Fiilis oli koko leirin aikana loistava, vaikka kämmejä tuli ihan liian paljon... näinä hetkinä todella tuntuu siltä, ettei vaan osaa. Ei auta kun katsoa peiliin ja oppia virheistä, jospa ne omat perusongelmani jäisivät tälle alkuvuodelle, eivätkä seuraisi enää sen jälkeen mukanani, tilaus! Duunia saa kyllä painaa!
Elinan treeni meni lauantaina kohtalaisesti. Oli taas muutamia kohtia missä sössin, eikä Java lähde vetoihin kunnolla mukaan. Olen niin paljon vahvistanut irtoamista ja Java on hyvin estehakuinen nykyisin, joten balanssi näyttäisi olevan edelleen ajoittain hukassa.
Jarin treeni oli kiva, sillä sai taas juosta ja se on mun mielestä oivallinen vastapaino tekniikan hinkkaamiselle. Olen iloinen Javan kyvystä lukea rataa, jota todella osaan arvostaa sen kaiken alkusähellyksen jälkeen. Kaikki persjätöt onnistuivat koko viikonloppuna hyvin ja on hieno tunne, kun olen alkanut luottaa niihin. On ihan paras tunne radalla silloin, kun ohjaa hyvin, homma toimii, meno on vauhdikasta ja luottaa koiraan satasella.
Sunnuntaina aamu alkoi Jerryn verryttelyllä ja siitä seuraava vaihe oli valmistautua Juhan rataan, joka oli yli 30 estettä pitkä pätkä. Rata sisälsi paljon hyviä asioita, tarjosi onnistumisia, mutta tuotti myös pään vaivaa ja ärtymystä, kun en saanut joitain kohtia toimimaan. Virheistähän pitäisi ottaa opikseen, mutta tuollainen sössiminen aina samassa kohtaa ei ole enää hauskaa. En ole koskaan vihainen radalla koiralle, ja jos jokin ei toimi tai koira ei osaa, on se varmasti 99% minun vikani. Joko keskittymisessä tai koulutuksessa, joten töitä töitä...
Vapun psyykkauksesta pidin leirin aikana kovasti ja ajatusten jakaminen muiden leiriläisten kanssa oli avartavaa. Faktahan se on, että varmasti me kaikki koemme jossain vaiheessa samankaltaisia tuntemuksia. Sitä ei vain aina muista ja tiedosta, vaan saattaa herätä kysymyksiä, että olenko minä yksin näiden ajatusteni kanssa?
Mulla on polvi oireillut jo kuukauden verran, on tosin parantunut siitä kivusta mikä oli joulukuun puolessa välissä, silloin en pystynyt kunnolla painoa varaamaan sen päälle. Nyt leiriviikonlopun jälkeen polveni on taas aika pask*na, vaikka otin tarkoituksella fysiikkatreenienkin suhteen iisimmin, hitto... Radalla kipu ei tunnu, kun on niin kova adrenaliini päällä, mutta noin muuten on aika makean kipeä. Pitäisi kai käydä näyttämässä...
Sunnuntaina illalla kävin vielä kouluttamassa pari ryhmää. Väsymys painoi jo kovasti simmuja, mutta kuten edellisessä päivityksessä totesin, ryhmäläiset piristävät aina :)
Viedoklippiä leiristä tässä.
4 kommenttia:
Olipa hauska nähdä noi teidän Jarin treenit, kun en paikanpäällä ehtinyt nähdä. Menee hienosti ! :) Toi Juhan pätkän keppi-itsenäisyys.... Ihailtavaa !
-Lennu
Tyylikäs persjättö! Ihan niin tyylikäs oli, että piti jättää kommentti, hih!
Hyvin te vedätte, ei voi mitään! :)
Kiitänma! :)
Lähetä kommentti