyt rataan, kun on alkanut näyttää siltä. Pisimmillään Lux on mennyt noin 9 esteen pätkää ja ukkeli liitää ne tosi hyvin. Painotus on edelleen ollut irtoamisessa ja estehakuisuudessa. Viime treenit olen tehnyt ilman rimoja tai mahdollisimman alhaisella korkeudella.
Vuoden ensimmäisenä päivänä olin lauman kanssa moikkaamassa Tiinaa ja Ennaa Leppävaarassa. Tiina otti taas ihan huippuja kuvia, kiitän! KLIK. Sattuipas hieno sää kuvien otto hetkeen, noin hieno valo ja kaikki! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)