Sellainen päivä minulla oli...

...kirjoitteli hyvä ystäväni ala-asteen aikoihin päiväkirjansa tekstien loppuosaan. Jokaisen sivun lopussa toistui aina tämä sama lause ja jutut olivat luokkaa; "olin koulussa, näin kaveria ja kiipesimme puissa. Sellainen päivä minulla oli". Oi oi, on tuon ajan tekstejä vain hauska lukea. Samoin 14-vuotiaana kirjoitettuja treenipäiväkirjoja lukiessa saattaa pienen häpeän ohessa muutama naurun pyrskähdyskin heräillä, ja ne kotisivutekstit, mutta niistä nyt en sen enempää taida kirjoittaakaan :D miltähän nämä kirjoitukset näyttävät vuosien kuluttua?

Karu arki haittaa hallilla käymistä, treenattavaa olisi vaikka kuinka ja joskus tuntuu, ettei mikään etene. Totesin taas kuluneissa treeneissä Javan olevan vaikea koulutettava, tästä ei pääse yli eikä ympäri. On haasteellista, kun se haluaa tehdä satasella ja lukee jokaisen mun liikkeen, eikä oma ohjaus ole aina sellaista mitä tämän koiran kanssa pitäisi olla. Javan ohjaus vaatii aivan täydellisen keskittymisen ja hetkessä elämisen. Tästä olen maininnut aikaisemminkin, mutta vasta nyt ymmärrän sen todella, kun on tuo pikku-heebo Lupus mukana treeneissä.

Ledi pääsi pitkästä aikaa myös liitämään ja tyyppi oli revetä liitoksistaan, kun pääsi mm. A-esteelle, omalle lempparilleen :) Teki innolla ja reippaasti! Aloin pohtimaan, jos veisi koiramoirasen epävirallisiin kisoihin keväällä. Varmaan tosi hassua olisi kisata taas koiran kanssa, jota saa ohjata lähes rautakangella eikä muutenkaan tiedä mitä se keksii. Täytyy katsoa jos toteuttaisi tämän!

Jäähkälenkillä treenien jälkeen Ledi aiheutti suuria sydämentykytyksiä minulle menemällä hengailemaan suht leveän joen/ojan jäälle. Oli pieni paniikki päällä, kun ei nuo jäät tällä hetkellä Helsingissä ihan kestävimmistä päästä ole. Lediä ei auta kutsua käskevästi tai paniikinomaisesti, sillä se menee epävarmaksi, eikä silloin tule. Istuin Javan ja Luxin kanssa joen/ojan pientareella ja selitin Ledille, että tulepas hakemaan sapuskaa. Samalla pelkäsin jokaista askelta minkä Ledi astui, mutta onneksi se tuli turvallisesti takaisin luokseni. Aika hurja tunne oli... onneksi Ledi on ahne pieni porsas <3 Laittoi miettimään, että mitähän siinä tilanteessa olisi tullut tehtyä, jos koira olisi molskahtanut jäihin...

Nro 2. päivitys olisi tässä, hauskoja treenihetkiä ja mukavia hetkiä itse elämässä toivotteleepi meidän tiimi. Me lähdetään viikonloppuna taas leireilemään! Fiksuna tyttönä koulutan vielä pitkien leiripäivien jälkeen sunnuntaina kolmen tunnin putken, saattaa silloin olla hiukan väsynyt kouluttaja :D Onneksi ryhmäläiset piristävät aina!

Ledin kanssa hallilla

(puhelinlaatu...)