Ole koirasi arvoinen ohjaaja

Moooi, te kaikki siellä ruudun toisella puolen. Mulla on nyt loma ja on ihan superia, kun pystyy tekemään juuri niitä asioita kuin haluaa. Olen mm. näyttäytynyt salilla jumppaamassa (minä ja jumppa, eh... mutta näin on vaan nyt päässyt käymään!), käyttänyt Javan fysiossa ja treenannut kerran. Noh, mutta asiaan!

Olen törmännyt otsikon mukaiseen mietteeseen useita kertoja viimeaikoina, ja on ihan hyväkin välillä pohtia asioita vähän syvemmin. Mulla on tapana analysoida kaikki, ja miettiä mitä voin tehdä paremmin, ketutus omiin virheisiini on minulle yksi keinoista kehittyä. Silloin, kun saa itseään niskasta kiinni ja painuu hallille miettimään, on hyvä fiilis, kun huomaa että saa todella asioita aikaan.

Viime keskiviikkona Sari oli kouluttamassa meitä. Rata oli just hyvä, sellaisia juttuja jälleen, joita on hyvä vahvistaa. Java kilahteli treenatessa hieman liikaa, ja totesin jo lämmitellessä, että taas on tiedossa oikein mukava treenikaveri. Kiehumisesta johtuen ei oikein sujunut, ja on raivostuttavaa välillä treenata tuon apinan kanssa, kun ei se huudoltaan kuule käskyjä tai keskity ohjaukseen, ts. nöyryyttä ei löydy tippaakaan. Silmät harottaa erisuuntiin ja aivoissa piuhat jäävät vaille kohtaamista...

Oli aikamoista sähläystä, Javan kiihtynyt fiilis saa aikaan mulle kiireen tunteen -> typeriä ohjausvirheitä. Viihdytin läsnäolleita mm. törmäämällä esteeseen ja kaatumalla, Jenna ja Sari nauroivat ihan hulluna, kun keräilin itseäni sieltä maasta, vaatteet yltäpäältä hiekassa. Eipä voinut sitä tilannetta ottaa kovinkaan vakavasti :D

Nollaan tilanteen usein, jos alkaa mennä ahterilleen, mutta pitäisi näissä tapauksissa harjoittaa sellaista useammin. Meinasin ensin, etten katso videoita treenien jälkeen ollenkaan, sillä en halunnut palata omaan fiilikseeni lainkaan. Ajatuksestani huolimatta katsoin videot, ja totesin, että kehittymistä on mokailuista huolimatta tapahtunut paljon. Ei todella näyttänyt meno niin kököltä kun tuntui! Totean tässä, että muistakaa etsiä niitä onnistumisia, ja palata ajassa taaksepäin miettien mitä osaamista on matkan varrella tullut kerättyä. Lupaan toteuttaa samaa!

Tuleepa aina tällaisten treenien jälkeen mietittyä, että hitto se on mahtava tunne, kun tuon koiran kanssa saa yhteistyön pelittämään! Ei makeaa mahan täydeltä!

Käytin Javan fysiossa tällä viikolla, sillä meno alkoi näyttää aika tönköltä verrattuna normaaliin. Hypyt olivat Kirkkiksen kisoissa todella huonot, eikä treeneissäkään näyttänyt parhaalta mahdolliselta. Polkee polkee, mutta mihinkään ei liiku. Itse kisoista ei mainittavaa, mutta toivotavasti tuo tyttö palautuu nyt kuosiin, että uskaltaa taas treenata.

Videoa mein treeneistä. En ymmärrä kuinka saan näin huonolaatuisen pätkän aikaan... Paikoin käännökset on tosi järkyttäviä, ei ohjaus ole ihan sillä tasolla johon pystyisi... Hyvin huomaa kuinka hyppylinjoista tulee huonoja, kun vaan heittelee koiraa käännöksiin. Pöh.



Alla myös 11kk vanhan Luppiksen treenivideo. Pitkästä aikaa pääsin hallille pennunkin kanssa, olipa kivaa! :) Hommasin kamerajalustan, eikä ollut edes kallis, joten nyt voi hyvin kuvata myös itse. Aika kätevä kapistus, suosittelen!