Olipa kerran agilitykisat Riihimäellä. Tuomarina oli ruotsalainen Andreas Silfverberg, radat olivat ihan mahtavia ja sopivat meille kuin nenä päähän. Kivoja vientejä, sopivan tekniikkapainotteisia ja monipuolisia ratakokonaisuuksia olivat mielestäni nämä pätkät, jotka mahdollistivat vaikka mitä ohjauskokeiluja. Hymyäni ei hyydyttänyt kolea tuuli eikä räntäsade, oli vaan ihan superia mennä!
Päivän parhaana tuloksena kolmesta startista hyppärin nollavoitto. Kaksi muuta nollaa olivat lähellä, ekalla radalla putosi ensimmäinen rima ja toisella työnsin Javan tokaan keppiväliin ryysäämällä itse aika lahjakkaasti... Virheet mahdollistivat kontaktiharjoittelun. On ihan parasta taas mennä, kun voi luottaa koiraan 100% ja Java handlaa homman tällä hetkellä harvinaisen hyvin! Tänäänkin teki töitä kuin unelma ja tuntui lukevan ajatuksiani.
Hyppäriin olen tosi tyytyväinen, olihan siellä pari kohtaa joissa myöhästyin, mutta se fiilis oli mahtis! Samoin vikalla radalla, vaikka tuli keppivirhe, niin olin itkeä radan jälkeen onnesta, hahhah :D Ei mutta, oli vaan niin kivaa mennä ja rata oli ehdottomasti yksi kivoimmista mitä olen koskaan juossut. Tein mm. heiton putkeen kepeiltä poispäinkääntönä tms. ja jäin itse keppien toiselle puolelle, toimi! Mun fiilis startteihin valmistautuessa hipoi lähellä viime vuoden SM-kisoissa koettua (iso hymynaama), löysin myös uusia juttuja valmistelurutiineihin, jotka aion jatkossakin hyötykäyttää.
Näinä hetkinä löytää helposti vastauksen siihen kysymykseen, miksi tätä lajia rakastaa ja tekee vuodesta toiseen. Lisäksi on hienoa saada todeta se, että tällaisista peruskisoistakin voi oppia näin paljon! Jospa tää lähtis rullaamaan!
2 kommenttia:
Huikeeta menoa, eikä mitään turhaa varmistelua, jesss ! Työ rokkaatte! :)
Joo, nyt oli suht rentoa menoa. Kausti on aika ihana tyyppi! =)
Lähetä kommentti