Huuuhuh, mun on ollut jotenkin todella vaikeaa kaivaa keskittyminen ja fiilis esiin tuon joulukuun tauon jälkeen, tiedä sitten missä vika.
Viikonlopun kisojen kerryttämä tulossaldo ei ole kovinkaan mainitsemisen arvoinen. Sunnuntaina kisasin Ojangon uudessa hallissa pari starttia, joka oli myös kisapaikkana mainio. Oli tilaa kävellä hallin sisällä ennen suoritusta, lämmittelyesteet oli sijoitettu sopivan rauhalliseen paikkaan kauas kisaradasta, Rata-alue oli tilava ja pohja hyvä. Oli tosi kiva kisata! :)
Itse suoritukset, hmmm... Java oli aivan kamala kisakumppani tällä kertaa, meinasi mm. todella varastaa ekan radan lähdössä. Normaalisti hiipii vähän, tärisee ja nostaa persusta ylös, mutta ikinä ei edes tunnu siltä, että tulisi luvatta. Nyt ihan ronskisti oli tulla ensimmäisen hypyn yli vaikka painotin istumista ja katsoin koiraa. Maalissa puri minua käteen ja kun nappasin rinnuskarvoista vähän kiinni, että hei, niin tyyppi murisi takasin ja yritti tarrata uudelleen. Ihme monsteri. Tuona hetkenä ei ihan tuntunut agility maailman hauskimmalta asialta. Ainiin, tulos oli hyl -> otin puomin uudelleen, kun ei toiminut sivuetäisyys toivomallani tavalla ja Java jäi liian ylös. Joskus en aivan ymmärrä.
Hyppärille lähteminen tuntui jo vähän paremmalta. Tuloksena radalta femma, ihan tyhmä putken kielto... koska tää taas oppisi jotain? Onneksi radalla onnistui kuitenkin moni muu kohta hyvin, jotka on olleet meille vielä viime syksynäkin haasteellisia. Tässä kyllä huomaa sen, että vaikka tuntuu ettei edisty mihinkään suuntaan, niin jotain kehitystä tapahtuu aina salakavalasti. Vaikka kaarrokset venyvät ja rytmitys on viisi vuotta jäljessä, tulee tätä rataa videolta tiiratessa jotenkin todella hyvä mieli :) Java tekee aivan satasella töitä ja menee ihan hullua vauhtia! Saattoi vähän nousta tytöllä hattuun jokin arvokisafiiliksen tapainen. Kuulutukset hallissa ja ulkona, keinonurmipohja jne. saavat tuon tyttösen pään pyörälle :) ja tekevät ohjaajan työstä entistä haasteellisempaa...
Kaivoin alkaneen viikon kunniaksi treenille aikaa, ja suuntasin hallille pikaisesti parantamaan pääni. Javan kanssa tein oikeastaan vaan kontakteja, jotka alkavat näyttää nyt samanlaiselta kuin ennen taukoa. Sain jäädä kauas taakse ja silti koiran kroppa oli suoraan eteenpäin, Java ei lähtenyt hämykäskyillä tai -liikkeillä pois vaan nökötti alastulolla ja odotti vapautusta lelulle. Toimi kaikilla kontakteilla, jeees, alamme ehkä palautua! Luppiksen kanssa tein pimeitä putkikulmia, "pakkovalssia" ja vauhtitreeniä, johon yhdistin myös käännökset. Hyvä treeni, parempi mieli! Voisi melkein kutsua jo euforiaksi tämän treenin tuomaa iloa.
Tästä kisavideosta löytyy se avain, miksi pidän agilitysta. Eli alla Javan Ojangon hyppis:
Talvi tuli
Olin onnessani lumesta siihen asti, kunnes sitä satoi näääääääääääääääin paljon lisää. Olen parin päivän aikana puhdistanut auton lumesta noin kuusi kertaa, kaivanut auton parkkipaikalta pari kertaa, sliirannut kurveissa, meinannut juuttua parkkiruutuun lumen vuoksi kiinni, sekä todennut etteivät kitkat ole kovinkaan pitävä ratkaisu täällä etelän talvessa. Kiitti talvi. Miksei se max. 10 cm lunta riitä? Onneksi sentään koirien lumiriemua on kivaa katsella :) ja jospa kohta taas laittaisi laudan alle ja suuntaisi rinteeseen!
Treenaamaan en ole ehtinyt, Sarin treeneissä kävin viime viikolla, mutta muuten ei vaan ole ollut aikaa... äh. Tämän vuoksi ei ole pennukaan edistynyt. Luxista sen verran, että korkeutta ei ole luonnollisestikaan tullut lisää, mutta muuten tuon epelin kroppa on kehittynyt kovasti ja nimenomaan hyvään suuntaan. Käännökset sillä on mahdit (rimat 10-15 cm), lukee hyvin ohjausta ja rytmittää itse, jes! Jotain olen tähän mennessä tehnyt oikein ;) Kattellaas jatkoa! Ikää Luppiksella on nyt 10kk.
Hyvinkäällä starttasimme lauantaina tämän kisakauden kahdella agiradalla. Mulla oli aikomus keskittyä vain kontakteihin ja toteutus toimi, tosin jouduin molemmilla kerroilla ottamaan A:n uudelleen... Java on kertakaikkiaan niin täpinöissä tällä hetkellä agilitystä, onhan se aina, mutta nyt tauon jälkeen se ei meinaa pysyä housukarvoissaan. Ahteri nousee lähdössä ja jokainen lihas on jännittyneenä siellä odottaessa ja myös kontakteilla, tärisee ihan pieni koiramoiranen innosta. En tajua mistä tuo repii sen kaiken agilityonnen ja hyvän työmoraalin. Ottaa taas aikansa, että tatsi palaa ja pääsemme tuttuun moodiin...
Mulla päättötyö menossa nyt koulussa ja työharjoittelupaikkakin hankittu! Jeeeeesh, askel lähempänä valmistumista, mutta vielä sitä hommaa riittää... Uhkaavasti sotkee tämän kevään toiminta treenisuunnitelmiani, pöhh!
Treenaamaan en ole ehtinyt, Sarin treeneissä kävin viime viikolla, mutta muuten ei vaan ole ollut aikaa... äh. Tämän vuoksi ei ole pennukaan edistynyt. Luxista sen verran, että korkeutta ei ole luonnollisestikaan tullut lisää, mutta muuten tuon epelin kroppa on kehittynyt kovasti ja nimenomaan hyvään suuntaan. Käännökset sillä on mahdit (rimat 10-15 cm), lukee hyvin ohjausta ja rytmittää itse, jes! Jotain olen tähän mennessä tehnyt oikein ;) Kattellaas jatkoa! Ikää Luppiksella on nyt 10kk.
Hyvinkäällä starttasimme lauantaina tämän kisakauden kahdella agiradalla. Mulla oli aikomus keskittyä vain kontakteihin ja toteutus toimi, tosin jouduin molemmilla kerroilla ottamaan A:n uudelleen... Java on kertakaikkiaan niin täpinöissä tällä hetkellä agilitystä, onhan se aina, mutta nyt tauon jälkeen se ei meinaa pysyä housukarvoissaan. Ahteri nousee lähdössä ja jokainen lihas on jännittyneenä siellä odottaessa ja myös kontakteilla, tärisee ihan pieni koiramoiranen innosta. En tajua mistä tuo repii sen kaiken agilityonnen ja hyvän työmoraalin. Ottaa taas aikansa, että tatsi palaa ja pääsemme tuttuun moodiin...
Mulla päättötyö menossa nyt koulussa ja työharjoittelupaikkakin hankittu! Jeeeeesh, askel lähempänä valmistumista, mutta vielä sitä hommaa riittää... Uhkaavasti sotkee tämän kevään toiminta treenisuunnitelmiani, pöhh!
Tsippidii, taas puhelinlaatua... Tällainen talvi meidän lähimaastoissa!
TopTeam 2012, leiri 2
Noniin, leiri kakkonen on nyt takana. Lauantaina oli Elinan ja Jarin treenit, psyykkaus ja fysiikkatreenit. Sunnuntaina psyykkaus, Juhan treeni ja kuntotesti samaan tapaan kuin valintatilaisuudessa.
Fiilis oli koko leirin aikana loistava, vaikka kämmejä tuli ihan liian paljon... näinä hetkinä todella tuntuu siltä, ettei vaan osaa. Ei auta kun katsoa peiliin ja oppia virheistä, jospa ne omat perusongelmani jäisivät tälle alkuvuodelle, eivätkä seuraisi enää sen jälkeen mukanani, tilaus! Duunia saa kyllä painaa!
Elinan treeni meni lauantaina kohtalaisesti. Oli taas muutamia kohtia missä sössin, eikä Java lähde vetoihin kunnolla mukaan. Olen niin paljon vahvistanut irtoamista ja Java on hyvin estehakuinen nykyisin, joten balanssi näyttäisi olevan edelleen ajoittain hukassa.
Jarin treeni oli kiva, sillä sai taas juosta ja se on mun mielestä oivallinen vastapaino tekniikan hinkkaamiselle. Olen iloinen Javan kyvystä lukea rataa, jota todella osaan arvostaa sen kaiken alkusähellyksen jälkeen. Kaikki persjätöt onnistuivat koko viikonloppuna hyvin ja on hieno tunne, kun olen alkanut luottaa niihin. On ihan paras tunne radalla silloin, kun ohjaa hyvin, homma toimii, meno on vauhdikasta ja luottaa koiraan satasella.
Sunnuntaina aamu alkoi Jerryn verryttelyllä ja siitä seuraava vaihe oli valmistautua Juhan rataan, joka oli yli 30 estettä pitkä pätkä. Rata sisälsi paljon hyviä asioita, tarjosi onnistumisia, mutta tuotti myös pään vaivaa ja ärtymystä, kun en saanut joitain kohtia toimimaan. Virheistähän pitäisi ottaa opikseen, mutta tuollainen sössiminen aina samassa kohtaa ei ole enää hauskaa. En ole koskaan vihainen radalla koiralle, ja jos jokin ei toimi tai koira ei osaa, on se varmasti 99% minun vikani. Joko keskittymisessä tai koulutuksessa, joten töitä töitä...
Vapun psyykkauksesta pidin leirin aikana kovasti ja ajatusten jakaminen muiden leiriläisten kanssa oli avartavaa. Faktahan se on, että varmasti me kaikki koemme jossain vaiheessa samankaltaisia tuntemuksia. Sitä ei vain aina muista ja tiedosta, vaan saattaa herätä kysymyksiä, että olenko minä yksin näiden ajatusteni kanssa?
Mulla on polvi oireillut jo kuukauden verran, on tosin parantunut siitä kivusta mikä oli joulukuun puolessa välissä, silloin en pystynyt kunnolla painoa varaamaan sen päälle. Nyt leiriviikonlopun jälkeen polveni on taas aika pask*na, vaikka otin tarkoituksella fysiikkatreenienkin suhteen iisimmin, hitto... Radalla kipu ei tunnu, kun on niin kova adrenaliini päällä, mutta noin muuten on aika makean kipeä. Pitäisi kai käydä näyttämässä...
Sunnuntaina illalla kävin vielä kouluttamassa pari ryhmää. Väsymys painoi jo kovasti simmuja, mutta kuten edellisessä päivityksessä totesin, ryhmäläiset piristävät aina :)
Viedoklippiä leiristä tässä.
Fiilis oli koko leirin aikana loistava, vaikka kämmejä tuli ihan liian paljon... näinä hetkinä todella tuntuu siltä, ettei vaan osaa. Ei auta kun katsoa peiliin ja oppia virheistä, jospa ne omat perusongelmani jäisivät tälle alkuvuodelle, eivätkä seuraisi enää sen jälkeen mukanani, tilaus! Duunia saa kyllä painaa!
Elinan treeni meni lauantaina kohtalaisesti. Oli taas muutamia kohtia missä sössin, eikä Java lähde vetoihin kunnolla mukaan. Olen niin paljon vahvistanut irtoamista ja Java on hyvin estehakuinen nykyisin, joten balanssi näyttäisi olevan edelleen ajoittain hukassa.
Jarin treeni oli kiva, sillä sai taas juosta ja se on mun mielestä oivallinen vastapaino tekniikan hinkkaamiselle. Olen iloinen Javan kyvystä lukea rataa, jota todella osaan arvostaa sen kaiken alkusähellyksen jälkeen. Kaikki persjätöt onnistuivat koko viikonloppuna hyvin ja on hieno tunne, kun olen alkanut luottaa niihin. On ihan paras tunne radalla silloin, kun ohjaa hyvin, homma toimii, meno on vauhdikasta ja luottaa koiraan satasella.
Sunnuntaina aamu alkoi Jerryn verryttelyllä ja siitä seuraava vaihe oli valmistautua Juhan rataan, joka oli yli 30 estettä pitkä pätkä. Rata sisälsi paljon hyviä asioita, tarjosi onnistumisia, mutta tuotti myös pään vaivaa ja ärtymystä, kun en saanut joitain kohtia toimimaan. Virheistähän pitäisi ottaa opikseen, mutta tuollainen sössiminen aina samassa kohtaa ei ole enää hauskaa. En ole koskaan vihainen radalla koiralle, ja jos jokin ei toimi tai koira ei osaa, on se varmasti 99% minun vikani. Joko keskittymisessä tai koulutuksessa, joten töitä töitä...
Vapun psyykkauksesta pidin leirin aikana kovasti ja ajatusten jakaminen muiden leiriläisten kanssa oli avartavaa. Faktahan se on, että varmasti me kaikki koemme jossain vaiheessa samankaltaisia tuntemuksia. Sitä ei vain aina muista ja tiedosta, vaan saattaa herätä kysymyksiä, että olenko minä yksin näiden ajatusteni kanssa?
Mulla on polvi oireillut jo kuukauden verran, on tosin parantunut siitä kivusta mikä oli joulukuun puolessa välissä, silloin en pystynyt kunnolla painoa varaamaan sen päälle. Nyt leiriviikonlopun jälkeen polveni on taas aika pask*na, vaikka otin tarkoituksella fysiikkatreenienkin suhteen iisimmin, hitto... Radalla kipu ei tunnu, kun on niin kova adrenaliini päällä, mutta noin muuten on aika makean kipeä. Pitäisi kai käydä näyttämässä...
Sunnuntaina illalla kävin vielä kouluttamassa pari ryhmää. Väsymys painoi jo kovasti simmuja, mutta kuten edellisessä päivityksessä totesin, ryhmäläiset piristävät aina :)
Viedoklippiä leiristä tässä.
Sellainen päivä minulla oli...
...kirjoitteli hyvä ystäväni ala-asteen aikoihin päiväkirjansa tekstien loppuosaan. Jokaisen sivun lopussa toistui aina tämä sama lause ja jutut olivat luokkaa; "olin koulussa, näin kaveria ja kiipesimme puissa. Sellainen päivä minulla oli". Oi oi, on tuon ajan tekstejä vain hauska lukea. Samoin 14-vuotiaana kirjoitettuja treenipäiväkirjoja lukiessa saattaa pienen häpeän ohessa muutama naurun pyrskähdyskin heräillä, ja ne kotisivutekstit, mutta niistä nyt en sen enempää taida kirjoittaakaan :D miltähän nämä kirjoitukset näyttävät vuosien kuluttua?
Karu arki haittaa hallilla käymistä, treenattavaa olisi vaikka kuinka ja joskus tuntuu, ettei mikään etene. Totesin taas kuluneissa treeneissä Javan olevan vaikea koulutettava, tästä ei pääse yli eikä ympäri. On haasteellista, kun se haluaa tehdä satasella ja lukee jokaisen mun liikkeen, eikä oma ohjaus ole aina sellaista mitä tämän koiran kanssa pitäisi olla. Javan ohjaus vaatii aivan täydellisen keskittymisen ja hetkessä elämisen. Tästä olen maininnut aikaisemminkin, mutta vasta nyt ymmärrän sen todella, kun on tuo pikku-heebo Lupus mukana treeneissä.
Ledi pääsi pitkästä aikaa myös liitämään ja tyyppi oli revetä liitoksistaan, kun pääsi mm. A-esteelle, omalle lempparilleen :) Teki innolla ja reippaasti! Aloin pohtimaan, jos veisi koiramoirasen epävirallisiin kisoihin keväällä. Varmaan tosi hassua olisi kisata taas koiran kanssa, jota saa ohjata lähes rautakangella eikä muutenkaan tiedä mitä se keksii. Täytyy katsoa jos toteuttaisi tämän!
Jäähkälenkillä treenien jälkeen Ledi aiheutti suuria sydämentykytyksiä minulle menemällä hengailemaan suht leveän joen/ojan jäälle. Oli pieni paniikki päällä, kun ei nuo jäät tällä hetkellä Helsingissä ihan kestävimmistä päästä ole. Lediä ei auta kutsua käskevästi tai paniikinomaisesti, sillä se menee epävarmaksi, eikä silloin tule. Istuin Javan ja Luxin kanssa joen/ojan pientareella ja selitin Ledille, että tulepas hakemaan sapuskaa. Samalla pelkäsin jokaista askelta minkä Ledi astui, mutta onneksi se tuli turvallisesti takaisin luokseni. Aika hurja tunne oli... onneksi Ledi on ahne pieni porsas <3 Laittoi miettimään, että mitähän siinä tilanteessa olisi tullut tehtyä, jos koira olisi molskahtanut jäihin...
Nro 2. päivitys olisi tässä, hauskoja treenihetkiä ja mukavia hetkiä itse elämässä toivotteleepi meidän tiimi. Me lähdetään viikonloppuna taas leireilemään! Fiksuna tyttönä koulutan vielä pitkien leiripäivien jälkeen sunnuntaina kolmen tunnin putken, saattaa silloin olla hiukan väsynyt kouluttaja :D Onneksi ryhmäläiset piristävät aina!
Karu arki haittaa hallilla käymistä, treenattavaa olisi vaikka kuinka ja joskus tuntuu, ettei mikään etene. Totesin taas kuluneissa treeneissä Javan olevan vaikea koulutettava, tästä ei pääse yli eikä ympäri. On haasteellista, kun se haluaa tehdä satasella ja lukee jokaisen mun liikkeen, eikä oma ohjaus ole aina sellaista mitä tämän koiran kanssa pitäisi olla. Javan ohjaus vaatii aivan täydellisen keskittymisen ja hetkessä elämisen. Tästä olen maininnut aikaisemminkin, mutta vasta nyt ymmärrän sen todella, kun on tuo pikku-heebo Lupus mukana treeneissä.
Ledi pääsi pitkästä aikaa myös liitämään ja tyyppi oli revetä liitoksistaan, kun pääsi mm. A-esteelle, omalle lempparilleen :) Teki innolla ja reippaasti! Aloin pohtimaan, jos veisi koiramoirasen epävirallisiin kisoihin keväällä. Varmaan tosi hassua olisi kisata taas koiran kanssa, jota saa ohjata lähes rautakangella eikä muutenkaan tiedä mitä se keksii. Täytyy katsoa jos toteuttaisi tämän!
Jäähkälenkillä treenien jälkeen Ledi aiheutti suuria sydämentykytyksiä minulle menemällä hengailemaan suht leveän joen/ojan jäälle. Oli pieni paniikki päällä, kun ei nuo jäät tällä hetkellä Helsingissä ihan kestävimmistä päästä ole. Lediä ei auta kutsua käskevästi tai paniikinomaisesti, sillä se menee epävarmaksi, eikä silloin tule. Istuin Javan ja Luxin kanssa joen/ojan pientareella ja selitin Ledille, että tulepas hakemaan sapuskaa. Samalla pelkäsin jokaista askelta minkä Ledi astui, mutta onneksi se tuli turvallisesti takaisin luokseni. Aika hurja tunne oli... onneksi Ledi on ahne pieni porsas <3 Laittoi miettimään, että mitähän siinä tilanteessa olisi tullut tehtyä, jos koira olisi molskahtanut jäihin...
Nro 2. päivitys olisi tässä, hauskoja treenihetkiä ja mukavia hetkiä itse elämässä toivotteleepi meidän tiimi. Me lähdetään viikonloppuna taas leireilemään! Fiksuna tyttönä koulutan vielä pitkien leiripäivien jälkeen sunnuntaina kolmen tunnin putken, saattaa silloin olla hiukan väsynyt kouluttaja :D Onneksi ryhmäläiset piristävät aina!
Ledin kanssa hallilla
(puhelinlaatu...)
Nro. 1
Se olisi 2012 nyt ja vuoden ensimmäinen päivitys, takana on nyt myös vuoden ensimmäiset treenit.
Hallilla olen vieraillut tässä loman kuluessa useampaan kertaan. Java pääsi tauon jälkeen ensimmäistä kertaa esteille maanantaina ja oli hieman possueläin... Keksi kaikenlaisia jekkuja ja hyvä ettei kuola lentänyt, kun teki ihan monsterina töitä ja roikkui lelussa kuin viimeistä päivää. Mahtis asenne. Sarin treeneissä jatkamme kautta nyt keskiviikkona, jes, en taas malttaisi odottaa kunnon reenejä! Ra(n)takuntokin alkaa minulla olla jo hakusessa...
Lux kehittyy kehittymistään. En ole tehnyt vielä "kunnon" tekniikkapätkiä, vaan treenaillut lähinnä yksittäisiä juttuja ja joskus liittänyt rataan, kun on alkanut näyttää siltä. Pisimmillään Lux on mennyt noin 9 esteen pätkää ja ukkeli liitää ne tosi hyvin. Painotus on edelleen ollut irtoamisessa ja estehakuisuudessa. Viime treenit olen tehnyt ilman rimoja tai mahdollisimman alhaisella korkeudella.
Vuoden ensimmäisenä päivänä olin lauman kanssa moikkaamassa Tiinaa ja Ennaa Leppävaarassa. Tiina otti taas ihan huippuja kuvia, kiitän! KLIK. Sattuipas hieno sää kuvien otto hetkeen, noin hieno valo ja kaikki! :)
Lux kehittyy kehittymistään. En ole tehnyt vielä "kunnon" tekniikkapätkiä, vaan treenaillut lähinnä yksittäisiä juttuja ja joskus liittänyt rataan, kun on alkanut näyttää siltä. Pisimmillään Lux on mennyt noin 9 esteen pätkää ja ukkeli liitää ne tosi hyvin. Painotus on edelleen ollut irtoamisessa ja estehakuisuudessa. Viime treenit olen tehnyt ilman rimoja tai mahdollisimman alhaisella korkeudella.
Vuoden ensimmäisenä päivänä olin lauman kanssa moikkaamassa Tiinaa ja Ennaa Leppävaarassa. Tiina otti taas ihan huippuja kuvia, kiitän! KLIK. Sattuipas hieno sää kuvien otto hetkeen, noin hieno valo ja kaikki! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)